Kisamaanantai: Helsinki Midnight Run

dsc_4936-1376x774.jpgOlenko muuttunut? Raportoimalla tapahtumia katsojan, eikä kilpailijan näkökulmasta tuntuu vähän siltä kuin olisin muuttunut juoksijasta toimittajaksi. Kaiken huipuksi se ei oikein edes harmita. Lauantai-iltana fillaroin kaupunkiin, jätin pyöräni Porthanian kohdalle ja kävelin siitä kohti Senaatintoria. Tarkoitukseni oli aistia tunnelmaa, katsoa hieman kisaa ja ottaa valokuvia. Minun ei tarvinnut miettiä, mitä ja mihin aikaan minun täytyy syödä, ei huolestua illan kelistä, eikä reitin pahoista mutkista, kanttareista ja liian jyrkistä alamäistä alkukilometreillä. Minun ei siis tarvinnut muuta kuin mennä kaupungille, nauttia tunnelmasta ja lähteä pois. Toisin kuin telakoiden aikana minua ei harmittanut se, että muut olivat juoksemassa ja minä en voinut. Nyt on ollut täysin oma päätös se, ettei ole huvittanut harjoitella. Olen toki rakentanut kuntoani, mutta kevyillä vauhdeilla. Kipinä harjoitella ja kilpailla on ollut poissa.

dsc_4917-1376x774.jpgEn ollut ehtinyt kunnolla edes Tuomiokirkolle saakka, kun näin Aki Nummelan lämmittelemässä. Mies kertoi tulleensa suoraan Tampereelta maaottelusta kisaamaan kympille. Hänhän oli siellä junnujoukkueen coachina. Toivotin Akille onnea ja päästin hänet jatkamaan lämmittelyään. Kapusin kirkon rappuset Kansalliskirjastoa vastapäätä, jotta pääsisin näkemään Senaatintorin. Starttiin oli joku 25 minuuttia aikaa ja torilla oli täysi hulina päällä. Valot vilkkuivat sinne sun tänne ja sinne oli yritetty luoda jonkinlainen discomeininki. Yle lauantaisesta maaottelulähetyksestä tuttu, 50 vuotta peräkkäin maaottelussa käynyt Matti sanoisi varmasti tähänkin: vähän jäyhempi meininkikin olisi riittänyt. Valokuvasin ja odottelin. Päätin juoda Heinekenin aikani kuluksi.

Havahduin siihen, kun starttiin kerrottiin olevan 10 minuuttia. Silloin päätin etsiä asetelmat nähdäkseni startin. En voinut mennä lähtöalueelle Yliopiston päärakennuksen puolelta, koska juoksijat olivat siellä, joten päätin kiertää torin kokonaan ympäri Valtioneuvoston puolelta. Aikaa olisi riittävästi. Aleksin puolella jatkoin valokuvaamista, mutta en halunnut katsoa, miten kuvat ovat onnistuneet. Kun on pimeätä ja samalla valoja, ei ole välttämättä helppoa saada kännykällä ensiluokkaisia kuvia, vaikka samaan hengenvetoon on todettava, että nykyinen Sony XZ Premium tekee tuon työn huomattavasti paremmin automaattiasetuksilla kuin entinen kännykkäni Sony Z5 Premium. Filosofiani on nykyään enemmänkin se, että otan paljon kuvia ja osa on sitten hyviä ja osa ei.

dsc_4940-1376x774.jpgAleksin kulmassa minun käteeni annettiin joku H10- ja HHM-tapahtumien mainosfläbäri. Olen vuosia kehottanut tapahtumia olemaan aktiivisia ja jakamaan mainoslappusia muissa tapahtumissa. Moni saattaa innostua osallistumaan, jos sen läpyskän sanoma puhuttelee. Samassa kohdassa käteeni annettiin myös jotain näkkileipää tai ruissnacksia. Laitoin ne takataskuihin, ei ollut aikaa avata takin taskuja. Minulla oli nimittäin startti kuvattavana. Halusin hakeutua paikkaan, mistä olisi paitsi hyvä näköyhteys lähtöportille, mutta josta samalla Tuomiokirkko näkyisi esteettömästi taustalla. Tämä onnistuikin aika helposti, sillä katujen varsilla ei ollut mitenkään liikaa porukkaa. Trumpin ja Putinin vierailu heinäkuussa keräsi aivan eriluokan katsojamäärät.

