Huuhkajat, Me like!

 

finland-home-01_native_1600

Kun tämä uusi Niken Suomen pelipaita tuli myyntiin vapun jälkeen Niken nettisivuilla, se ei tainnut olla tuote, joka olisi lentänyt ulos ovista ja ikkunoista. Nike kylläkin markkinoi sitä innokkaasti, sillä kun Suomesta meni niinä päivinä nettisivuille, niin se paita oli siinä ensimmäisenä. Huuhkajilla ei vain ollut sellaista buumia päällä, että paita olisi mennyt kaupaksi. Olen monenlaisia futispaitoja katukuvassa nähnyt, mutten ainuttakaan tuollaista Huuhkajien pelipaitaa. Nyt sellainen kannattaisi jo periaatteessa ostaa, sillä Huuhkajat pelaavat futista, josta ainakin itse tykkään.

Mixun aikana pyrittiin valmentajan ja myös median taholta luomaan sellainen kuva, että suomalaispelaajat ovat niin huonoja, ettei voida pärjätä. Kaiken lisäksi he olivat kuulemma löysiä. Siitä ei ole montaa kuukautta, kun ”asiantuntijatoimittajat” vielä kertoivat, ettei maajoukkue voi pärjätä, koska Suomella ei ole huippupelaajia. Olin hämmästynyt. Itseasiassa olen ollut hämmästynyt jo vuosia väitteistä, että joukkue ei voi pärjätä, jos sillä ei ole tyyliin parhaimmat pelaajat. Suomen jääkiekkomaajoukkue on aina menestynyt sillä sitoutumisella, pelitavalla ja kaikkensa likoon laittamisella. Miksei se voisi muka onnistua jalkapallossakin? Miksi se onnistuu Islannille, mutta Suomelle ei? En kerta kaikkiaan ymmärtänyt sitä. Minusta Suomen maajoukkueen ongelma on lähivuosina ollut huono itseluottamus ja hankala pelitapa.

Olen tosi iloinen siitä, että Rive Kanerva sai mahdollisuuden valmentajana ja käytti sen. Häntä on epäilty, pidetty liiton miehenä, joka on hommissa vähän kuin säälistä. Kuitenkin mies paneutuu asioihin todella antaumuksella ja tarkasti. Hän on hyvä ihmisjohtaja, sillä on toiminut aiemmin luokanopettajana ja toimimalla HJK:n kapteenina ja maajoukkuetopparina miehellä on myös se kokemus pelaajan näkökulmasta. Hän on rauhallinen, jopa analyyttinen, mutta samaan aikaan näyttää osaavan valmistaa pelaajia henkisesti niihin otteluihin. Niinpä on syntynyt joukkue, joka uskoo itseensä, eikä luovuta ja saavuttaa pisteitä.

Valmennuksella ei ole ollut yksinomaan vaikutusta tähän, vaan täytyy nostaa esille johtavat pelaajat. Luke Hradecky on maailmanluokan maalivahti ja hänestä näkee kaikessa, että hän nauttii siitä, mitä tekee. Hän on paitsi hyvä, mutta samaan aikaan myös rento. Ottaa oluen jos haluaa ja huomioi fanit erinomaisella tavalla. Paulus Arajuuri ja Tim Sparv ovat taistelijoita, jotka eivät anna ikinä periksi. He ovat todellisia johtajia tuossa joukkueessa. Heillä on terve itseluottamus ja halu laittaa itsensä likoon. Aiempi joukkueen kapteeni Niklas Moisander oli sen sijaan hiiren oloinen pelaaja, joka oli menettänyt itseluottamuksensa. Hän itki haastattelussa sitä, että pelaajat ovat niin huonoja. Siis oikeasti kirjaimellisesti itki. Kapteenin ei pidä ikinä haukkua omia pelaajia huonoksi. Se on vain niin. Voi tulla huonompia ja parempia pelejä, mutta omat pelaajat eivät ole huonoja. Nyt Suomessa on hyvä joukko johtavia pelaajia, muutamia kokeneita pelaajia ja monia innokkaita nuoria pelaajia. Se on hyvä yhdistelmä.

Nations League on siinä mielessä kiva turnaus, että siinä pelataan tavallaan oman tasoisia vastustajia vastaan. Huippumaat saavat huippuotteluita. Esim. Ranska on pelannut jo Saksaa ja Hollantia vastaan ja Espanja sekä Englantia että Kroatiaa vastaan. Suomi puolestaan on kohdannut Unkarin ja Viron. Ei ole tullut liian kylmää kyytiä, vaan juuri sopivia vastuksia ja mikä parasta: Suomi on hoitanut molemmat pelit 1-0 himaan ja olisi voinut kummankin pelin voittaa suuremmallakin erolla. Itseasiassa missään vaiheessa ei ainakaan itselläni ole kummassakaan ottelussa ollut sellaista fiilistä, että vastustaja voisi tulla vielä tasoihin. Unkari-peli Tampereella oli mielestäni lauantaina suorastaan loistava. Eilen Turun myöhäisillassa taisi kaatosade vaikuttaa, kun virheitä tuli molemmille aika lailla, mutta Suomi taisteli ja oli parempi joukkue.

