Kisaamattomuus näkyy vauhdeissa, tempo ei kulkenut

dsc_7118-1376x774.jpgJätkäsaaressa on 1-9.9 joku Asuntomessuihin liittyvä tapahtuma. Luulin oikeasti, että siellä on Asuntomessut, mutta eihän se niin ole, vaan siellä on vain kaikenlaista happeningia sen brändin alla. Varsinaiset Asuntomessut ovat jossain muualla. Useimmat tapahtumat päiväsaikaan, joten en luonnollisestikaan silloin pääse paikalle. Tänään päätin, että menen lenkin yhteydessä käymään ja katson, mitä on ulkotiloissa. Jäi nyt sitten viikolla käymättä niissä sisätilajutuissa kuten uudessa Tallinnan laivojen satamarakennuksessa tai Viirus-teatterissa. Oltiin muuten kauppakorkeakouluaikoina 90-luvun puolivälissä ruotsin kurssien opettajan kanssa katsomassa Viirus-teatterin alkuperäisessä paikassa Rajasaaressa jotain näytelmää. Silloin siellä oli vielä näyttelijöinäkin se alkuperäinen kokoonpano, eikä se ollut mitenkään huono esitys. Pikemminkin päinvastoin, eikä ollut huono opettajakaan. Opin siihen aikaan kaiken tarvittavan Ruotsin elinkeinoelämästä. Wallenbergien W-rörelsen tuli tutuksi ja opettajan kanssa aina keskusteltiin, mitä Ruotsin tv fyranin aamutelevision talousuutisissa oli kerrottu.

dsc_7098-1376x774.jpgMitä sitten tänään näin siellä alueella? No ensinnäkin kävin paloasemalla. En ollut tiennyt, että Jätkäsaaressa on paloasema, eikä se oikeasti sellainen olekaan. Siellä on koulu, jossa palomiehiä koulutetaan. Pihalla oli paloauto ja toisen vuosikurssin opiskelija kertoi minulle toiminnasta. Ambulanssi on kuulemma siellä hälytysvalmiudessa klo 9-21, mutta paloautot tulevat palopaikalle Erottajan paloasemalta. Sen jälkeen jatkoin matkaani uuteen Hyväntoivonpuistoon, jossa piti olla joku messualue. Sinne oli vähän haastava päästä, sillä se puisto on vielä rakenteilla. Näytti aika valmiilta, mutta joka paikassa oli aitoja ja tekstejä siitä, että se on työmaa-aluetta ja pääsy kielletty. Tietyllä tavalla pidin kyllä seudusta. Talot ovat persoonallisen näköisiä. Ne ovat vähän liian lähellä toisiaan, mutta muuten vähän sama juttu kuin Kalasatamassakin eli suomalainen arkkitehtuuri on ottanut harppauksia eteenpäin, kun uskalletaan rakentaa sillä tavalla, ettei jokainen talo ole toistensa kopio.

dsc_7117-1376x774.jpgVarsinaisella messualueella oli erilaisten toimijoiden telttoja, joista voisi mainita esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennelman, jossa oli koko alueen pienoismalli. Sen lisäksi oli rakennuttajien tms. kojuja. Samoin kuin muutama kahvila ja ruokapaikka sekä joku Jätkäsaari Areena, missä on ilmeisesti jotain ohjelmaa. Oli siellä jopa katos, jonka alla oli sähkömoottoripyöriä ja fillareita, muttei ketään esittelijää. Suoraan sanottuna se mesta oli vähän kuollut. Sinänsä kiva, että tuollaista järjestetään, mutta olisi kivempi, jos siellä olisi vähän enemmän meininkiä. Päätinkin lähteä pois ja suunnata vauhtilenkilleni.

DSC_7111-1376x774Tänään oli tarkoitus juosta tempojuoksua, mutta aamulla tulin katumapäälle. Sängyssä mietin, että entäpä jos skippaan kokonaan sen lenkin ja juoksen vain hidasta, mutta sitten päätin, etten voi niin tehdä. Ensi viikon sunnuntaina olisi kympin kisa, enkä ole koko kesänä harjoitellut vauhdikkaasti ja kun ei ole kisojakaan alla, niin voisin jokusen treenin käydä tekemässä. Mietin, etten silti mene perhana vieköön radalle. Minua ei houkutellut yhtään se, että Larun kentällä on kuitenkin jalkapallo käynnissä. Halusin jonnekin missä on rauhaa. Niinpä päätin juosta ”maantietempon” eli assulla. Se ei ole oikeastaan ikinä onnistunut. Ihan sama onko kyseessä ollut maratonvauhtinen tai reippaampi, niin en ole koskaan pystynyt ylläpitämään vauhtia juostessani yksikseni tuolla jossain kadulla. Pähkäilin asian kuitenkin niin, että menköön edes sinnepäin. Keskiviikon vetojen jälkeen mietin, mitä takareidet siitä tykkäävät. Torstaina kävin fillaroimassa ja saunoin, enkä venytellyt tai rullaillut, mikä oli virhe. Eilen en tuntenut kipuja rullaillessani ennen lenkkiä, mutta kun tulin lenkiltä, niin en saanut venytettyä takareisiä ollenkaan. Varsinkin vasen, missä ne suurimmat kivut ovat olleet, oli älyttömän kankea. Normaalistihan vasen minulla on paremmin venyvä kuin oikea. Tänään ennen lenkkiä kun kokeilin taivuttaa sormia eteen, niin jäi 30cm lattiasta. Yleensä saan kämmenet lattiaan, nyt jäi sormetkin noin kauas. Se ei luvannut hyvää.

