Mittani juoksuyhteisöön tuli täyteen

dsc_4369-1048x590.jpgOlin ajatellut palata kilpailuihin nyt lähiaikoina ja juosta itseäni kuntoon tekemällä muutaman lyhyen skaban. Tarkoitukseni oli ensin kysyä Tampereen ja Helsingin tapahtumista tulevana viikonloppuna, haluaako jompikumpi niistä, että teen tapahtumasta raportin ja juoksen kisan. Sen ajatuksen pilasi kaatuminen. Nyt polvet ovat lähes kunnossa, joten voisin katsoa kisoja syksylle, mutta eilinen muutti kaiken. Päätin, että nyt ei huvita. Minä en vain yksinkertaisesti tällä hetkellä halua olla kilpajuoksun kanssa tekemisissä, kun se koko homma on niin päin helvettiä Suomessa.

Listataanpa muutamia seikkoja:

  • SUL: Jarmo Mäkelä ja Jorma Kemppainen ovat saaneet vuositolkulla pelleillä siellä. Ei ole varustesopimusta, ei sponsoroita, eikä niitä yritetä edes hankkia. Kaikki asiat hoidetaan vasemmalla kädellä, eikä mitään tehdä tosissaan. Laji saa negatiivista mainetta, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, saadaanko nuoria lajin pariin. Nykyurheilijat puolestaan kärsivät tilanteesta. Minulla on mitta täynnä koko SUL:n porukkaa. Se liitto pitäisi vaikka lakkauttaa ja perustaa uusi. Takuulla saataisiin sponsoreita viikossa, jos tehtäisiin järkevä strategia ja oikeat ihmiset olisivat hommissa
  • SAUL: Viime aikoina on käyty aikuisurheilun SM-kisoja. Sarjassani M45 tulostaso oli seuraava: Maraton Kempeleellä, voittajan aika 3.04.47, hopeaa ajalla 3.09.26, pronssia 3.11.14, yhteensä viisi juoksijaa. 5000m Eltsussa viime lauantaina, voittajan aika 18.49, hopeaa 19.05 ajalla, yhteensä kaksi juoksijaa. 10000m Eltsussa viime sunnuntaina, kultaa 39.31, hopeaa 41.01, yhteensä kaksi juoksijaa. Nämä eivät olleet mitään kyttäysjuoksuja, vaan koska samaan aikaan monen ikäluokan juoksijat radalla, niin jokainen menee, minkä kykenee. Vaikka itse en ole mikään kilpajuoksija, vaan nollasta aloittanut juoksija, niin silti olisin voittanut kaikki nuo kolme mestaruutta eli se kertoo siitä, että kukaan täysissä järjissään oleva juoksija ei viitsi tuollaisiin tapahtumiin edes lähteä, missä mitalit ovat alennusmyynnissä. Osa oikeasti hehkuttaa mitaleitaan sosiaalisessa mediassa, vaikka kilpailutilanne on se, että jokainen pääsee palkintopallille. Eikä tämäkään vielä, vaan Juoksufoorumille oli kirjoitettu, kuinka hienoa on se, että SAUL on ottanut mukaan joukkuekilpailut, jotta huonompikuntoisemmatkin voivat kilpailla SM-mitaleista. Siis tarkoitus ei kai edes ole se, että siellä on Suomen kovakuntoisimmat juoksijat, vaan heidänkin pitää saada Suomen mestaruusmitaleita, jotka eivät viitsi käydä ollenkaan lenkillä. Tämä on käsittämätön juttu
  • Juoksuyhteisö: Olen oppinut viime aikoina vähän tuntemaan Juoksufoorumin ylläpitäjää Seppoa ja huomannut hänen olevan hyvä tyyppi. Hän antoi minulle mahdollisuuden palata foorumille. Mietin asiaa kuukauden ja juttelin muutaman muun henkilön kanssa asiasta, jonka jälkeen palasin sinne. Eilen tuli esille asia, joka sai miettimään, mitä ihmeen porukkaa juoksun parissa oikein pyörii. Aikanaan kun lensin foorumilta pois, en halunnut enää olla Baldini-nimellä, jottei tule mitään ongelmia siitä, että minut liitettäisiin juoksija Stefano Baldiniin. Niinpä blogia perustaessani otin käyttöön Baltsu-nimen, jota jotkut olivat jo käyttäneet aikaisemmin jonkinlaisena lempinimenä. Nyt kun palasin foorumille, oli luonnollista, että vaihdan nikiksi sielläkin Baltsun, mutta se ei onnistunutkaan. Virheilmoituksena oli se, että nikki on jo käytössä. Luulin, että on bugi tai sitten kyseessä se, että kun kirjoitin sinne vierailevana Guest Baltsuna, niin softa tunnistaa tuosta sen Baltsun. Kerroin asiasta Sepolle. Hän muutti minun puolestani sen nikin. Eilen aamulla Seppo sitten tilitti, että tuon teon takia hän oli lentänyt ForrestGuuri-porukasta ulos, jossa hän oli ollut valmennuksessa ja osa tiimiä. Kävi ilmi, että Guurin pomo oli tehnyt identiteettivarkauden ja rekisteröinyt tuon Baltsu-nimimerkin kakkosnikikseen, jotta minä en voisi vaihtaa omaa nikkiäni Baldinista Baltsuun. Nyt hän syytti Seppoa epälojaaliksi sekä epäluotettavaksi ja Seppo täysin viattomana osapuolena lensi valmennuksesta ja joukkueesta pihalle. Seppo ihmetteli, miksi jollakin pitää olla ylipäätänsä useampia nikkejä kun muillakaan ei ole. Sehän on juuri näin. Eihän minulla tai Sepollakaan ole toisena nikkinä ForrestGuuria. Kun kuulin tuosta tempauksesta Seppoa kohtaan, niin päätin, että nyt mentiin jonkun rajan yli, josta ei ole paluuta. Ensinnäkin minä olen sopinut asiani Guurin kanssa jo kesäkuussa. En edes tajua, miksi alun perin minua nälvivät Juoksufoorumilla, mutta joka tapauksessa löimme kättä päälle, että koko asia unohdetaan ja ollaan hyvissä väleissä. Hän vakuutti, että sopii hänelle eli mitään ongelmia ei pitäisi olla. Minun näkemykseni on se, että jos kaksi miestä lyö kättä päälle, niin se merkitsee jotain. Silti minä en saisi olla foorumilla Baltsu ja Seppo joutuu siitä kärsimään. Onhan se uskomatonta. On yksi asia se, että jos minusta kirjoitetaan Juoksufoorumille ja ympäri nettiä valheita tai jos minua vähätellään ja kiusataan koko ajan, mutta se, että olen niin epätervetullut tuossa juoksuyhteisössä, että jopa henkilöt, jotka ovat tekemisissä kanssani, joutuvat vaikeuksiin, niin onhan se uskomatonta. Tekijöinä on kaiken lisäksi lauma läpeensä tatuoituja kapakkatappelijan näköisiä aikuisia miehiä, eikä mitään pikkutyttöjä. Päätin, että nyt saa riittää

