Treenivinkki: Lyhennä vauhtiharjoitusta ”talvikaudella”

DSC_7532-774x1376Useimmat juoksijat ovat tällä hetkellä ns. talvikaudella. Osalla voi olla toki vielä joku maraton ohjelmassa kotimaassa tai ulkomailla, jotkut toiset voivat olla juuri juosseet maratonin ja palauttelevat siltä ja hyvin monet – kuten minä – ovat tilanteessa, jossa tähtäin on jo ensi keväässä ja treenaaminen on tällä hetkellä vähän kevyempää sen vuoksi. Kerroin aiemmin tällä viikolla, että tavoitteeni loppuvuodelle ovat määräpainotteisia eli haluan juosta tänä vuonna 4500 kilometriä, mikä vaatii sitä, että loppuvuodenkin jaksaa ahkeroida. Eilisen jälkeen tavoitteesta puuttuu 1191 kilsaa ja aikaa on 90 päivää. Pitäisi olla tehtävissä, jos en sairastu tai loukkaannu. Tämä ei tarkoita silti sitä, ettenkö juoksisi nyt loppuvuoden aikana koskaan vauhdikkaammin.

Ennen eilistä en ollut juossut kahteen viikkoon yhtään vauhdikkaampaa lenkkiä. Espoon kympin jälkeen juoksin heti kahden päivän päästä 2x1200m matolla, mutta se oli vain pienoinen kokeilu, millaista on juosta vetoja parin sadan metrin palautuksilla. Siksi juoksin niitä vain pari kappaletta. Toinen syy oli se, että salilla oli silloin aivan törkeän kuuma, eikä huvittanut. Viime viikon pilasin itse tekemällä maanantaina painoilla syväkyykkyjä ja sen jälkeen pystyin hädin tuskin kävelemään muutamaan päivään. Niinpä oli pakko juosta hiljaa. Eilen päätin palata vauhtijuoksun pariin. Menin ensin tiistaiseen tapaan coretunnille. Itseasiassa olin salilla puoli tuntia liian aikaisin. Olin tehnyt koko päivän teoriaa ja pääni oli niin pyörryksissä, etten pystynyt enää tekemään mitään. Niinpä lähdin salille ja rullailin vain jalkojani odotellen samalla treenin alkua. Tunti oli taas vaativa ja aloin kesken treeniä miettiä, siirtäisinkö vauhtikestävyysharjoitukseni yhdellä päivällä eteenpäin. Päätin jo niin, mutta kohtalo puuttui peliin. Ajattelin mennä samaan saliin, missä olin tehnyt viime viikon tiistaina porrastreenin, mutta ovi olikin kiinni. Katsoin lukujärjestystä ja siinä luki keskiviikkona englanninkielistä joogaa. Ajattelin perhana, no lähden sittenkin suoraan matolle ja katson jos juoksisin sittenkin sen vauhtitreenin. Vasta matolla tajusin, että nythän oli tiistai, eikä keskiviikko eli olisi pitänyt vain avata se ovi, ei siellä mitään tuntia ollut. Se oli nyt myöhäistä. Mietin, että jäi heilautukset ja kaikki muukin nyt tekemättä, mutta toisaalta matto on nyt vapaa, kohta se ei olisi, joten luotan tällä kertaa toiminnallisen coretunnin tarjoamaan lämmittelyyn.

Tarkoituksenani oli juosta harjoitus, josta olin lukenut jossain vaiheessa. Tässä harjoituksessa juostaan esim. kympin kisavauhtia niin, että sitä reipasta on vain 10 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen tulee 2 minuuttia hölkkää. Ideana on siis se, että kun juoksee 4×10 minuuttia, niin saa tavallaan kympin kisasuorituksen verran vauhtijuoksua, mutta se on vähän helpompi suorittaa kuin se kympin kisa. Tarkoitus oli nyt kokeilla, miten tuo käytännössä toimii. Kun en ole viime aikoina pahemmin kilpaillut, niin vauhtikestävyyteni ei ole kovinkaan hyvä. Tämän vuoksi en halunnut yrittää juosta liian kovaa, vaan päätin laittaa nopeudeksi 3.50 min/km. Tuo ei mattovauhtina pitäisi olla kovinkaan rankka. Ekalla kympillä se tuntuikin vähän liiankin hiljaiselta ja Zoom Elite 9:t tekivät työtä vaivattomasti. Tosin vasen takareiteni oli jotenkin omituisen kipeä, siinä tuntui sellaista repivää tunnetta ja oikeassakin vähän krampin alkua. Ajattelin, että se toiminnallinen coretunti, missä oli pakaroihin ja takareisiinkin vaikuttavia liikkeitä, tuntuu nyt. Aloin miettiä harjoituksen järkevyyttä.

