Ulkojuoksu vs. juoksumatto syksyllä

dsc_4589-1048x590.jpgNyt ovat ne ajat käsillä, jolloin yhä useammin joudun pohtimaan, menenkö illalla salille ja juoksen matolla vai menenkö ulos lenkille. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa. Viime syksynä juoksin syys-lokakuussa oikeastaan yksinomaan ulkona, vaikka oli todella surkeitakin kelejä, mutta se johtui siitä, että takareiteni estivät hamstring-vamman vuoksi reippaamman juoksun. Oli ihan mukava lenkkeillä ulkona hiljaa, kun ei edes tiennyt, mitä vauhtia etenee. Lokakuun loppupuoliskolla nopeampi juoksu tuli jälleen mahdolliseksi ja aloin iskeä kilsoja tauluun juoksumatolla. Kun oli oikein ankara talvi, niin matot tulivat hyvinkin tutuiksi. Tässä postauksessa ajattelin spekuloida vähän, millaiset suunnitelmani ovat täksi syksyksi.

Tällä viikolla olen ollut ma-ke salilla juoksumatolla ja torstaina juoksemassa ulkona. Tämä alkuviikko ja edellisen viikon maanantai ovat olleet kesän jälkeen ensimmäiset mattolenkkini ja täytyy myöntää: en ole oikein vireessä. Aikani käy vielä toistaiseksi matolla pitkäksi. Siinä missä ulkona vaikkapa joku 18 kilsaa ei tunnu missään, kun tietää minne on menossa ja ymmärtää sen lenkin kestävän tuon verran, niin matolla saa sinnitellä, että viitsii olla tunnin. Osavaikutus voi olla sillä, että olen tehnyt joka ilta salia alle ja näin ollen kokonaistreeniaika on ollut pidempi kuin se olisi ollut, mikäli olisin vain juossut. Toisaalta sekään ei selitä kaikkea, sillä tein viime talvena joskus ryhmäliikunnan jälkeen jopa 24 kilsankin mattotreenin.

Kaikella on puolensa. Tiistain keskivartalotunti ja keskiviikon kova punttitreeni johtivat siihen, että lihakseni kipeytyivät oudokseltaan ihan simona. Päätinkin, etten tee vauhtijuoksutreenejä tällä viikolla lainkaan, vaan tämä saa olla jonkinlainen lepoviikko tuon asian suhteen. Eilen oli silti vaikeata päästä edes hitaaseen hölkkävauhtiin, kun joka paikkaan sattui niin paljon. Niinpä etenin todella hitaasti ja silloin siihen tottui, meno oli vaivatonta. Juoksin vajaat 18 kilsaa vain 5.30 min/km vauhtia. En edes muista milloin viimeksi olisin yhtä hiljaa juossut. Keli oli siinä mielessä hyvä, että oli täysin tuuletonta, meri oli suorastaan rasvatyyni. Toisaalta päivällä oli satanut, joten oli vähän koleaa. Laitoin ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen pitkät juoksukamat. 2XU:n kompressiotrikoot ja Niken pitkän juoksupaidan. Tosiaan heinä- ja elokuu on menty lyhyissä. Kesäkuussahan oli koleaa, mm. Juhannusaattona tarvitsi jopa juoksutakin.