Minä en tajua tätä juoksua lajina Suomessa. Jos otetaan muita harrastuksia esille kuten vaikkapa tennis tai golf, niin niissä voidaan kilpailla toisia vastaan kentällä, mutta sitten kun ollaan siellä klubitalolla, niin moikataan, vaihdetaan kuulumiset ja jutellaan hyvässä hengessä. Ihmiset arvostavat toisiaan ja nauttivat elämästä. Juoksu on sen sijaan lajina sellainen, että mukanaolevat kokevat, että se on jotain kärsimysnäytelmää. Siihen liittyy ihan käsittämättömiä juttuja. Hauskaa ei saa ensinnäkään pitää ollenkaan. Ei tule kuuloonkaan mikään sellainen, että rennosti istuttaisiin jossain terassilla kisan jälkeen ja juteltaisiin kuten tenniksessä tai golfissa. Ei, vaan tapahtumien jälkeen jokainen luikkii karkuun kuin mikäkin jänis. Osa kilpailee sillä, kuinka aikaisin aamulla ja kuinka karmeissa oloissa he harjoittelevat. Jos illalla on jotain tapaamisia, niin pyrkivät syömään mahdollisimman nopeasti, jotta pääsevät aikaisin nukkumaan. Juuri oli iltapäivälehdessä juttu siitä, kuinka Espanjassa mennään illalliselle klo 22, jonka jälkeen puolen yön maissa käydään vielä jäätelöllä ja lasten kanssa leikkipuistossa. Lapsetkin pystyvät siihen, mutta nämä aikuiset miehet ovat nukkumassa jo kymmeneltä. Kaikista älyttömintä on se, että uusia tulokkaita vähätellään ja annetaan ymmärtää, etteivät he tee mitään oikein. Sellaiset, jotka ovat olleet lajin parissa koko ikänsä, tietävät kaiken parhaiten ja kukaan muu ei tiedä mitään. Sitten jos nämä uudet tulokkaat alkavat vähän parantaa tuloksiaan, niin se on niille aina juosseille maailman suurin katastrofi. Tämä ei koske toki kaikkia. Tunnen muutamia todella hyviä tyyppejä, joilta olen saanut vinkkejä ja joiden kanssa on voinut keskustella lajista hyvässä hengessä, mutta valitettavasti iso osa on sitä epätervettä joukkoa.

