Treenivinkki: Kipchogen porrastreeni

dsc_7510-774x1376.jpgAlkuviikko on alkanut uudella innolla. Takareidet ovat yhä kireät, mutta eivät niin kireät kuin aikaisemmin. Eilen coretunnilla vaakaan meno oli jo huomattavasti helpompaa. Kävinkin eilen keskustelua treenin jälkeen yhden henkilön kanssa, joka sanoi, että sitä oppii virheistä. Pitää kokeilla ja kantapään kautta oppii. Juoksijalla se ei välttämättä ole niin. Oheisharjoitteet jäävät aina ja sitten tulee kireyksiä jne. ongelmia. Toivottavasti nyt opin. Ainakin tiedän sen, että kropasta täytyy pitää huolta, erityisesti takareidet ovat herkät kireyksille ja se aiheuttaa puolestaan aikanaan ongelmia koko kroppaan. Niinpä viime aikoina olen tehnyt asialle jotain. Maanantaina tein mm. lonkan koukistajia, joita en ole muistanut tehdä varmaan 1,5 vuoteen, vaikka ne ovat juoksijoille tärkeitä. Sen lisäksi tein syväkyykkyjä ensimmäistä kertaa, koska luin niiden olevan hyvä harjoitus hamstringien kannalta. Olisi varmaan pitänyt tehdä ensimmäistä kertaa ilman painoja tai pelkällä tangolla, sillä kun tein kolme sarjaa 50 kilolla, niin etureidet jämähtivät niin jumiin, etten päässyt eilen oikein edes kyykkyyn.

En jäänyt kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan suunnittelin itselleni eilisillaksi kolmen tunnin treenin. Tämä oli vähän apinoitu Kipchogen treeneistä. Olin nimittäin katsonut YouTube-videon, jossa näytettiin videota hänen porrastreenistään ja siinä luki seuraavasti, millainen treenirutiini Eliudilla on:

  • 15 minuutin lämmittely
  • 1h rytmikästä tanssahtelua ja astumista steppilaudalle
  • 45 min voimaharjoittelu kevyillä painoilla
  • 30 min yleisiä fitness- ja liikkuvuusharjoitteita.

Koska olin tehnyt jo voimaa maanantaina, niin varioisin tuota. Tarkoitukseni oli tehdä lämmittely, johon kuuluu rullaukset ja liikkuvuutta. Sen jälkeen mennä 30 minuutin core-tunnille, minkä jälkeen kokeilla tehdä tuo tunnin Kipchogen porrastreeni, minkä jälkeen juosta matolla tunti ja lopuksi vähän venyttelyä tms. Melkein kolmen tunnin setti siis. Kyselin Facebookissa, olisiko halukkaita osallistumaan edes tuohon porrastreeniin, sillä Kipchogella oli koko salin täydeltä muita juoksijoita seurana. Ketään ei löytynyt vapaaehtoiseksi, joten päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla kauanko itse jaksaisin. Ensin lämmittely ja rullailut toki alta pois. Samaten kuin core. Kaduttaa vähän se, etten tehnyt kesällä corea lainkaan. Totuus on se, että aina silloin, kun olen joutunut telakalle, en ole tehnyt corea ja yleensä silloin kun olen tehnyt, olen säilynyt vammoitta. Nykyinen ohjaaja Nelli on kyllä todella hyvä, sillä ne ohjelmat ovat monipuolisia ja vaativia. Ei sitä vastaavia liikkeitä itse osaisi ajatella.

Sitten siihen porrastreeniin. Parasta, että katsotte itse. Tunnin lopuksi videoin nimittäin pari minuuttia sitä touhua. Minulla ei ollut tripodia mukanani ja kun kuvasin sillä tavalla, että kännykkä nojaa juomapulloon niin se kuvaa pystyasennossa ja kun siitä tekee YouTube-videon, mikä on vaakasuuntainen, niin se leikkaa luonnollisesti osan alhaalta ja ylhäältä pois. Olisi sitä voinut muokata niin, että näkyisi ns. enemmän, mutten viitsinyt. Olennaista on se, että huomaatte minun astuneen steppilaudan päälle tunnin ajan. Eliud ja kumppanit pyörähtivät vielä aina välillä jotenkin rytmikkäästi sen laudan ympäri, mutta minusta se olisi näyttänyt jotenkin dorkalta, kun yksin sitä tein. Sali oli muuten tyhjä paitsi ehkä 20 minuutin aikana, jolloin pari naista kävi tekemässä maton päällä jotain lihaskuntoliikkeitä. Ei siis periaatteessa kauheasti yleisöäkään ollut, mutta en silti halunnut tanssahdella. Yritin päästä jyvälle siitä, mitä hakevat tällä porrasnousujutulla.