Eilinen lenkki sisälsi piristystä Westendin kuntoportaiden merkeissä. Kuten aiemmin viikolla kerroin, niin en ollut niistä portaista ollut tietoinen, mutta eilen päätin tosiaan tarkkailla, missä ne sijaitsevat. Ne löytyivätkin helposti Westendintien varrelta. Jos menee Helsingin suunnasta Westendin aseman ohitse ja lähtee kiertämään Westendintietä vastapäivään, niin portaat sijaitsevat tien oikealla puolella hieman ennen Alepaa. Rannasta päin tultaessa ne ovat siis vasemmalla puolella, Alepan jälkeen tien toisella puolella. Tapasin siellä kuntoilijoita. He olivat vähä hassua porukkaa. Vesipullot mukana ja hissukseen köpöttelivät niitä rappusia, jonka jälkeen pitivät varmaan from here to the eternity -kestoisen tauon. Nuo portaat ovat vain 100 askelta, mikä on itseasiassa ihan hyvä. Ei mene liian hapoille. Vedin kolme kertaa ne ylös. Ensimmäinen oli vähän tunnusteleva veto, jossa tajusin heti, että ne kannattaa ottaa kaksi askelmaa kerralla. Seuraavat vedin sitten ikään kuin pikajuoksuvetoina nostaen polvia korkealle. Alas tulin leppoisasti lasketellen. En tuon enempää viitsinyt tehdä, kun jalatkin olivat niin kipeät, mutta sain kuitenkin käsityksen, millainen mesta se on ja käyn siellä jatkossa mielelläni. Sen jälkeen hain Alepasta 0,25 l Cokiksen ja juoksin Westendin rantaan, jossa istuuduin yhdelle kivelle ja join sen limun. Katselin merelle ja mietiskelin treeniasioita. En ole tavallisesti juonut tuollaisilla puolentoista tunnin lenkeillä, mutta nyt elokuussa olen relannut. Olen käynyt varmaan 7 kertaa sillä samalla kivellä istumassa ja juonut yhden pienen limun. Se on luonut jotenkin leppoisan fiiliksen.

Tein kesällä kaikki vauhtitreenit radalla, mutta nyt täytyy alkaa jo miettiä. Syynä tähän on se, että illat alkavat olla kohta pimeitä. Silloin ei oikein illalla pääse tai viitsi radalle mennä, joten jää pari vaihtoehtoa. Joko menen radalle lauantaina puolilta päivin kuten välillä olen mennytkin tai vaihtoehtoisesti voisin lähteä salilta Eltsuun päivällä ja palata sen jälkeen myöhemmin hommiin. En ole noita keskellä päivää treenejä vielä tehnyt yhtään, mutta ne ovat harkinnassa. Suurilta osin siirrän kyllä varmasti nopeat treenit jo kohta juoksumatolle, vaikken olekaan tällä hetkellä yhtään tyytyväinen salin ilmastointiasioihin. Laitteissa on ollut ongelmia ja kun salin uusissa matoissa ei ole tuulettimia, niin se on aika epämiellyttävää puuhaa. Tuuletinongelmahan ei poistu, mutta kun kelit viilenevät, niin salin lämpötila varmaankin laskee.

Sisälle kun menee, niin voi tehdä huolellisesti salin, rullaukset ja muun oheisharjoittelun. Toisaalta se vie myös aikaa, joten välillä voi olla sen jälkeen vähän vähemmänkin intoa pysyä juoksumatolla pitkään. Näin ollen sitä miettii, pitäisikö silloin treenata kahdesti päivässä käyden jollain aamulenkillä. Se ei ole vielä toistaiseksi omalla kohdallani toiminut, en ole saanut aikaiseksi juosta lainkaan aamuisin. Asiaa pitää silti miettiä huolellisesti. Nämä ovat vähän sellaisia asioita, mitä pitää miettiä kokonaisvaltaisesti.

Jonkinlainen yhdistelmä sisä- ja ulkolenkkejä treenisyksyni tulee olemaan. Jos ilma on suht ok, saatan juosta ulkona, vaikka olisikin kuinka pimeätä jne. Toisina iltoina puolestaan saatan mennä juoksumatolle. Viikonloppuisin juoksen joka tapauksessa käytännössä aina ulkona ellei ole jotain poikkeusolosuhteita kuten tavattoman liukasta tai kovat pakkaset. On se silti nyt vähän harmi, että kesä alkaa olla ohitse. Illat pimentyvät, kelit viilenevät, eikä voi enää juosta lämpimissä olosuhteissa shortseissa valoisalla, aurinkoisella säällä. Ainakaan iltaisin. Se on se luopumisen tuska, mikä saa nyt ajattelemaan näitä asioita. Samalla katseet kääntyvät kohti ensi kautta, joten jonkinlaisia suunnitelmiakin pitäisi tehdä. Nyt en halua harjoitella kovilla tehoilla vielä, mutta jossain vaiheessa sekin tulee ajankohtaiseksi. Joulukuun alusta pääsiäiseen ulottunut treenijaksoni oli aika rankka, enkä sellaiseen menoon ole vielä valmis, mutta viimeistään vuodenvaihteessa täytyy kyllä ryhtyä senkin suhteen olemaan tosissaan.

Syksyssäkin on omat hyvät ja huonot puolensa.

Mainokset