dsc_7132-1048x590.jpgTuli tosiaan aika pitkä lämmittelylenkki, koska kävin ensin Asuntomessut-tapahtumassa ja sitten juoksin vielä Koivusaareen, josta oli tarkoitus aloittaa se reipas. Siellä sitten lämmittelin vielä pikkaisen. Alussa juoksu tuntui aika hyvältä. Ensimmäinen kilsa meni kevyesti 3.49 ja olisin voinut juosta paljon kovempaakin. Toinen kilsa sisälsi pikkaisen töntäreen, mikä piti nousta ja se kilsa oli 3.53. Edelleen tuntui hyvältä. Tämän jälkeen kaikki meni jotenkin mönkään. Tarkoitus oli juosta 20 minsaa ja kun koko ajan oli vähän pinnan muotoja eli suomeksi mäkiäkin, niin huomasin, etten pysty juoksemaan ollenkaan kunnolla, jos ei ole tasaista. En tiedä johtuuko se siitä, että olen juossut reippaampaa vain radalla vai siitä, että nuo takareidet ovat niin kireät ja kipeät, mutta 3., 4. ja 5. kilsa epäonnistuivat kaikki. Sain just 5km täyteen, kun se 20 minsaa lävähti kelloon eli vauhtia oli 4 min/km. Olin toivonut juoksevani lenkkini paljon nopeampaa, mutta niin ei tapahtunut.

dsc_7138-1376x774.jpgTuon jälkeen vedin kevyttä himaan ja mietin. Keskisyke tuossa 5km rypistyksessä oli ollut 159, kun hyvin tyypillisesti kympin kisassa keskisykkeeni on ollut joku 174. Tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti olen aika hyvässä kunnossa, mutta ”ruosteessa”. En saa itsestäni mitään irti. En ole harjoitellut tänä kesänä maratonia tai mitään kisaa silmällä pitäen eli kun vauhdit ovat olleet maltilliset, niin en ole herkässä kunnossa. Toinen olennainen asia on se, että kun en ole kilpaillut, niin ei löydy sitä kykyä raastaa. Porukassa ja kisakokemuksen myötä yleensä saa itsestään ihan eri tavalla irti. Eka kympin kisa menee yleensä huonosti, mutta kun niitä tekee muutaman niin voi parantaa parikin minuuttia tulostaan. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Niinpä rehellisesti sanottuna en ole yllättynyt tämän hetken tilanteeseen. Toisaalta en ole hirveän huolestunutkaan.

dsc_7125-1048x590.jpgMinun olisi pitänyt oikeasti juosta enemmän kisoja, vaikken nyt olekaan keskittynyt mihinkään varsinaiseen kisaan tähtäävään harjoitteluun, mutta olen ollut vähän turhautunut koko juoksuyhteisöön, enkä ole halunnut. Silti joku Helsinki Marathonin tai Tampereen kymppi pari viikkoa sitten ja viime viikon Midnight Run olisivat auttaneet. Toisaalta olin vähän sen kaatumisen jälkeen sitä mieltä, etten tiedä, milloin polvet ovat siinä kunnossa, että uskallan juosta. Tietyllä tavalla kisat joka tapauksessa olisivat auttaneet ja kehittäneet. Ehkä jopa lyhyet reippaammat pätkät saman lenkin aikana olisivat voineet tehdä saman. Juoksin tänään vajaat 17 kilsaa ja se ei tuntunut noinkaan pitkältä, kun siinä välissä oli se tempo eli tavallaan lenkkini koostui kolmesta osasta. Jatkossa voisin kyllä jakaa lenkkejäni useamminkin tuolla tavalla.

DSC_7130-1376x774Ulkona oli tänään tosiaan 23 astetta ja ollaan lähes syyskuun puolivälissä. Se on mahtavaa! Mikä muu saa tällaisen hienon fiiliksen aikaiseksi kuin lämmin ilma. Huomiseksi luvattu huonompaa, mutta ei se mitään. Teen jonkun pitkiksen, sillä seuraavalla viikolla sekin jää väliin Espoon kympin vuoksi.

Mainokset