Kävin Tinder-lenkillä

tinderYhdessä storytelling-kirjassa annettiin vinkkejä, kuinka luoda enemmän tarinoita ja yksi näistä vinkeistä oli:

say yes to more of the things that you are invited to.

Sain tänään about puolen tunnin varoitusajalla Tinderistä tarjouksen lähteä lenkille ja sanoin sille tarjoukselle kyllä, vaikken varsinaisesti ollutkaan niin innostunut lenkkeilemään niin hiljaista vauhtia.

Moni saattaa ihmetellä, miten minä nyt sitten ajauduin tällaiseen tilanteeseen? Siis totuushan on se, että päädyimme tuttavani kanssa jonkinlaiseen kiistaan siitä, mitä Tinder on. Minusta pidin täysin lapsellisena järjestelmää, jossa iän ja etäisyyden perusteella haetaan profiileita. Minusta siihen pitäisi olla paljon enemmän muuttujia ja muut kuin nuo kaksi, mitkä määrittelevät sen, millaisia profiileita haluaa nähdä. Lisäksi olin vähän sitä mieltä, että siinä pitäisi olla niin, että järjestelmä oppii sen mukaan, miten olen niitä profiileita käsitellyt eli oppii tietämään, mistä pidän. Aivan samalla tavalla kuinka vaikkapa Amazon suosittelee minulle kirjallisuutta. Kaverini väitti, että se algoritmi niin tekeekin ja jos pelaa väärin pikapelinä, eikä tarkoin harkitusti klikkaile, niin joutuu siellä ohjelmassa epäsuosioon ja saa jatkossa huonompaa materiaalia tai siis epäsuositumpaa. Samaten kuulemma pitää olla aktiivinen ja lähettää viestejä matcheille jne., jotta omaa profiilia jatkossakin näytettäisiin naisille. Pitää kuulemma myös käydä profiilissa usein ja pelata vähän kerrallaan. Huono taktiikka on kuulemma harvoin ja paljon kerralla.

Päätimme tehdä testin. Loin sinne profiilin, jossa oli esittelyteksti eli olin luonut jonkinlaisen tarinan tiettyjen sääntöjen mukaan. Lisäksi laitoin luonnollisesti kuvani, mutta ikäni valehtelin tietoisesti. Se tapahtuu niin, että käy vaihtamassa Facebookiin ikänsä, niin se näkyy sitten Tinderissä virheellisenä. Joku voi sanoa, että syy, miksi vaihdoin ikäni oli se, että se ikä ei kellekään kuulu. Olla vähän niin kuin Karl Lagerfeld, joka ei kerro ikäänsä. Tämä ei ollut kuitenkaan se syy, vaan se, että koska ihmiset hakevat iän perusteella, niin nuorentamalla itseään saa suuremman porukan, mistä valita. Tämä oli siis pelitaktinen liike. Mitä enemmän on ikää, niin sitä vähemmän on pelaajia ja monet heistä ovat pystyyn kuolleita jotain yksinhuoltajia tms. Ei minua kiinnosta jutella sellaisten kanssa, jotka eivät ole valmiita laittamaan elämässään hanaa. En edes siinä tilanteessa, että koko jutun idea on testata tätä peliä. Lähtökohta oli kuitenkin se, että olin hyvin skeptinen ja sitä mieltä, että livenä tutustuu helpommin ihmisiin kuin kännykällä tms.

Joka tapauksessa pelasin sitä pari päivää ja sitten kyllästyin. Sieltä tuli muutama matchi, mutta ei heidän kanssaan mitään erikoista keskustelua syntynyt tai huomasin, ettei ole mitään mielekästä juttelemista. Aloin myös miettiä, miksei se systeemi ole enemmän suoraan ehdotteleva. Ehkä se ongelma on se, että niistä tyypeistä ei tiedä juurikaan mitään, niin ei saa sitten kiinni siitä, miten asiassa voisi edetä ja onko henkilö edes sellainen, että haluaisi sen etenevän. Lopetin siis pelaamisen kunnes nyt oliko se eilisiltana päätin taas pelata hetken sillä seurauksella että oli tullut matchi ja tänä aamuna viestejä. Ensimmäisessä viestissä oli heti selkeä, suora lähestymistapa, jossa henkilö kertoi, että hän juoksee myös ja kertoi tasostaan. Hetken päästä hän kertoi lähtevänsä kohta juoksemaan ja kysyi tulenko mukaan. Sano enemmän kyllä kutsuille, joita saat oli tarinankerronnan ohje ja kun olen elämässäni sanonut ei kenties enemmän kuin laki sallii, niin eiköhän se ole hyvä muuttaa hieman käyttäytymistään ja sanoin kyllä, vaikka ajatukseni oli se, että pystynkö juoksemaan niin hiljaa kuin mistä oli puhe.

