Kesä on loppu slut!

dsc_4456-1048x590.jpgNyt on alkanut näkyä ensimmäisiä merkkejä siitä vuodenajasta, joka itseäni masentaa eniten eli syksystä. Kivan kesän jälkeen syksy on luopumisen aikaa. Koko ajan tulee erityisen säiden ja muiden luonnonvoimien vuoksi enemmän haasteita. On viileää, sataa jolloin vaatteet kastuvat, välillä myrskyää niin ettei pystyssä tahdo pysyä ja ennen kaikkea, tulee pimeää. Se ei houkuttele.

Viikon sisällä tapahtui tosiaan iso muutos. Viikko sitten perjantaina oli reilusti yli 20 astetta vielä illalla. Olin käynyt lenkillä Arabianrannassa ja Viikissä, jonka jälkeen uinut Kumpulassa. Sitten istuin kaikessa rauhassa Arabianrannassa ilta-auringossa ja mietin, kuinka lämmintä yhä on. Kotona istuin parvekkeella lähes puoleen yöhön saakka shortseissa ja t-paidassa, eikä ollut yhtään kylmä. Tämä viikko on ollut erilainen. Maanantaina oli kova rankkasade. Tiistaina ja keskiviikkona aurinko pilkahteli, mutta lämpötila jäi vaatimattomaksi. Illan lenkeillä huomasin pari asiaa. Yksi oli se, että aurinko on jo niin matalalla joskus iltaseitsemältä, ettei se oikein enää lämmitä ja toinen huomio oli se, että kohta alkaa arpominen vaatteiden suhteen. Vielä pärjäsi lyhyissä, mutta tuulisilla paikoilla oli kylmä, ranteista paleli. Inhoan erityisesti keväällä, mutta osin myös syksyllä niitä kelejä, jolloin on aina väärät vaatteet lenkeillä, kun jossain kohdassa on kuuma ja jossain toisessa kylmä.

Eilen kävin fillaroimassa ja oli sellainen fiilis, että olikohan tuo yksi kauden viimeisimmistä pyörälenkeistä. Tänä vuonna tuli helteiden vuoksi pitkä tauko, kun halusin nauttia lämmöstä. Silloin lenkkeilin ja uin, pyörä sai olla rauhassa. Kaksi ja puoli viikkoa sitten kävin taas fillaroimassa, mutta se jäi vähän lyhyeksi lenkiksi myrskyisän tuulen vuoksi. Tuon jälkeen en ajanut, koska kaatumisen jälkeen käsi on ollut liian arka. No eilenkin se haavakohta tarttui jotenkin kiinni Bianchin hanskoihin, mutta ei se pahasti haitannut. Mennessä oli eilenkin tosi kova vastatuuli, mutta päätin puskea väkisin. Takaisin tullessa se oli sitten helpompaa ja muutenkin tyyntyi. Svinö sommarössä on sellainen paikka, mistä on tullut kohde, joka on sopivan etäisyyden päässä arki-illaksi. Kun siellä käy, niin matkaa kertyy 45 kilsaa. Ei se ihan hubaa ole, kun tulee joku sata kappaletta tien yli menemisiä ja sitä kautta jarrutuksia ja kiihdytyksiä, mutta minkäs teet, kun en asu maalla. Viimeksi kun kävin siellä heinäkuun alussa, oli sellainen haaste, että yhdellä pätkällä oli tie kaivettu auki ja se oli hiekkapintainen. Nyt siihen oli vedetty uusi asfaltti ja pääsi taas mukavasti polkemaan.

DSC_4465-768x1365En silti mennyt ihan lyhyissä eilen ja hyvä niin. Minullahan ei ole mitään pitkiä ajoasuja, mutta kompressiosäärystimet ja irtohihat on. Ostin reilut viisi vuotta sitten tuollaiset Booster Elite -kompressiosäärystimet. Käytin niitä muutamilla pitkiksillä, mutten oikein tiennyt onko niistä apua. Sittemmin niistä tuli liian isot johtuen siitä, että pohkeeni ovat kaventuneet. En tiedä johtuiko se alun perin siitä 1,5 vuoden telakasta, mikä tuli 2014, että jalat olivat kipeänä, enkä urheillut, niin pohkeeni kapenivat vai mikä on, mutta vaikka sittemmin olen tehnyt pohjetreeniä salilla painoilla, niin totuus on silti se, että pohkeitteni ympärysmitta on joku 4cm kapeampi kuin aiemmin. Ehkä juokseminenkin on vienyt kaiken ylimääräisen pois. Niinpä kompressiosäärystimien pitäisi olla kokoa S, eikä kokoa M, mitä silloin ostin. Nuo eivät siis juurikaan enää kiristä, mutta lämmittävät fillaroidessa. Hyvä valinta siis eilen, vaikkei väri osunutkaan sukkien kanssa yhtään kohdalleen. Sukat olivat jo jalassa miettimättä asiaa, enkä niitä enää viitsinyt vaihtaa.

dsc_4460-1048x590.jpgKovan onnen irtohihatkin olivat eilen ekaa kertaa päällä. Ostin ne viime vuonna XXL:stä ihan ex tempore, koska ne olivat halvat. Ne ovat jotkut ihan Diadoran perusirtohihat, eivätkä mitään kompressiotuotteita. Sen takia ne eivät maksa paljon ja ostin ne juurikin fillarointitarkoitukseen. Ei tarvitse välttämättä ajotakkia, kun laittaa hihat. Kokeilin niitä kotona päälle ja koko oli sopiva. Se oli joskus tyyliin viime vuoden keväällä tai alkukesästä. Sitten ne hukkuivat. Olin varma, että ne olivat menneet vahingossa roskiin, sillä niitä ei löytynyt oikeasti mistään. Tavallaan laskin jo asian mielessäni niin, että ne ovat historiaa. Sitten ne löytyivät sattumalta viime talvena ja laitoin ne kaappiin. Keväällä kun lähdin ensimmäisen kerran pyöräilemään tajusin, etten muista minne ne olin laittanut. Niinpä laitoin juoksutakin ajokamojen päälle. Sitten ilmat lämpenivät ja irtohihoja ei tarvittu. Vasta pari viikkoa sitten kun huomasin juoksupaitapinon kaatuneen kaapissa, havaitsin niiden irtohihojen olevan siellä takana nurkkauksessa. Nyt sain ne siis eilen ekaa kertaa ajolenkille päälle ja täytyy sanoa, että hyvät ovat. Ne lämmittävät todella paljon, eikä tuulessakaan ollut yhtään kylmä. En oikeasti osaa sanoa, mitä lisäarvoa jotkut kalliimmat hihat toisivat, joten tuo on hyvä ostos.

Eiliseksi muuten luvattiin joku 22-23 astetta, mutta kun oli pitkälti pilvistä ja niin tuulista, niin ei se ilma kovin lämmin ollut. Tänään näyttää sen suhteen paremmalta, mutta kyllä tässä silti syksyn tuntua on ja kun meteorologit ovat kertoneet, että viikonloppuna viilenee, niin julistan kesän päättyneeksi. Oli kiva kesä, joka tarjosi aika vähän juoksusaavutuksia, mutta lämmintä riitti ja kesä oli siltä osin kiva.

Mainokset