Havaitsin muutamia asioita. Ensinnäkin se ei ollut niin tylsää kuin luulin. Kahden minuutin kohdalla touhu tuntui tosi tylsältä ja joku ekat 7 minuuttia katsoin kelloon koko ajan. Sitten se alkoi sujua rutiinilla keskittyneesti ja pääsin sellaiseen päättäväiseen tilaan. Kipchogen on sanottu uskovan totaalisesti siihen, että hän pystyy voittamaan ja juoksemaan jonkun tietyn ajan. Luulen, että nämä tällaiset harjoitukset lisäävät sitä itseluottamusta. Se voi olla placebo-efekti, mutta kun miettii sitä, että on iltamyöhällä kolme tuntia treenaamassa, josta tunti on pelkästään steppilaudalle nousemista, vaikka on herännyt aamuviideltä ja vaikka muut ovat samaan aikaan kotona katsomassa uutisia ja syömässä karkkia, niin se nostaa uskoa siihen, että nyt on oikeat henkilöt asialla.

dsc_7508-774x1376.jpgToinen mielenkiintoinen asia oli se, että huomasin jalkojeni erilaisuuden. Vaikka se steppilauta on niin matala, niin oikealla jalalla ponnistaminen oli huomattavan paljon luontevampaa. En tiedä onko se niin, että kun olen oikeakätinen ja -jalkainen, niin se on minulle sen vuoksi helpompaa vai onko vasen jalkani heikompi ja sitä kautta tuntui joka kerta, kun astuin vasen jalka ponnistavana jalkana, että se koroke tuntui aina silloin korkeammalta. Tuolla kaiken järjen mukaan pitäisi olla juoksussakin jotain vaikutusta. En tiedä voiko tai pitääkö asialle tehdä jotain vai eikö, mutta mielenkiintoinen huomio.

Kolmas on se rytmi. Kipchoge hakee treenillään jonkinlaista rytmiä, mikä toimii sitten juoksussakin ja vaikka olen vähän kankeampi ja ehkä rytmitajuttomampi henkilö, enkä pysty sitä hommaa niin sulavasti ja puolihuolimattomasti tekemään, niin uskon, että siitä on apua sen rytmin ja juoksun askeleen suhteen. Jalat voivat jopa hieman vahvistua. Yritän nyt tehdä tuota parin kolmen viikon välein tunnin ja katsoa vuodenvaihteen tienoilla onko sillä ollut mitään vaikutusta.

Jouduin juoksemaan lenkkini todella hitaasti, sillä jalat olivat maanantain painojen nostosta sen verran kipeät, mutta tuo kolmen tunnin treeni todella alhaisella sykkeellä teki henkisesti todella gutaa. Tuli sellainen fiilis, mitä opiskellessa tai työtä tehdessä parhaimmillaan tulee yömyöhäisellä asioita tehdessä. Tavallaan väsyttää, mutta tietää, että on asiat kesken ja ne pitää saada valmiiksi. Kaiken lisäksi sitä on aivan varma, että se tulee sujumaan rutiinilla. Niin nytkin. Tiesin mitä teen ja kärsivällisesti jaksoin painaa. Treenin jälkeen käytiin vielä saunassa porukalla erittäin hyvä keskustelu suomalaisten mentaliteetista ja siitä, onko yhteiskunnassamme sallittua menestyä tai epäonnistua. Tulimme siihen lopputulokseen, että Suomi on muuttumassa – parempaan suuntaan. Tuon jälkeen lähdin erittäin tyytyväisenä kotiin syömään tai no söin jo pukuhuoneessa banaanin ja leivän, sillä 3 tunnin setti oli vaatinut veronsa, mutta kotona söin sitten lisää.

Ihan rehellisesti sanottuna jopa jonkinlaisista tanssitunneista voisi olla hyötyä juoksun kannalta, mutta kun en osaa tanssia pätkääkään, enkä tiedä, millainen tunti olisi järkevin, niin teen nyt sitten porrasnousuja. En sen takia, että Kipchogekin tekee, vaan sen takia, että jos se auttaisi. Yritän tehdä nyt monipuolisesti erilaisia asioita, jotta kehittyisin paremmaksi juoksijaksi ja takareisikireydet tms. hankaluudet pysyisivät loitolla.

20180926_102729.jpg

Jalassa minulla oli tuossa harjoituksessa Nike Pegasus 35:t ja ne olivat hyvät. Luulen, että kengän pitää olla tuossa treenissä napakka, mutta ei liian vaimentamaton. Tämä tarkoittaa sitä, että joku kevyt vauhtikenkä ei ole oikein hyvä siihen, mutta ei myöskään kaikista vaimennetuimmat tossut. Pegasus on hyvä kompromissitossu, allrounderi, jolla tämä treeni sujuu mukavasti. Toki Nike on myöskin Kipchogen merkki, mutta en sen vuoksi niitä käyttänyt. Mikä tahansa merkki valmistaa varmasti sellaista tossumallia, mikä sopisi tähän harjoitukseen yhtä hyvin.

Mainokset