Toisen vedon alkupuolella päätin, etten juokse kuin 3×10 minuuttia. Pelkäsin, että takareisissä sattuu jotain ja toisaalta ajattelin myös, että treeni olisi nyt turhan rankka. Se toinen kymppi olikin rankempi kuin ensimmäinen, mutta pystyin vielä ihan hyvin juoksemaan sen. Kaksi minuuttia välissä on aika lyhyt aika, mutta toisaalta vauhti ei ole niin kovaa, että siitä olisi samalla tavalla ”purjeissa” kuin kovavauhtisissa vedoissa, joten sitä lähtee ihan mielellään seuraavaan noinkin nopeasti. Kolmas kymppi oli taas entistä vaikeampi ja jouduin hieman jo motivoimaan itseäni juoksemaan tuota vauhtia. Otin jopa kesken vikaa kymppiä juotavaa, kun oli sellainen tunne, että pitää saada intoa lisää. Olin henkisesti todella tyytyväinen siihen, että se oli viimeinen ja treeni loppui. Kun en ole viime aikoina niin paljon vauhtia juossut, niin se olisi vaatinut aika paljon enemmän puristusta juosta vielä kymmenen minuuttia. Olisin siihen mattovauhdeilla pystynyt, mutta se olisi ollut vähän turhan rankkaa. Takareisiongelmat katosivat ekan kympin jälkeen, mutta silti oli sellainen tunne, että minkä ihmeen takia tähän vuodenaikaan pitäisi laittaa itsensä niin koville. Olennaista on se, että tekee välillä myös vauhdikkaampia lenkkejä ja kun tein 3×10 minuuttia, niin se tarkoittaa 3.50 min/km vauhtista juoksua vajaat 8 kilsaa. Ei se vastaa kympin kisaa, mutta se oli ihan hyvä suoritus nyt.

Vinkkini onkin se, että harjoitukset voivat olla nyt ”talvikaudella” hieman kevyempiä sitä kautta, että lyhentää niiden kestoa. Tekee vähän vähemmän toistojen määriä. Silloin kynnys lähteä tekemään sitä treeniä on pienempi, kun ei joudu ihan niin koville, mutta tulee kuitenkin tehtyä sitä vauhdikastakin harjoittelua, eikä pelkkää pk:ta. Tänä aamuna mietin itseasiassa, että olisihan se hyödyllistä käydä jotain vaikkapa kympin tai vitosen hölkkäkisojakin juoksemassa, mutta ei niitä oikeastaan ole. Kävin Aktia Cupin sivuilla huvin vuoksi ja kun jokainen meistä tietää, millainen sikolätti se mesta on ja kuinka tapahtumassa rahalle ei saa mitään vastinetta, niin olihan se hupaisaa lukea, että osallistuminen maksaa 15 euroa, eikä sitä numerolappuakaan saa itselleen. Pikemminkin päinvastoin saa 10 euron penaltyn, jos tahallaan tuhoaa lapun. Itse en ole tahallaan, enkä vahingossa koskaan mitään tuollaista tuhonnut, vaan olen säästänyt numerolaput, mutta kun tuossa ns. paskatapahtumassa ei niitäkään saa itselleen, niin haluaisin kyllä oppia vahingossa tuhoamisen jalon taidon, niin saisin edes jotain vastinetta rahoille, eikä kaikki menisi siihen, että järjestäjät pääsevät ryyppäämään Hotelli Vantaaseen joka viikonloppu.

No kilpaileminen ei toki ollut nyt tämän kirjoitukseni pointti, vaan se, että kyllä nyt ”talvikaudellakin” kannattaa vauhtijuoksua tehdä, mutta niitä harjoituksia kannattaa ainakin välillä lyhentää. Ei ole käytännössä tarpeellista tehdä mitään äärettömän kovia harjoituksia nyt, kun kisoihin on niin pitkä aika.

 

Mainokset