Rantakymppi palautti uskoni kilpailemiseen

DSC_7354-768x1365Olen osallistunut kahteen juoksutapahtumaan tänä vuonna. Kumpaankaan ei ollut mitään tavoitteita, koska harjoittelu ja valmistautuminen ovat olleet vähän ja niin ja näin kevään keuhkoviruksen jälkeen. Molemmat suoritukset, HHM kesäkuussa ja Rantakymppi tänään, olivat kuitenkin aika hyviä juoksuja, jotka jättivät hyvän maun. Jos nyt olisi tyyliin toukokuu, olisin jopa loistavilla fiiliksillä. Ikävää, että käännymme kohti talvea, sillä olen oikeasti saanut uutta intoa ja haluaisin kilpailla lisää.

Innostuin tosi paljon siitä, että tuohon kisaan pääsee nykyään metrolla. Muistelin Pariisin kymppiä ja puolikasta tai vaikkapa Hässelbyloppetia, joissa kisaan mennessä metrovaunu on ollut täynnä juoksijoita ja ollaan koettu sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja spekuloitu tapahtumalla. Nyt kaikki oli toisin. Lähdin liikenteeseen hieman ennen puolta yhtätoista, eikä metrossa ollut juuri ketään. Yksi tyyppi oli sellainen, joka mahdollisesti saattoi olla juoksija. Muuten ei oikeastaan edes ihmisiå. Ehkä se metro on oikeasti liian kallis kulkuneuvo. Jos se lippu maksaa puhelimella tai matkakortilla ostettuna 4,20€ suuntaansa ja automaatista vielä enemmän, eikä matkaa ole kuin max 5 minuuttia, niin se on jo paljon halvempaa mennä vaikkapa autolla. Tosin se parkkipaikan etsiminen on toinen juttu. Metrolla pääsee todella kätevästi.

DSC_7351-1376x774Menin ensimmäiseksi Otaniemessä Alepaan ostamaan energiajuoman. Nappasin kylmäkaapista tällä kertaa Teho-energiajuoman, maksoin ja kävelin ulos. Sitten avasin tölkin ja lähdin pikkuhiljaa kävelemään kohti Otahallia. Tiesin reitin, koska olin perjantaina siellä ollut. Minulla ei ollut mihinkään kiire. Sellaisen omituisen amfiteatterin edessä jäin ottamaan selfietä ja havaitsin, että starttiin olisi aikaa 70 minuuttia. Ei mihinkään kiire, mikä on hyvä. Jos joku on ärsyttävää, niin se, että lämmittelylenkillä tulee kiire. Sen takia menen nykyään mieluummin aikaisemmin. Saavuin perille ja menin istumaan Otahallin katsomoon. Join siellä energiajuoman loppuun. Otin myöskin verkkaritakin pois päältäni ja alla olikin hihaton kisapaita numerolappuineen. Olin jo illalla pakannut laukun ja laittanut kisavaatteet valmiiksi. Tänään puin ne päälleni ja niiden päälle verkkarihousut ja -takin. Laitoin eläkkeelle jääneet Pegasus 34 -tossut jalkaani ja kisakengät otin mukaan. Oli niin lämmin, että voisin lämmitellä kisakamoissa. Niinpä päätin mennä pukuhuoneeseen ja vaihtaa kamat. Otin kengät pois ja laitoin toiseen kenkään kännykkäni ja toiseen aurinkolasit. Sitten pakkasin ne siihen pussiin, jossa kisakenkäni olivat olleet. Laitoin sen pussin säilytykseen menevään HHM-varustepussiin. Samaan pussiin pakkasin verkkaritakin ja -housut sekä lippiksen. Sitten otin sieltä pussista puolen litran vesipullon ja sykevyön. Laitoin sykevyön päälle, kisakengät jalkaan, otin vesipullon käteeni ja lähdin lämmittelemään.

