Miksen juokse maratonia?

dsc_4015-1376x774.jpgNyt on kesäflunssa päällä, joten en voisi edes kisata, vaikka jotkut ovatkin minulle kertoneet, että flunssa herkistää. On silti paikallaan vastata kysymykseen, jota minulle on paljon esitetty. Koska juokset seuraavan maratonin ja mikset juokse nyt kesällä?

Loukkaantumiset ja sairastelut ovat saaneet minut näkemään asioita uudessa valossa, enkä näe maratonin juoksemista itsetarkoituksena. Voisin juosta tarvittaessa ennätykseni, mutta se ei tyydytä tai kiinnosta. Jos ja kun juoksen, niin haluan tietää olevani kunnossa ja motivoitunut kilpailemaan. Olen kokenut jo riittävän monta kertaa tapahtumien tunnelmat ja muut ympärillä olevat asiat, joten kun menen 42195 metrin matkalle, niin haluan sen elämyksen liittyvän siihen suoritukseen, mikä edellyttää sitä, että valmistautuminen on mennyt hyvin.

Viime vuonna oli eka vuosi sairastelujen jälkeen, jolloin pääsin harjoittelemaan kohtuuhyvin, mutta silloin paukahti takareisi elokuun alussa. Jäi maraton juoksematta. Tänä vuonna sain talvella ja keväällä 5 kk erinomaista harjoittelua alle kunnes pääsiäisenä sairastuin ja virus meni keuhkoihin. 5 viikon sairastelu pilasi kunnon totaalisesti. Tarkoitus oli tehdä tuosta hyvästä kunnosta vielä 18 viikon maratonohjelma ja mennä Turkuun elokuussa kisaamaan.

Nyt kun on oikeasti näin hieno kesä ja upeat ilmat, niin yritän nauttia asioista ilman turhaa stressiä. Harjoittelen, parannan kuntoani, mutta en sillä mielellä, että minulla olisi väkipakolla joku päivämäärä olemassa, jolloin pitää olla kisakunnossa. Se tapahtuu sitten kun tapahtuu. Se on paljon mukavampaa nauttia nyt kesästä ja treenata vapaammin ja sitten kun kelit viilenevät, päättää, että se kesä oli siinä ja nyt lisätään treenimääriä.

Flunssa on muuten mennyt seuraavasti. Perjantaina eka flunssainen olo, lenkki meni päin honkia. Lauantaina tempojuoksu jäi kesken, kun olo niin huono. Sunnuntaiksi lihaskivut olivat saapuneet, joten lähdin altaaseen ja tein 40 minsaa vesijuoksua, saunan jälkeen ihan kuutamolla. Ei auttanut lihaskipuihin, joten piti nukkua seuraavat kolme yötä kipulääkkeiden avulla. Maanantaina oli jo kova yskä, limaa irtosi. Tein vähän salitreeniä eli jalat. Tuntuivat kipeytyvän aikalailla, vaikken nyt tehnyt niin tosissani. Salilla oli aika hikiset olosuhteet ja oma oloni aika vetämätön. Tiistaina alkoi mieletön nuha. Ajattelin mennä pitkästä aikaa keskivartalotunnille, mutta kun nenä valui kuin hana, niin jätin sen väliin. Tein salilla vähän yläkroppaa ja huomasin, että lihaskunto nyt muutenkin vähän heikko, kun en ole salia toukokuun jälkeen tehnyt. Ensin meni aika futiskisoihin ja sen jälkeen helle ei ole saanut punttitreeneihin. Eilen keskiviikkona olo oli vähän parempi, mutta limaa irtosi edelleen paljon ja niistin myös varmaan sata kertaa. Menin kuitenkin Uimastadikalle, otin vähän aurinkoa ja tein 37 minuuttia todella kevyttä vesijuoksua. Olo ei hyvä, mutta vähän parempaan päin. Ainakaan tänään en ole vielä juoksukunnossa, joten menen taas vähän vesijuoksemaan.

Jokaisen pitää päättää itse ne omat prioriteettinsa, mutta kuten sanottua, niin minulle se maratonin juokseminen ei ole mikään arvo sinänsä, vaan sitten kun menen viivalle, haluan tietää olevani tilanteessa, jossa noin lähtökohtaisesti minulla on mahdollisuus hyvään suoritukseen.

Mainokset