Flunssakin onneksi loppuu joskus – eka lenkki tehty

DSC_4039-1048x590Eilen ensimmäinen juoksulenkki sairastelujen jälkeen. Limaa vielä irtoaa yskiessä, mutta ei se yskä jatkuvaa ole, vaan välillä tosiaan joutuu röhäisemään ison palasen irti. Nuha toki jatkuu, mutta ei se vaikuta millään tavalla treenaamiseen. Niinpä eilen teki mieli kokeilla, miten juoksu kulkee.

Juoksin joskus klo 14.30 alkaen iltapäiväauringossa 17,25km ja täytyy myöntää, että kevyttä oli. Lenkin alkuvaiheilla Baanalla (4. tai 5. kilsa) solahti jopa vähän päälle 4.20 min/km, mutta muuten annoin mennä hieman alle tai päälle 5 min/km lukuunottamatta loppua, jolloin otin sellaisen kunnollisen oikein kevyen loppuhimmailun. Keskarina lenkillä oli 5.03 min/km ja se tuntui todella kevyeltä. Ainoa omituisuus oli se, kuinka kipeiksi jalat olivat tulleet sairastelun aikana. Ne olivat todella jäykät tai kireät. Sehän meni lihaksiin toi flunssa ja jouduin nukkumaan kolme yötä särkylääkkeillä. Lisäksi maanantaina tein punttia salilla ja ehkä ne kipeytyivät enemmän, kun kipeänä tein. Lisäksi ke ja to Becoilin altaassa. Se on kuitenkin jaloille rankempaa kuin joku tavallinen vesijuoksu, joten voihan olla, että sekin vaikutti, mutta tosiaan takareidet varsinkin jäykät kuin mitkä, mutta ei se peruslenkillä mitään ensimmäisen kilsan jälkeen vaikuttanut.

Entä sitten se helle? Nautin täysin siemauksin lämmöstä. Mietin lenkin aikana noita juttuja, mitä lehdessä lukee ja tulin siihen johtopäätökseen, että ne ovat ihan hevonpaskaa. On muutama asia, mikä vaikuttaa lämmön sietoon ja niitä ovat mm. syke, paino, juoksun taloudellisuus ja ihopinta-ala suhteessa painoon. Eli tottumaton kuntoilija kun lähtee lenkille, on hän läkähtyä, kun syke nousee, ylipaino vaivaa, eikä juoksu ole taloudellista. Sen sijaan kokeneemmalla juoksijalla tilanne on täysin toinen. Jos työ on tehty keväällä hyvin eli totuttauduttu lämpöön juoksemalla aluksi vähän liikaakin päällä ja tehty pitkikset iltapäivisin auringonpaisteessa, eikä ole juotu ylenpalttisia määriä, niin mitään hätää ei ole – pikemminkin päinvastoin. Nyt on juoksijan tilipäivä. Kelit suosivat ja juoksu on vaivatonta. Siis normiharjoittelussa. Kovat treenit ovat asia erikseen, koska kovassa vauhdissa kroppa tuottaa tuplasti lämpöä ja pitkän matkan kuten maratonin kilpailua en suosittele lainkaan kuumalle ilmalle. Suorituskyky kärsii. Älkää siis uskoko mitään lehtijuttuja siitä, ettei helteellä voi urheilla tms. Helteellä voi urheilla jopa paremmin kuin viileällä, jos on urheilija, eikä mikään pullukka.

Täytyy nyt muutama päivä juosta kevyemmin kunnes uskallan taas lisätä vauhteja. Btw, oli muuten floppi se kuunpimennys illalla. Olisin halunnut mennä lepäämään, kun tuli kuitenkin juostua eilen 17,25km, uitua 330m, otettua aurinkoa pari tuntia ja fillaroituakin jonkun verran, mutta en voinut kun piti venata sitä kuunpimennyksen mahdollista näkymistä. Se näkyi yhteensä ehkä 10 sekuntia ja silloinkin huonosti. Odotin, että saan hyviä valokuvia, mutta katinkontit. Niinpä tässä postauksessa niitä ei nyt ole, eikä tule. Tuntien ”uurastus” oli yhtä tyhjän kanssa.