Kynnykset ja kuntotestit

dsc_7527-1048x590.jpgLukija lähetti eilen Juoksufoorumilla kysymyksen koskien aerobista ja anaerobista kynnysvauhtejani. Olisi helpompi kuulemma lukea blogiani, jos ne olisivat tiedossa. Saattaa olla. Saattaisi ehkä olla helpompaa harjoitellakin, jos ne tietäisin, mutta totuus on se, että minulla ei ole mitään kynnyksiä tiedossa, koska en ole koskaan käynyt minkäänlaisessa kuntotestissä. En myöskään käytä sykemittausta tai no joskus puen päälleni sykevyön, mutta en usein. Se johtuu siitä, että jos käytän sitä säännöllisesti ja erityisesti jos käytän lämpimillä keleillä, niin se hinkkaa rinnasta nahan verille, joten se on hieman epämukavaa. En oikeastaan edes katso sykedataa, joten vyön käyttämisestä ei ole hirveästi hyötyä. Ainoa mitä seuraan jonkun verran, on vetoharjoitusten ja kisojen sykkeitä. Jos ne ovat alhaiset (kuten tällä hetkellä), se antaa jotain osviittaa siitä, missä mennään. Jos ne puolestaan olisivat korkeat, mutta vauhti silti heikkoa, olisi se puolestaan vähän toisenlainen signaali. Ranteessani on vanhan teknologian rousku eli Polar M400, jossa ei ole rannesykemittausta, joten tuon vuoksi syketietojen saaminen vaatisi sykevyön käyttämistä.

Miksi filosofiaani ei ole sitten kuulunut kuntotestit? No alussa harjoittelin niin vähän, että olin sitä mieltä, että ei se niin tieteellistä ole, vaan ajat paranevat sillä, että juoksee joka vuosi vähän enemmän ja nostaa samalla vauhteja kun kehittyy. Se toimi aika hyvin ja keskeisenä elementtinä tuossa filosofiassa oli kohottaa kuntoa kilpailemisen kautta. Esim. 2012 kesällä kun minulla oli akillesjännevaivaa, niin tuon jälkeen tein syksyllä 6 kisaa peräkkäisinä viikonloppuina. Vauhtikestävyys parani niin, että kympin enkka kohentui kaksi minuuttia. Pirkan Hölkkäkin meni suht hyvin kammottavissa olosuhteissa. Sain siellä kyllä pakaravaivaa, mikä aiheutti sen, että talvella piti tahkota kevyttä lenkkiä paljon, mikä oli kehityksen kannalta hyvä, kun sain määrää alle. 2013 keväällä kisaaminen jatkui. Ensin vähän kipeänä Central Park Paloheinässä vappuna ja silloin ei mennyt vielä ihan 40 minsan alle kymppi, kuukausi myöhemmin Tekojärvihölkkä (n. 7,8km) Ylästössä, jolloin lähdin hullun rohkealla taktiikalla matkaan ja vauhtikestävyys kesti vain vitoseen saakka. Siitä taas kuukausi ja Pariisissa meni kymppi jo aika hyvin loppuun saakka ajan ollessa 38.44. Tuosta taas muutama viikko ja Mikkelissä puolikkaan enkka 1.26 ja taas kuukausi, jolloin HCM kulki 3.03. Silloin yritin tosissani 3h alle, mutta jalat eivät monista syistä kestäneet viimeistä kymppiä. Se oli vähän riskiveto ja olisi kyllä onnistuakseen vaatinut aivan tasaisen kisareitin sekä vähän vähemmän nykivän juoksuporukan. Tuon jälkeen vielä pari kympin kisaa ikään kuin vanhoilla höyryillä vähän laskukunnossa, jonka jälkeen loppuvuodesta pk-painotteinen harjoitusjakso, jolloin juoksin enemmän kuin koskaan sitä ennen määrien ollessa yli 300km kuussa ja vuoden kokonaissaldoksi tulikin 3000km.