dsc_4981-1376x774.jpgKun ensimmäisen ryhmän startti tapahtui ja juoksijat säntäsivät ohitseni, en varsinaisesti yrittänyt tunnistaa yhtään kilpailijaa, vaan napata niitä valokuvia. Oli muutenkin pimeätä ja muutamia eliittijuoksijoita lukuun ottamatta kaikilla oli samanlainen paita. He olivat minulle yhtä vaaleaa massaa, jota yritin parhaani mukaan kuvata. Jospa saisin jonkun hyvän foton. Sitten kaikki olivatkin jo menneet ohitseni ja päätin vaihtaa paikkaa. Olin kerran aikaisemmin katsomassa kisaa 3 vuotta sitten ja silloin seurasin sitä parista kohtaa. Nyt halusin mennä eri paikkaan. Päätin kävellä Kauppatorille ja katsoa skabaa siellä. Pääsin helposti nauhojen alitse, sillä juoksijat eivät olisi vielä tuolla tienoilla hetkeen. Itseasiassa minulla ei ollut edes mitään käsitystä siitä, monenko kilometrin kohdalla olin. Arvioin, että olisikohan niillä main juostu kolme kilometriä. Todella vaikea arvioida siinä mielessä, sillä reittiä muutetaan yleensä joka vuosi, enkä ollut vilkaissut reittiä etukäteen. Lopulta poliisimoottoripyörät näkyivät. Kun he tulivat kohdalle, niin saatoin havaita, että perässä tulee yksi juoksija, yön mustaan vitamiinivesien mainosasuun pukeutunut Aki Nummela. Hänen jälkeensä ei tullut pitkään aikaan ketään, siis minuuttikaupalla ei nähty muita juoksijoita. Lopulta muitakin juoksijoita alkoi näkyä otin taas fotoja. Tuon jälkeen jouduin oikeastaan vain odottelemaan, sillä koska olin reitin ulkopuolella, minun piti päästä reitin poikki, jotta pääsisin seuraamaan kilpailua jonnekin muualle.

dsc_5024-1376x774.jpgVaikka jaloissani oli lenkkarit, tarkemmin sanottuna Nike Pegasus 34:t, niin aikomukseni ei ollut juosta. Kun lopulta minut päästettiin reitin poikki, ykkösryhmästä valtaosa oli ohittanut jo sen paikan. Järkeilin niin, että kärkipää olisi jo mennyt Pohjoisrannalle, joten Kanavarantaan tai Pohjoisrantaan ei kannattaisi mennä, vaan menisin suoraan maaliin. Saavuttuani Senaatintorille kuljin mainostelttojen ohitse. Heinekenin teltalla energinen nuori nainen pyysi maistamaan juomaa, jota oli kaadettu yskänlääkkeistä tuttuihin maksimissaan muutaman kymmenen millilitraa sisältävään pieneen pikariin. Kumosin yhden kurkkuuni nopealla huikalla ja hän kysyi, miltä maistui. Sanoin juovani noita alkoholittomia oluita treenin jälkeen ja se on ihan jees. Kysyin myös häneltä, miksei alkoholittomia myydä esimerkiksi yökerhossa, sillä ei siellä varsinkaan loppuiltana alkoholia halua juoda ja muutenkin voisi joka toinen juoma olla aina alkoholitonta. Hän sanoi, että ne eivät varmaan myy niin hyvin. Itse olen eri mieltä ja se johtuu veron puutteesta. Jos volyymit saataisiin ylös, niin alkoholittoman voisi hinnoitella paljon edullisemmaksi ja saada silti saman tai jopa paremman katteen johtuen siitä puuttuvasta olutverosta. Alkoholitonta olutta pitäisi siis ehdottomasti pyrkiä myymään baareissa paljon nykyistä enemmän. Näytin hänelle myös Heineken-tölkkiä, joka minulla oli taskussani. Kerroin, että se on alkoholillinen versio. En ollut mihinkään baariin menossa, vaan lauantai-iltani koostui siitä, että olin seuraamassa kisaa ja joisin kaksi pientä tölkkiä Heinekenia. Yhden ennen kisaa ja toisen kisan jälkeen.

dsc_5048-1376x774.jpgMenin lähellä maalivaatetta, odottelin vähän aikaa kunnes kuulutettiin, että ensimmäinen juoksija saapuisi ihan hetken kuluttua maaliin. Katsoin kelloa, vain puoli tuntia juostu, olisiko Aki niin hyvässä vauhdissa. No kyllä siinä vielä pari minuuttia kului kunnes Nummela sieltä moottoripyörän perässä maalia kohti kiihdytti ja aika oli kenttäkuulutuksen mukaan jotain 32 minuuttia. Maalissa häntä haastateltiin ja mies kertoi laittaneensa vitosen jälkeen vähän hölkäksi, kun oli menossa niin hapoille eli ehkä se oli sitten se Don Validon mainostama ultrakisojen taktiikka tuossa Nummelalla käytössä eli alussa kaikki peliin, sitten välikuolema ja lopussa taas kovaa tai sitten mies on vain niin hyvässä kunnossa, että vähän hölläämälläkin mennään lujaa.

