Putki katkesi ja näin upean unen maratonista

dsc_7704-1048x590.jpg25 päivän juoksuputki katkesi eiliseen. Minulla oli tarkoitus juosta sunnuntaihin asti eli 29 päivää. En ole koskaan mitään putkia miettinyt, mutta nyt kun oli viime viikon jälkeen 22 päivää juoksua peräkkäin ja tuntui kulkevan hyvin, koska pääosa lenkeistä pk:ta, niin päätin jatkaa vielä viikon. Sattumalta huomasin eilen, että tuo putki olisi ollut päivän pidempi kuin 2006 toukokuussa kaverini kanssa pitämäni 28 päivän tipaton. Kaiken lisäksi ei ollut mitään syytä tavallaan lopettaa juoksemista, sillä oli luvattu niin hienoja ilmoja ja olin jo sunnuntaina päättänyt, että tällä viikolla juostaan paljon ulkona.

Kaikki muuttui jotenkin kuitenkin nyt keskiviikkona. Luulen, että väsymys oli kumuloitunut. Maanantaina juoksin kympin palauttavan, mikä meni ihan jees, mutta tiistaina kun juoksin matolla 10,5km sis. 15 min tempoa, niin tuo reippaamman osuus oli noin lyhyt sen vuoksi, koska väsytti. Ajattelin, että se johtui alle tehdystä core-tunnista, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna syy on jossain muualla. Taisin olla väsynyt. Keskiviikkona treeni maistui puulta. Tein toki alle aika hyvin punttia, mutta juoksu ei maittanut. Vajaan 8 km kohdalla tuli nimittäin sellainen olo, etten haluakaan juosta. Jaksoin kymppiin asti kunnes lopetin. Olisin halunnut olla silloin ulkona juoksemassa muutenkin.

17cMinun piti juosta tällä viikolla paljon ulkona, mutta nyt ollaan perjantaissa, enkä ole juossut lainkaan ulkolenkkejä, matolla on tullut 30,5 kilsaa. Alkuviikosta satoi, keskiviikoksikin luvattiin uutisissa sumua ja sadekuuroja, joten otin sisäkamat ja paksuhkon takin, mitä olen nyt syksyllä käyttänyt. Tulikin lämmintä ja aurinkoista kuten ylhäällä kuvasta näkee. Lokakuussa 17 astetta, se ei ole ihan tavallista. Olin kauluspaitasillani ja silti hikosin ajoittain. Olisi pitänyt olla kesätakki ja olisi pitänyt juosta ulkona. Torstaille otinkin ohuen takin, enkä ollenkaan kamoja mukaan. Päätin mennä himaan, lenkille ja saunaan. Kaikki meni taas toisinpäin. Tulikin sumuista ja kylmää, sellaiset 10 astetta. Se sai vaakakupin kääntymään. Tajusin, etten halua lähteä kotiin ollenkaan. En halua mennä lenkille. Jatkoin hommia tietokoneella ja päätin, että menen illalla pelkästään saunomaan. Niin tein ja olin aika tyytyväinen päätökseeni. 25 päivää tuli sitä juoksua.

Yöllä näin unta maratonjuoksusta. Olin Tukholman maratonilla ja minulla kulki hyvin. Pystyin irtiottoihin kisassa ja parantamaan sijoitustani. Vähän väliä kokeilin, pystynkö juoksemaan kovempaa ja aina kykyä löytyi. Lopussa suorastaan lensin ja kun saavuin maaliin niin aikani oli 2 tuntia 45 minuuttia ja jokunen sekunti päälle, mikä oli huikea ennätysparannus. Olin todella iloinen, enkä oikein uskonut tapahtumaa todeksi. Kuten kaikissa juoksu-unissa, niin tuossakin oli toki katastrofin ainekset. Reitin lopussa ei ollut merkitty, kumpaan suuntaan yksi muutaman sadan metrin kiekka pitää juosta. Epätietoisina lähdimme vasemmalle, kun olisi pitänyt mennä oikealle. Puolessa välissä kierrosta huomasimme muiden tulevan vastaan, joten käännyimme ympäri. Maalissa mietin, tuleeko tästä nyt hylkäys, mutta kun oikea matka oli juostu, niin suoritus hyväksyttiin ja ennätys oli selviö. Mietin, että olipa tuo helppoa, juoksu kulki kuin unelma. En tiennyt, että pystyisin johonkin sellaiseen.

Valitettavasti tuo oli unta ja heräsin aamulla siihen tosiasiaan, ettei minulla ollut uutta maratonennätystä. Toisaalta se uni oli ollut rohkaiseva ja antanut hyvän fiiliksen. Siinä mielessä olin herättyäni hyvillä päin. Tosin edelleen väsyttää vähän. On sellainen tunne, että kaamos alkaa vaikuttaa. Eihän meillä nyt aivan pimeätä vielä ole, mutta silti tuntuu siltä, että nyt on sekä aamuisin että iltaisin pimeätä. Silloin kun on valoisaa, olen pääasiassa sisätiloissa. Kyllä se vähän rassaa. Varsinkin sateisina ja sumuisina päivinä, jolloin valoa on muutenkin vähemmän. Täytyy viikonloppuna nauttia ulkolenkkeilystä. Toki teen tänäänkin jo ulkolenkin, mutta se tapahtuu illalla, kun on pimeätä. Täytyy viikonloppuna myöskin yrittää nukkua enemmän.

Näin tällä kertaa, saa tosiaan nähdä, mitä tapahtuu jatkossa.

Mainokset