Aikaa oli 40 minuuttia, joten päätinkin ensin mennä urheilukentälle lepäämään. Illan ja yön sateiden vuoksi tartan oli vielä märkä. Piti etsiä paikkaa, mikä olisi kuiva. Löysin kuivan kohdan ja menin siihen pitkälleni. Olin siinä ehkä viisi minuuttia kunnes alkoi jo lämmittelyjumppa. Nousin ylös ja lähdin sieltä pois. Päätin, ettei se jumppa ole minua varten. Lähdin muualle lämmittelemään. Yli puoli tuntia aikaa, joten päätin juosta 1,5 kilsan päähän ja takaisin. Join ensin kuitenkin vettä. Tajusin, että jano on aikamoinen. Olin juonut aamulla teetä, tuoremehua ja murukahvia, mutten juurikaan vettä. Sitten olin juonut sen 0,33l Teho-energiajuoman. Nyt oli jano. Niinpä join sen koko puolen litran vesipullon. Ajattelin, onkohan se liikaa, alkaakohan se hölskyä, mutta toisaalta oli puoli tuntia aikaa. Olin luottavainen. Lähdin todella hiljaa metsään juoksemaan siihen suuntaan, mistä reitiltä tullaan maaliin. Metsässä oli liejuista ja muutenkin liukasta. Vihaan sitä osaa Espoon kisasta aina joka kerta yhtä paljon. No, ei auta, jatkoin lämmittelylenkkiäni. 1,37km juostuani tulin risteykseen, jossa päätin tehdä lunge matrixin jne. Tein sen, mutta unohdin tehdä mitään heilautuksia. Venyttelin pikkaisen kanssa ja lähdin toista reittiä sieltä pois. Nostin vähän juoksuvauhtiani ajoittain. Otin metsässä pari lyhyttä spurttia ja sain hien päälle. Kun saavuin kohti lähtöpaikkaa, huomasin hien aiheuttaneen sen, että silmälasini olivat vähän kastuneet. Pitäisi olla paperia, mitä ei tietenkään ollut. Onneksi muistin wc-tilat urheilukentän vieressä ja kävin siellä. Aikaa oli vielä 12 minuuttia. Kävin wc:ssä ja kuivasin silmälasini. Sitten kävin vielä Radissonin edessä juoksemassa muutaman avaavan vedon. Kukaan muu ei tehnyt samaa, mitä ihmettelin. Menin lähtöpaikalle.

En tuntenut siellä ketään. Pakka oli aika omituinen, kun yleensä siellä on näkynyt tuttuja juoksijoita. Nyt en osannut yhtään arvioida, mitä vauhtia kukin tulisi juoksemaan. Stubb tuli mikrofonin eteen ja alkoi puhua paikalla olleelle yleisölle eli lähinnä juoksijoille. Hän kertoi juoksevansa 4 min/km tavoitevauhdilla. Ajattelin, että hänet ainakin voitan. Joskus 2011 oltiin Aktiassa samaan aikaan ja hävisin hänelle. Sen jälkeen hän on ollut joka kerta jotenkin sairaana tai loukkaantuneena, kun hänen on pitänyt osallistua samaan kisaan kuin minun. Nyt olin 100% varma siitä, että otan revanssin. Sen jälkeen joku blogin lukija tunnisti minut ja juttelimme hetken. En ole varma kuka hän oli, mutta hän kertoi pyrkivänsä alle 40 minuutin aikaan. Tuon jälkeen oli vain pari minuuttia starttiin, joten jokainen valmistautui. Kun lähtölaukaus lopulta koitti, niin lähdimme liikkeelle. Tuntui, ettei porukka lähtenyt tällä kertaa kuin tykin suusta kuten Espoossa yleensä tapahtuu. Oma vauhtikestävyyteni on vähän huono, joten olin päättänyt lähteä 3.50 min/km ja katsoa miltä tuntuu. Alussa mittari näytti mitä sattuu, mutta puolen kilsan kohdalla aloin huomata, että juoksen aika sopivaa vauhtia. Minulla ei varsinaisesti ollut seuraa, vaan juoksin omaa tahtia. Ensimmäinen kilsa oli leveätä baanaa ja hallittu. Se meni muutaman kympän alle 3.50. Toinen kilsa oli sitten vähän hankala. En mielestäni juossut yhtään hitaampaa kuin ekallakaan kilsalla, mutta Keilasataman rannan kiemuroissa tuhrautui viisi sekuntia enemmän kuin ensimmäisellä kilsalla. Sain jopa edellä meneviä ryhmiä kiinni. Kun lähdettiin kolmannelle kilsalle, niin edessäni oli kolmen hengen ryhmä. Mentiin Länärin kupeessa kohti länttä ja siinä kävi jonkun verran tuulta. Veturina oli yksi kundi, joka oli mukana about 2011, kun juostiin Espoossa Arenalla tiistai-iltaisin reipasta. En koskaan jutellut hänen kanssaan ja hän tuntui olevan muutenkin jonkinlainen yksinäinen susi. Hän oli silloin parempi juoksija kuin minä. Nyt hänellä oli uudet Hoka Machit jalassaan ja hän veti porukkaa. Perässä meni pari muuta jannua ja minä juoksin heidät kiinni ja olin siinä sitten neljäntenä. Vauhti oli liian hiljaista ja meinasin juosta kannoille, mutta en halunnut mennä ohitse. Startissa jutellut blogilukija kävi siinä rinnalla ja sanoi samaa. Kolmas kilsa olikin vain 3.58.