dsc_5086-1376x774.jpgMeni jokunen minuutti kunnes seuraavat saapuivat maaliin. Kenttäkuulutuksen mukaan he alittivat juuri ja juuri 35 minuuttia. Katsoin muutaman maaliintulon, mutta kun olin sillä torin puolella, niin ei sieltä oikein läheltä edes nähnyt. Päätin kiertää ympäri kirkon portaiden puolelle ja ottaa vielä muutaman valokuvan. Sieltä puolen näki paremmin. Aika harvakseltaan juoksijat saapuivat, mutta jokainen varmasti loppukirin siihen viritteli. Oikein kunnollisia loppukiritaisteluita en nähnyt. Niinpä tuntui, että olen tehnyt työni ja aloin olla valmis lähtemään kotiin. Vetäydyin kirkon portaille vähän korkeammalle ja join Heinekenin. Seisoskelin ja kävelin niitä portaita. Kun juoma oli juotu, lähdin kävelemään sieltä alueelta poispäin. Tuolloin kisaa oli käyty noin 50 minuuttia. Kävelin poikittain parkkeeratun rekan ohitse ja mietin: tuollaista ei ollut vielä pari vuotta sitten, vaan silloin oli mahdollista vetää lämmittelyvetoja siellä. Nykyään pitää varmistaa se, ettei kukaan hullu aja lähtöä odottavien kilpailijoiden niskaan, joten katu pitää blokata järjestäjien toimesta järeääkin järeämmällä ajoneuvolla.

dsc_5101-1376x774.jpgMillainen tapahtuma oli nyt sitten kokonaisuudessaan katsojan silmin? Sanoisin, että karnevaali on oikea sana kuvaamaan sitä. On hyvin ymmärrettävää, miksi urheilua harrastamattomat työporukat tapahtumaan haluavat osallistua. Se on jotain muuta kuin kaikki muut tapahtumat ja siellä ei tarvitse kilpailla tosissaan, jos ei tahdo. Kukaan ei edes näe, kuka se on, joka hölkkää hissukseen ja kisan jälkeen voivat mennä yhdessä iltaa viettämään. Tänä vuonna siellä oli jopa sellainen mahdollisuus, että hankkimalla erillisen lipun Allas Sea Pooliin, pääsi saunomaan ja uimaan. Kamat sai jätettyä sinne ja kisan jälkeen olisi mahdollista lähteä vaikkapa yöelämään freshinä ilman, että tarvitsee käydä välillä kotona.

dsc_5046-1376x774.jpgJättääkö tuo tapahtuma sitten parantamisen varaa? Vanha mainosslogan sanoo: kahta en vaihda, mutta minä vaihtaisin juurikin kaksi asiaa. Ensinnäkin vaihtaisin reittiä. Alkukilometrit ovat Midnight Runissa hankalasti juostavia. Erityisen vaikea niitä on huonon näkyvyyden vuoksi juosta sateella, mutta kyllä se muutenkin on liian kimurantti reitti, vaikka tällä kertaa olikin hyvä keli, kun ei tuullut, eikä satanut. Ekallehan se on helppoa, kun poliisimoottoripyörän valot näyttävät reittiä, mutta taaempana ei näe, minne pitäisi mennä. Olisi toivottavaa siis, jos reitistä saataisiin juostavampi. Toinen asia on sitten ne kuuluttajat. Nyt sinne oli otettu sellaisia tyyppejä, joilla ei ollut mitään käsitystä lajista eli pystymetsästä otetut henkilöt, jotka tuskin itse ovat eläissään käyneet juoksulenkillä. Niinpä heidän kysymykset ja kommentit maalissa kilpailijoita haastatellessaan olivat säälittävän ja onnettoman välimaastossa. Todellista Running for Dummies -meininkiä, mutta valitettavasti katsomossa ei ollut niin typeriä ihmisiä, joten se vain ärsytti.

Kaikkinensa tuo ilta oli ihan mukava ja oli kiva olla katsomassa. Ainoa pieni harmitus johtui siitä, etten nähnyt Ruotsi-ottelun ratkaisua. Toki näin sen myöhemmin kuvanauhalta, mutta jos sen olisi nähnyt livenä, niin olisihan jännitys ollut eri luokkaa. Midnight Run on Suomen top 3 – tapahtuma. Minä en vain valitettavasti saa enää samalla tavalla iloa pelkästä osallistumisesta kuten juoksu-urani alussa. Nykyään pitää olla kunnossa ja reitin miellyttävä, jotta haluaa olla viivalla. Tuonne voisi lähteä esim. jollain hyvällä porukalla juoksemaan. Yksin en tiedä, sillä viisi kertaa on jo vuosien varrella tullut osallistumisia.

Mainokset