Kaksi pelaajaa pitää nostaa esiin. Ensinnäkin Teemu Pukki. Hän on pelaaja, joka on Kanervan aikana ollut kuin toinen mies. Tottakai otteet seurajoukkueessa vaikuttavat. Mies nousi ihan eri tasolle Bröndbyssä saksalaiset Zornigerin valmennuksessa. Pukista tuli taisteleva, jopa fyysinen pelaaja, joka ei pelkää mennä kaksinkamppailuihin. Sama näyttää jatkuvan nyt Englannissa Norwichissa. Bröndbyssä myöskin verkko heilui mukavaan tahtiin ja onhan hän osunut pari kertaa jo syksyn ekoissa peleissä Englannissakin. Miehen itseluottamus on kunnossa ja nyt se näkyy maajoukkueessakin. Seurauksena kahdessa pelissä kaksi maalia ja yksi tolppakuti. Diggaan tästä uudesta Pukista. Toinen pelaaja, joka on kehittynyt huikeasti, on Rasmus Schüller. Rasse ei päässyt Ruotsissa oikein eteenpäin ja maaotteluissa ei oikein avautunut paikka avauksessa. Silloin kun mies pelasi, niin tuntui epäonnistuvan. Sitten tuli siirto Minnesotaan, jossa muutamia ihan jees pelejä kunnes paha loukkaantuminen. Mies palasi Suomeen ja Klubiin vuosi sitten loppukaudeksi. Moni alkoi puhua jo maitojunasta. Näin häntä salilla viime syksyllä kauden jälkeen ja juteltiin treenaamisesta. Hän näytti kyllä satsaavan siihen aika tavalla ja halusi mennä takaisin Minnesotaan parempana kuin ennen. Tämä kausi on nyt ilmeisesti mennyt siellä häneltä hyvin ja ainakin maajoukkueessa kulkee. Mies oli Unkari-pelissä Suomen varmasti paras pelaaja ja eilenkin monet hyvät ratkaisut, nopeat hyökkäykset, maaliinkin johtanut tilanne lähtivät liikkeelle hänen toimestaan. Toki täytyy nostaa myös esille Pyry Soiri, joka on ollut mielestäni huikea molemmissa peleissä ja jolla on tulevaisuudessa suuri rooli Huuhkajissa, mutta nämä kaksi hieman kokeneempaa pelaajaa Pukki ja Schüller ovat kyllä olleet ne Suomen merkittävimmät onnistujat.

Nyt on tilanne, jossa maajoukkue ei ole enää naurunalainen, vaan voidaan hyvällä syyllä sanoa Huuhkajien olevan puheenaihe positiivisessa mielessä. Joukkue voittaa ja pelaa hyvin. Ei ehkä mitään maailman kauneinta jalkapalloa, mutta taistelevaa futista. Pelaajat pelaavat hyvällä itseluottamuksella ja joukkueesta huokuu hyvä fiilis. Jokaisella on siellä kiva olla. Aiemmin ei niin ollut. Kanervalle kuuluu kyllä suuri kiitos siitä muutoksesta, minkä hän on saanut aikaiseksi. Ainoa huono on se, ettei niin moni suomalainen nyt niitä pelejä näe. Ottelut eivät tule enää Ylen kanavilta ja rehellisesti sanottuna se Viafree on aika skeidaa. Kännykällä se itselläni näkyy hyvin, mutta ruutu on liian pieni, jotta jaksaisin peliä katsoa. Kun olen yrittänyt katsoa pelejä läppäriltä, niin olen havainnut Chromen olevan ainoa selain, millä se toimii. Muilla selaimilla tulee ilmoitus, että salasana on väärä. Silti se lähetys menee välillä jumiin tai pelistä tulee epäskarppi. Se ärsyttää ja ymmärrän hyvin, että vähemmän futista seuraava ei edes jaksa nähdä vaivaa nähdäkseni ne pelit. Esim. vanhempani sanoivat, että kun ne eivät kerran telkkarista tule, niin eivät viitsi katsoa ollenkaan. Tuo on lajin kannalta huono asia. Nyt juuri pitäisi saada mahdollisimman suuret yleisömäärät maaotteluille.

Positiivisin mielin täytyy kyllä katsoa Suomen futismaajoukkueen tulevaisuutta. Nuoria pelaajia on tulossa ja pärjätään jo nyt aika hyvin.

Mainokset