Tullisaari on Helsingin keidas

dsc_7614-1040x780.jpgTänään taas jotain täysin muuta lenkkeilyn saralla. Juoksin nimittäin Tullisaareen. En tiedä olenko käynyt siellä ikinä aiemmin, vaikka asuin reilut 21 vuotta muutaman kilsan päässä. Syynä oli jotenkin se, ettei vain tullut mentyä. Ei sen ikäisenä ollut oikein mitään syytä mennä johonkin puistoon hengailemaan. Vielä suurempi syy oli se, että se oli silloin jotenkin kulahtanut paikka, josta kukaan ei puhunut mitään. Ainoa, mistä jotain mainittiin oli Aino Acktén -huvila, jossa oli tapahtumia ja Pyysaaren Shellin meribensa-asema, jossa käytiin venettä tai jettiä tankkaamassa. Muuten vietin aikaani omalla pihalla tai jossain lähempänä, jos halusin jossain viheralueella olla. Tullisaari sai siis olla omalta osaltani rauhassa kunnes tänään sinne juoksin. Onneksi juoksin, sillä paikka on hyvinkin viihdyttävä keidas Helsingissä.

dsc_7650-1376x774.jpgOn taas pakko verrata Ruotsiin. Minusta Tullisaaren puisto on vähän samantyyppinen kuin Djurgården, mikä tarkoittaa sitä, että se on nurmipintainen ja huoliteltu. Alueen aikanaan omistanut kauppaneuvos Henrik Borgströmhän on tunnettu puistoista, hänhän oli aikanaan näet perustamassa Kaivopuistoakin ja kun mies oli asunut Englannissa, niin varmasti halu saada kaupunkiin puistoja oli tullut sitä kautta, mutta kuten sanottua, niin minusta tässä puistossa on paljon samaa kuin mitä Ruotsissa näkee.

dsc_7658-1376x774.jpgAlue on peruskorjattu 2000-luvulla. Sen takia se näyttää nyt viihtyisältä, huolitellulta, eikä miltään ryteiköltä. Kaupunki on nähnyt tällaisten viheralueiden merkityksen ja kun tuo on jotain 46 hehtaaria kooltaan niin se on oikeasti merkittävä kaupunkipuisto. Se on siis kunnostettu ja nyt siitä pidetään huolta. Kun se sijaitsee Herttoniemenrantaa vastapäätä, niin näkymät sinne suuntaankin ovat huomattavan paljon paremmat nykyään verrattuna siihen aikaan, jolloin Herttoniemessä oli öljysatama. Ei niitä öljysäiliöitä, säiliöaluksia ja kaikenlaista epämääräistä rojua ole kiva katsoa.

dsc_7626-1376x774.jpgTullisaaressa oli hyvin nähtävissä syksyistä ruskaa, mutta kun nurmi vielä vihersi kunnolla, niin se oli oikeasti aika kivannäköistä. Harmi, ettei aurinko paistanut. Itseasiassa aurinko tuli esille vasta, kun olin jo kotona. Lenkistä oli vaarassa tulla vähän liiankin pitkä ja vähän hätäännyin siellä, että olenko juoksemassa nyt turhan pitkää pitkistä. Niinpä käännyin pois ennen kuin olin kiertänyt koko alueen ja tulin sitten suorinta tietä takaisin Kulosaaren siltaa ja baanaa pitkin. Tämä johti lopulta siihen, että lenkistä tuli lyhyempi kuin mitä siitä piti tulla. Tämä on pikkaisen aina riskinä uusilla alueilla juostessa, ettei tiedä tai osaa arvioida, kuinka pitkät etäisyydet ovat. Näin ollen lenkki voi olla joo liian lyhyt tai liian pitkä. En silti pidä sitä tänä vuodenaikana minään ongelmana. Parempi saada elämyksiä ja viettää mukavalla tavalla päiväänsä kuin saada jonkun tietyn mittainen lenkki aikaiseksi.

dsc_7641-1376x774.jpgEn ole kovinkaan pahoillani siitä, etten ole tuollaisessa puistossa nuorempana vieraillut. En koe olevani millään tavalla ikäloppu vieläkään, joten nyt kun uusia mestoja bongaan, niin niissä on oikeasti ihan kiva käydä. Varsinkin kun juosten pääsee sellaisia matkoja, mitä aikanaan saattoi haaveilla tekevänsä korkeintaan polkupyörällä, jos silläkään. Siinä mielessä on tosi hyvä fiilis nyt. Suosittelen tuota Tullisaarta kohteeksi muillekin. Ainakin heille, joita huoliteltu puisto kiinnostaa.

Mainokset