Lopputulos oli se, että juoksimme hiljempaa kuin mitä minä juoksen, mutta kovempaa kuin mitä oli puhe alun perin eli kyllä se minusta ihan ok kevyt juoksulenkki oli. No okei, kävelimme pari vikaa kilsaa, mikä pilasi tietysti keskarinkin totaalisesti, mutta muuten juoksimme. Kotiin tultuani tuntui, etten ole tehnyt mitään, mutta tarvitseeko sitä joka päivä ollakaan kunnolla harjoitellut. Nyt oli hieno auringonpaiste, joten oli tuo ainakin ulkoilua, eikä kai kevyilläkään lenkeillä nyt itselleen hallaa tee. Huomenna on sitten vuorossa pitkis ja vauhtia enemmän. En ole vuosiin juurikaan kimppalenkkejä harrastanut, joten tavallaan se oli ihan mukavaa keskustella – varsinkin, kun tämä henkilö ei ollut tyhmä. Ei tarvinnut siis tavallaan jutella pelkästä juoksustaankaan, vaan hän oli hyvää seuraa ja se oli ihan jees iltapäivän vietettä.

Mitä tulee sitten itse Tinderiin, niin en ole ihan vakuuttunut. Luulen, että se on paras tällaiseen ihan random-seuraan lenkkeilemään, johonkin urheilutapahtumaan, festareille tai vaikkapa Amos Rexiin seuran hankkimiseen, mutta suuremmat rakkaustarinat eivät ala tuollaisesta. Jotenkin tuntuu muutenkin, että naisilla on eri intressit. Kun asiasta keskusteltiin, niin minulle kerrottiin naisten hakevan kiireellä miestä, jonka kanssa perustaa perheen. Jossain vaiheessa saattavat havaita, että on tullut tehtyä väärä ratkaisu, sitten eroavat ja hankkivat äkkiä taas jonkun miehen tai vaihtoehtoisesti rauhassa sellaisen, jonka kanssa on hyvä olla. Minä en halua kumpaakaan. En halua sellaista, joka lähtee kiireellä minun kanssani johonkin suhteeseen, enkä sellaista, jonka kanssa on hyvä olla. Haluan suuren rakkaustarinan. Kuten yhdessä tv-sarjassa sanottiin, niin älä mene naimisiin sellaisen kanssa, jonka kanssa voit olla, vaan sellaisen kanssa, jota ilman ei voi elää. Se on juuri niin.

Tinder on pelinä ihan ok, mutta minusta vähän typerästi suunniteltu. Se toimii tällaiseen tilanteeseen, jossa joku ehdottaa henkilölle suoraan jotain konkreettista kuten lenkille lähtemistä puolen tunnin kuluttua. Sen sijaan muuten se on minusta aika hyödytön. Minä ainakaan en jaksa pelata kovinkaan aktiivisesti ja sitten jos tulee niitä matcheja, niin mitä sitten, jos ei tule mitään konkreettista ehdotusta, kun monesti henkilöillä ei ole mitään profiilitekstiäkään. Jonkinlaista internetin viihdekäyttöä tämä nyt oli ja huomattavasti vaarattomampaa kuin esimerkiksi viime päivinä tapetilla ollut kokaiinin viihdekäyttö. Nollaan mieluusti urheilun muulla kuin huumeilla.

Storytelling-kirjassa kerrottiin muuten myös siitä, että jokaisella ihmisellä on tarina kerrottavanaan ja jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia elämästä, jossa ei itse ole mukana. Tämä kimppalenkki oli tänään sellainen. Opin uutta, sain tietoa sellaisesta elämästä, millaista itse en elä ja ennen kaikkea sain sosiaalista elämää tähän viikonloppuuni. Ei tarvitse lähteä illalla kapakkaan juttelemaan känniläisten kanssa. Toistaiseksi tämä positiivinen kokemuskaan ei silti muuttanut skeptisyyttäni ko. sovellusta kohtaan. Se sopii ehkä parhaiten johonkin suurkaupunkiin kuten New Yorkiin, missä itse ei tiedä oikein mistään mitään ja on halukas saamaan paikallisilta vinkkejä. En siis usko, että Tinder on sellainen paikka, mistä mitään suurta rakkaustarinaa kehkeytyy. Toisaalta siellä on kuitenkin ilmeisesti ihan aitoja ihmisiä, eikä pelkästään botteja tai feikkiprofiileita, joten sanotaanko, että 3/5 voisi olla arvosana.

p.s. Tinderin lieveilmiö on nyt toistaiseksi ollut se, että tututkin ovat saaneet siitä tietää. Yksi tuttu nainen, joka tarjoutui 2009 avioitumaan kanssani (tai siis soittivat siskonsa kanssa minulle ja ehdottivat, että hän menisi kanssani naimisiin), on nähnyt minut siellä ja antanut Superliken. Poistin sen ruksilla, mutta sitten hän lähetti kuvastani kuvakaappauksen Facebookissa ja kyseli jotain. Ko. nainen on nyt hiljattain ilmeisesti eronnut. En vastannut hänelle mitään. Se on tällaisten juttujen varjopuoli. Ei saa pelata tai testata järjestelmää anonyymisti. Toisaalta ei sekään oikein olisi, jos laittaisin väärennetyt kuvat, sillä jos se joskus johtaisi tapaamiseen, niin tulisi esille, että kyseessä on ihan eri jätkä kuin kuvissa.

Mainokset