dsc_7360-1048x590.jpgKun pääsimme hieman suojaisampaan kohtaan niin ohitin porukan ja päätin juosta seuraavan tyypin kiinni. Tulikin ylämäki, juoksin sen tyypin peesiin, mutta samalla huomasin hänen juoksuvauhtinsa olevan niin hiljainen, että pitää mennä saman tien ohitse. Mietin saisinko edellä menevän naisen porukan kiinni. Juoksu kulki hyvin, kun edettiin yhä Länsiväylän kupeessa. Ei haitannut oliko mietoa ylä- tai alamäkeä, juoksuni oli rentoa. Juoksin (Stravan mukaan) 3.47 kilsan. Sitten käännyttiin oikealle puistoon ja ohitin sen naisen. Hän puuskutti aikalailla. Ajattelin, että nyt tilanne on aika hyvä, sillä olen ohittanut kai kaikki naiset ja lisäksi sen Arenan pikakiiturinkin. Valitettavasti puistossa alkoivat kuitenkin mäet ja en ollut niissä kauhean hyvä. Arenan kundi meni taas ohitse, mutta pysyttäydyin perässä. 5. kilsa oli 4.01. Tuon jälkeen kuudes oli taas nopeampi. Kommentoin tosiaan nyt Stravan mukaisia kilsa-aikoja. Kisan aikana katsoin järjestäjien tolppien mukaan ajat, mutta en jaksa niitä nyt muistella. Kun tuli 6 kilsaa täyteen niin oli joku 37 sekuntia hyvää 40 minuuttiin kertynyt ja samalla tiesin, että minimitavoite 39 alkuinen aika tulee, mutta samalla ajattelin, että hyvällä lopulla voisin juosta alle 39 min. Juoksu tuntui edelleen hyvältä ja Stravan mukaan kilsat 6, 7 ja 8 olivat 3.53, 3.56 ja 3.53.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin nytkin, kun saavuttiin sinne liejuiseen metsäryteikköön. Pystyn raastamaan asfaltilla lopussakin, jos on yhtään tasaista, mutta tollaisella mutkaisella epätasaisia pinnanmuotoja sisältävällä vikalla parilla kilsalla pehmeällä alustalla en pysty tekemään mitään. Olen miettinyt kuinka on mahdollista, etten saa siellä ikinä ketään yhtään kiinni, mutta he, jotka ovat minun kanssani tasoissa mennessämme metsään, ovatkin maalissa 20 sekkaa edellä. Se meni nyt juuri niin kuin aina ennenkin. Arenan kundi häipyi askel askeleelta kauemmas, yksi valkoinen Aalto-yliopisto paita päällään juossut äijä katosi kanssa, vaikka olin hänet juuri vähän aiemmin ohittanut. Sitten se naisten kärki meni ohitseni reilu kilsa ennen maalia ja puuskutti mielettömästi. Hän pystyi juoksemaan paljon korkeammalla sykkeellä kuin minä. Jos yritin yhtään kovempaa, niin juoksutekniikkani hajosi, joten en voinut. 9. kilsa oli minulta 4.08, mikä oli aivan katastrofaalinen suoritus, mutta hyvin tyypillistä tuolla Espoossa. Onneksi sentään viimeiset 400-500m kun tullaan sieltä metsästä, saisin sentään kiristää ja juosta maaliin täysiä. Kun näin tapahtui ja asfaltti koitti, niin olinkin menettänyt jotenkin tsemppifiilistä, kun oli juostu niin kauan siellä hemmetin skutsissa huonosti pitävällä alustalla. Pelkäsin koko ajan, että aloitan loppukirin liian aikaisin, joten päästin yhden hikinauhajampan ohitseni ja päätin ladata kaiken peliin loppusuoralla. Sitä loppusuoraa ei kuitenkaan tullut, vaan maali oli siellä kaarteessa. Yht’äkkiä matto oli edessä ilman mitään maalivaatetta ja olimme maalissa. Olin hävinnyt sille naiselle 16 sekuntia ja Arenan pikakiitäjälle parikymmentä sekuntia. Vika kilsa oli ehkä juuri alle 4 min. En ole ihan varma, kun en saanut kelloa pysäytetyksi maalissa. Nettoaikani oli joka tapauksessa 39.17.