2014 piti kaikki mennä hyvin, sillä harjoittelin todella huolellisesti ja maaliskuun alussa kulki puolikas keventelemättä 1.23. Maratoniin olisi pari kuukautta aikaa ja kaikki näytti hyvältä. Sitten tapahtui jotain, kun en palautunutkaan kisasta. Lääkärit, hierojat… kukaan ei löytänyt vikaa, miksi jaloissani oli kipupisteitä. Ne menivät hierontojen vuoksi vain pahemmiksi. Sitten minulle sanottiin, että mene vain maratonille. Tein niin, jalkani loppuivat jo kuuden kilometrin kohdalla ja lopusta tuli kärsimysnäytelmä. Lopulta seurauksena oli se, että jalkani olivat ihan sekaisin puolitoista vuotta, enkä voinut harjoitella. Kaiken huippuna sitten kun oli mahdollista taas aloittaa treeni, käteni meni poikki. Seuraavana vuonna eli 2016, kun yritin niin kärsin koko ajan jostain pienistä rasitusvammoista. 2017 oli ensimmäinen vuosi kolmeen vuoteen, kun pystyin juoksemaan taas normaalisti ja kesällä kunto tuntuikin hyvältä, mutta se kilpistyi sitten takareiden hajoamiseen. Syksystä sain hyvän iskun päälle ja nostin selvästi treenimääriäni ja puolen vuoden treenaamisen jälkeen olin tänä keväänä todella hyvässä kunnossa kunnes iski keuhkoihin virus. Sen jälkeen ei ole nyt huvittanut satsata mihinkään kisaan, vaikka ajatukseni on edelleen sama kuin joskus 5-6 vuotta sitten eli kunto kehittyisi parhaiten kilpailemalla. Olen nyt kuitenkin halunnut lisätä määriä ja parantaa sitä perustaa, jonka päälle rakentaa. Sen vuoksi nyt tavoitteeni on 4500 juoksukilometriä tälle vuodelle.

Ehkä tässä tilanteessa joku kuntotesti Pajulahdessa voisi olla paikallaan, jolloin saisi selkeän palautteen siitä, mikä tilanne on nyt ja mitä kannattaisi tehdä, mutta en aio mennä sinne ainakaan vielä. Ajatukseni on treenata vanhaan malliin nyt kevääseen saakka, yrittää pysyä terveenä ja katsoa, mikä tilanne on. Sitten kun olen tehnyt mielestäni asiat talven aikana hyvin, voisin kenties käydäkin kuntotesteissä.

Moni ajattelee, miten se voi sitten harjoitella, jos ei tiedä kuntoaan? No, mulla on aika hyvä valistunut arvaus siitä, missä menen. Olen seurannut McMillanin ja Jack Danielsin filosofioita treenivauhdista. McMillanilla on esimerkiksi laskuri, jossa pystyy laittamaan nykyisen tuloksen ja tavoitetuloksen, jolloin saa treenivauhdit. Pfitzinger, Daniels ja muut ”gurut” antavat omissa kirjoissaan näkemyksen siitä, millaisilla vauhdeilla minkäkin tyyppiset harjoitukset kannattaa tehdä. Olen kuitenkin juossut tällä kaudella puolikkaan ja kympin kisat, joten ne antoivat jonkinlaista osviittaa tilanteesta ja tekemällä vetoharjoituksia radalla, olen pystynyt peilaamaan tavoitevauhteja siihen, kuinka ne harjoitukset ovat menneet. Olen esim. huomannut sen, että 2.50 maratontulokseen tähtäävät harjoitukset ovat vielä tällä hetkellä liian kovia. Itseasiassa pystyn juoksemaan luontevasti tällä hetkellä 2.55 tasolla olevan harjoitusvauhteja. Kestävyys on aika hyvä, joten pidemmissä harjoituksissa minulla ei ole varsinaisesti vaikeuksia, mutta silloin kun tarvitaan vauhtikestävyyttä, olen hieman jäljessä. Ei löydy oikein sitä raastokykyä juuri tällä hetkellä ja taso ei ihan riitä tekemään kaikkia harjoituksia. Sen takia, vaikka se onkin jossain maalina, tavoitteena, niin en ole vielä sillä tasolla, että voisin niillä vauhdeilla nyt harjoitella, vaan harjoittelen vähän hiljempaa. Kilpailemisen kautta pääsisin seuraavalle tasolle, mutta se ei ole nyt vielä prioriteettina, vaan nyt kerään sitä määrää ja katsotaan keväällä sitten uudestaan.

Kuten sanottua, niin kynnysten selvittäminen saattaisi olla nyt hyödyllistä, kun en ole enää aloittelija, mutta en aio niin tehdä ainakaan ennen kevättä.

Mainokset