Tuokaan kaikki ei riitä, vaan Internetissä ei saa mitään vertaistukea. Kun havaitsin aikanaan Tampereella, ettei osa juokse maratonilla tosissaan, vaan siellä on mukana kilpailussa sellaisia numerolapunraiskaajia, jotka lähtevät vain kuluttamaan aikaa ja rupattelemaan. Luulin, että sama aihe häiritsisi muita juoksijoita. Mitä vielä, siitä alkoi kiusaamiseni, mikä johti lopulta siihen, että minut erotettiin Juoksufoorumilta. Mitä parempia tuloksia juoksin, niin sitä enemmän minua vainottiin. Ei siis ollut mitään sellaista yhteishenkeä, mitä mainitsin tenniksen ja golfin parissa olevan, että puhalletaan yhteen hiileen. Ei todellakaan. Eikä kukaan oikein uskaltanut minua edes puolustaa. Toki tunnen hyviäkin tyyppejä juoksun parissa ja moni heistä jätti Juoksufoorumin tuon jälkeen. Keskustelu on muutenkin lajin parissa minusta hyökkäävää. Tuntuu, ettei moni osaa ollenkaan keskustella tai väitellä, vaan käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Jos pitää harjoituspäiväkirjaa foorumilla, saa olla tilivelvollinen koko ajan ja jopa Facebookiin perustamassani ryhmässä Make Running Cool Again on ollut kummallinen meininki. Itselleni kävi esim. niin, että laitoin kuvan siitä, että olen tekemässä salilla jalkatreeniä levytangolla, niin heti tuli vaatimus laittaa video, jotta nähdään, että minä teen oikealla tekniikalla. Siis heti millisekunnissa olettamus siitä, että joku on pielessä. Naureskeltiin vielä päälle, kun kerroin, miten olen oppinut sen tekniikan. Ei siis sellaista kommenttia, että on hyvä, jos juoksija käy salilla ja treenaa jalkoja, vaan olettamus, että sekin on päinhelvettiä.

Yksinkertaisesti koko touhu kyllästyttää nyt. Koen etten tarvitse nyt sitä draamaa elämääni. Koko juoksuyhteisö tuntuu olevan tilanteessa, jossa elävät jotain tosielämän saippuaoopperaa ja kaiken lisäksi nauttivat siitä täysin rinnoin. Käänteet ovat kuin Salkkareista siinä mielessä, että koko ajan hämmennetään ja asiat käännetään nurinniskoin. Minä en pidä siitä, enkä halua olla siinä mukana. Niinpä on varmaan parempi, että olen vähän aikaa poissa kilpailuista. Olen nimittäin huomannut, että juoksun parissa on muitakin asioita kuin se kilpaileminen. Yksi juttu on se, että olen aidosti ja oikeasti innostunut juoksusta lajina. Alun perin en pitänyt erityisemmin juoksusta, mutta nyt kun olen oppinut juoksemaan paremmin, tekniikkani ja kuntoni ovat kehittyneet, niin oikeasti pidän lajista ja olen pystynyt nostamaan juoksumääriäni. Syyskuussa tulee menemään tämän vuoden osalta jo kilsat ohi entisen ennätysmääräni, mikä oli 3000 km vuonna 2013. Uskon, että voisin ihan hyvin juosta 5000 km vuodessa ja jo tänä vuonna tulee 4000+, jos ei mitään ihmeellistä loppuvuonna satu.