dsc_7363-1376x774.jpgKun olimme saapuneet maaliin, niin saimme jos jonkinlaista tuotetta kouraan. Siellä oli urheilujuomaa ja vettä, mutta sen lisäksi suolakurkkuja ja banaania sekä ennen kaikkea kouraan tuli muovikassillinen tavaraa. Palautusjuomia ja snackseja. Jopa pullollinen ketchupia oli siinä kassissa. Se tarjoilu oli siis runsas. Sen jälkeen juttelin sen naisten voittajan kanssa. Sanoin luulleeni, että voitan hänet sen jälkeen, kun ohitin hänet. Hän kertoi aloittaneensa liian kovaa, kokeneensa välikuoleman ja tulleensa taas lopun hyvin. Hän lisäsi myös juosseensa kolme kympin kisaa viikon aikana. Analysoin saman tien tilanteen. Minä en aloittanut liian kovaa, vaan juoksin aika kontrolloidun ja hyvän juoksun. Minulta vain puuttuu kisakokemus ja se raastokyky tällä hetkellä. Niinpä en pysty välttämättä samaan rytminvaihdokseen lopussa, mutta toisaalta se metsä ei vain yksinkertaisesti toimi juoksutekniikalleni. Siinä pompitaan ylös ja alas sivulta toiselle, enkä pysty sellaisessa koskaan raastamaan. Jos olisi vedetty suoraa pätkää asfaltilla, niin olisin saanut lopussa itsestäni enemmän irti ja sykkeen nousemaan. Nyt keskisyke oli 170 ja se pysyi täysin tasaisena, ts. loppuun ei tullut mitään piikkiä loppukirin myötä kuten oli tapahtunut lenkilläni viime viikon sunnuntaina tai mitä tapahtui vaikkapa Helsinki Half Marathonilla. Tuo reitti ei vain sovi itselleni, en pysty tulemaan loppua hyvin. Kenkiäkään ei voi syyttää. Se naisten voittaja Emma Espoon Tapioista juoksi Niken Zoom Elite 9:llä, mitkä ovat omat mielivauhtijuoksukenkäni juoksumatolle. Ne ovat kevyemmät kuin itselläni nyt jalassa olleet adidaksen Boston Boostit, mutta toisaalta Bostoneiden Continental-pohja pitää hyvin kaikilla alustoilla, minkä vuoksi ne jalkaan laitoinkin. Ei se kengistä jäänyt nyt uupumaan. En vain yksinkertaista saanut sitä viimeistä vaihdetta silmään, mikä osittain johtuu siitä, ettei sitä kilpailukokemusta ole, mutta toisaalta juoksin mielestäni aika hyvän juoksun ja olin hyvävoimainen, joten minusta se, etten pystynyt raastamaan vikaa paria kilsaa peräsuoli pitkällä johtuu suoraan sanottuna siitä metsäpätkästä, mitä en osaa juosta.

dsc_7368-1048x590.jpgOlen todella iloinen, että osallistuin tuohon kisaan ja se jätti hyvän maun. Se sai jotain muutakin aikaan, nimittäin innostuin jälleen kerran kilpailemisesta. En ole aivan siinä kunnossa, missä haluaisin olla, mutta toisaalta juokseminen oli kivaa ja kun en juossut liian kovaa, niin se tuli koko matkan aika hyvin. Oli kiva juosta ja tunnelma oli muutenkin hyvä. Järjestelyissä mukana ollut Hannu kannusti matkan varrella jossain 6 km kohdalla ja tapasin maalissakin muutaman tutun kuten juoksukaveri Tommin. Sen lisäksi juttelin tietysti ihan tuntemattomien kanssa. Kävin suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, jonka jälkeen join yhden oluen. Sen jälkeen kuulutettiin, että urheilukentältä on saatavilla alkoholitonta Henkellin skumppaa. No kävin sitäkin juomassa vielä sellaisen pienen pullollisen. Oli kulunut joku 50 minuuttia maaliintulostani, hätäisimmät olivat varmaan jo lähteneet kotimatkalle ja järjestäjät kaivoivat skumpat esiin. Minulla ei ollut mihinkään kiire. Kello oli joku 13.30 ja tarkoitukseni oli syödä lounasta joskus neljän maissa. Lopulta päätin kuitenkin, että tämä oli tässä ja lähdin kävelemään kohti metroasemaa. Ylämäessä vasen takareiteni oli jäykkä ja kipeä – onneksi se ei ollut vaivannut kisan aikana ollenkaan.

Hyvä päivä, hyvin järjestetty tapahtuma, ihan kohtalainen onnistuminen omalla kohdallani, mikä jätti hyvän fiiliksen. Oispa reitti vain ilman sitä hemmetin metsäosuutta.

Mainokset