Toinen asia, mikä tuottaa iloa on juoksukengät. Tykkään seurata markkinoita, käydä kaupassa niitä hypistelemässä ja kokeilemassa. Testata kenkiä ja valita omasta mielestäni parhaat juoksukäyttöön ja kokeilla, miten ne toimivat ja kestävät kilometrejä. Ihmiset tuntuvat arvostavan sitä näkemystä, mikä minulla on eri tossumalleista kertynyt viimeisen 20 vuoden aikana ja paras palaute on se, kun saan kuvia siitä, kun joku on ostanut samanmalliset kengät, mistä olen kertonut. Eivätkä kaikki heistä ole mitään kilpajuoksijoita, vaan joku saattaa harrastaa vain satunnaisesti lenkkeilyä. Esim. Pegasuksen 1000km testin aikana viisi tuttavaa kertoi hankkineensa sellaiset kengät. En tiedä sitten kuinka moni tämän blogin lukija on saanut vahvistuksen sille, että Pegasukset kannattaa ostaa luettuaan tekstejäni tai kuinka moni on hiffannut, ettei ole ajatellutkaan aikaisemmin, että Pegasus voisi olla varteenotettava juoksulenkkari ja mennyt kauppaan sellaiset ostamaan. Määriä en tiedä, mutta tiedän niin tapahtuvan. Sama se on muiden merkkien suhteen. Kun kirjoitin ja kerroin Hoka Clayton 2:sta, niin useat eivät olleet aiemmin koskaan kuulleetkaan Hokasta juoksukenkämerkkinä ja hankkivat sellaiset. Taisi olla kaikki kyllä Cliftoneita, mutta Hokat kuitenkin. Sama tilanne on salilla. Kun siellä juttelen tyyppien kanssa kengistä, niin he kysyvät mielipidettä, mikä vaikuttaa sitten ostopäätökseen. Meillä on salilla erityisen paljon esimerkiksi juristeja, joten tällä menolla kohta kaikilla kuntoilevilla lakimiehillä on Baltsun suosittelemat kengät. No tuo oli zoukki, mutta joka tapauksessa pidän juoksukenkien kanssa pelaamisesta tosi paljon ja se tuottaa positiivisia fiiliksiä.

Haluan itse tehdä asioita, mitkä tuottavat mielihyvää. Asioiden ei tarvitse olla helppoa, vaan on ihan jees, että ponnistellaan jonkun asian eteen, jos se halutaan saavuttaa. Esim. maratontavoite voi olla haastava ja sen eteen pitää olla valmis tekemään hommia. Se on ihan selvä asia, mutta ei sen matkan mitään talvisotaa pidä olla. Jos juoksuyhteisö on jossain sotatilassa ja sen lisäksi lajin johto (SUL) on täysin retuperällä, niin ei minua huvita olla tällä hetkellä siinä varsinaisesti mukana. Tavallaan se olisi henkisesti helpompaa lähteä ensi kauteen, jos nyt syksyllä juoksisi muutaman kisan, jossa saisi antaa parastaan, kokeilla mikä se taso on ja parantaa vauhtikestävyyttään starttien myötä, mutta toisaalta voin ihan hyvin vetää henkeä, parantaa kestävyyttäni ja rakentaa sitten homman uusiksi panostaen ensi kevääseen. Tavallaan toivoisin, etten tuntisi ketään koko lajin parista ja voisin käydä tapahtumissa tietämättä, kuinka piruja ne tyypit oikeasti ovat ja mikä henki lajin parissa on.

Kilpailut ovat siis nyt tauolla, vaikka se varsinainen syksyn kilpailukausi on vasta alkanut. Espoon kisaan jätän kyllä takaportin auki, sillä sinne pääsen mukaan pelkästään ilmoittamalla, että tulen. Lisäksi sieltä on aina saanut hyvän paidan. Siitä tapahtumasta olisi mahdollista tehdä aika hyvää uudenlaista sisältöä blogiinkin, joten tavallaan se kutkuttelee vähän. Lisäksi ajankohta 2-3 päivää sen jälkeen, kun olen täyttänyt 45v, ei ole huono. Loppuun täytyy sanoa se, että juoksuun liittyen elämäni paras päätös oli perustaa tämä blogi. En olisi kestänyt tätä lajia ollenkaan ilman tätä blogia. Olisin tullut hulluksi jo monta kertaa, nyt olen sentään saanut purkaa ajatuksiani tänne. On tämä urheilulajien piru nimittäin tämä juoksu. Hieno laji, mutta äärimmäisen raskas ainakin täällä Suomessa. Loukkaantumiset vaanivat nurkan takana ja lajin parissa olevat ihmiset ovat piruja toisilleen. En suosittele lajia kenellekään.

Mainokset