Kisamaanantai: Vantaan Maraton

dsc_7838-1048x590.jpgKävin lauantaina katsomassa Vantaan maratonia. En ollut siellä ikinä ennen käynyt, eikä ollut tarkoitus käydä nytkään. Alkuviikosta kävi kuitenkin niin, että yksi tapahtumaan osallistunut kaveri kysyi tulenko tapahtumaa seuraamaan. Viime aikoina olen omaksunut vähän enemmän sellaista ajatusta, että sanon vähän enemmän kyllä tilaisuuksille ja näin ollen mietin, kuinka tapahtuman seuraaminen olisi yhdistettävissä omaan lenkkiini. Katsoin aikataulua ja totesin, että voin kyllä maratonia käydä seuraamassa, mutta myöhemmin päivällä järjestettävät puolikas ja neljäsosamatka jäisivät katsomatta. Mietin ensin, että jos juoksisin sinne, mutta kun selvisi matkan pituus niin edestakaisin se olisi ollut yli maratonin verran. Lisäksi siellä olisi pitänyt hengata hikisenä ja mahdollisesti vilustua. Näin ollen viisaimmaksi vaihtoehdoksi jäi matka Tikkurilaan junalla ja takaisin Helsinkiin juosten. Päätin tehdä niin.

Viro-Suomi -futismatsi oli aika myöhään perjantai-iltana ja kun en heti mennyt nukkumaan tuon jälkeen niin ajatus hyvistä yöunista ja heräämisestä todella aikaisin tuntui kaukaiselta haaveelta. Itseasiassa näin vieläpä omituisia unia, minkä vuoksi heräsin muutaman kerran yöllä, joten unet eivät todellakaan olleet optimaaliset. Päätin, ette mene Vantaalle ennen maratonin starttia, vaan rauhassa omaan tahtiin. Söin aamupalan varmaan yhdeksän maissa. Sen jälkeen lepäilin uudestaan sängyssä ja join vettä. Kymmeneltä päätin juoda murukahvin ja katsoa Ykkösaamua, jossa oli vieraana Alexander Stubb, joka puhui ihan fiksuja. Se lähetys jäi lopulta kesken, sillä päätin lähteä matkaan. Otin mukaani kännykän, vähän rahaa ja yhden energiajuoman sekä yhden oluen. Aamiaista syödessäni oli ollut hieno auringonpaiste, mutta kun lähdin matkaan, niin oli jo aivan sumuista, vähän nihkeä ilma. Minulla oli pitkät trikoot ja vähän paksumpi pitkähihainen juoksupaita. Sen alla lyhythihainen. Mietin, pärjäänkö kun ei ole takkia. Toisaalta luotin ennustuksiin, joiden mukaan sään piti lämmetä, joten en halunnut ottaa liikaa vaatetta mukaani.

dsc_7728-1376x774.jpgOlin katsonut Reittioppaasta, että olisi suoria junia, jotka pysähtyvät vain tyyliin Pasilassa ja Tikkurilassa, joten ne olisivat nopeampia kuin joka asemalla pysähtyvät junat, mutta kun saavuin Steissille ja yritin löytää tietoa uudenaikaisilta valotauluilta, niin huomioni kiinnittyi vain tekstiin Kerava. Oletin, että se on automaattisesti sellainen juna ja kun se lähti laiturilta 2, jonne on kävelymatkaa, niin sinnepäin piti lähteä saman tien. Yllätys olikin suuri, kun junan lähtiessä kuulutettiin, että se pysähtyy joka asemalla. Mietin, pitäisikö minun vaihtaa junaa Pasilassa nopeampaan, mutta kun katsoin Reittioppaasta, niin 11.25 lähtisi Helsingistä vasta sellainen nopeampi juna ja tämä lähti 11.01. Siinä välissä lähteneetkin olisivat kaikki joka pysäkille pysähtyviä. Niinpä asia oli loppuunkäsitelty. Tällä mentäisiin Tikkurilaan asti. Pasilasta tuli kyytiin samaan looshiin koko ajan kännykkään arabiaa puhuva henkilö, joka poistui Malmilla. Sieltä puolestaan kyytiin astui kaksi vanhempaa naishenkilöä, jotka keskustelivat koko matkan Tikkurilaan saakka siitä, kuinka tykkäävät juopotella. Liköörit, limuviinat ja kaikki makea menee mainiosti alas. Olivat ihan vesiselviä, mutta toinen kertoi, että hänellä on Tallinnasta ostettu litran pullo mukana. Onneksi matka Tikkurilaan meni kuitenkin aika nopeasti. Viihdytin itseäni spämmäämällä Facebookiin ja juomalla sitä energiajuomaa.

dsc_7749-1376x774.jpgKun astuin ulos junasta, halusin katsastaa nopeasti Dixin, sillä olin jostain lukenut, että siellä on italialaisten siskosten pitämä ravintola. Laitureilta kun noustaan, niin siellä on suoraan edessä ikään kuin ratojen päällä olutravintola ja vasemmalla on sitten kokonainen ravintolamaailma. Siellä oli useita ravintoloita, joista yksi tuo italialainen paikka. Sen lisäksi siellä oli Suomalainen Kirjakauppa. Muuten se oli jotenkin ahdas ja hieman epäviihtyisä. Minusta käytävät olivat jotenkin liian kapeita. Lisäksi siellä ei ollut missään merkintää, mistä pääsee ulos. Palasin takaisinpäin ja löysin rullaportaat alas. Alempana luki vasemmalle Tikkurila ja oikealla bussiterminaali. Lähdin Tikkurilan suuntaan miettien, tulenko oikealle puolelle rataa. Rullaportaat toivat suoraan pihalle ja mietin siinä ulkona, minne pitäisi lähtee. Sitten näin kadun toisella puolella R-Kioskin edessä kyltin Urheilupuisto oikealle. Olin tyytyväinen, sillä Reittioppaalla reittiä on hankala löytää, koska se ei tunnista Tikkurilan Urheilupuistoa, vaan pitää tietää katuosoite ja se oli niin hankala nimi, etten ollut painanut sitä mieleeni silloin, kun sitä etäisyyttä alun perin olin katsonut. Laitoin Polarin käyntiin, kello oli 11.34 ja oletin Urheilupuiston olevan jossain lähellä. Lähdin sinne nuolen suuntaan, mutta vähän ajan päästä kun saavuin johonkin isompaan risteykseen, ei ollutkaan enää kylttejä. Oli pakko katsoa Vantaan Maratonin sivuilta osoite ja reittiä karttaohjelman avulla. Siitä piti siis kääntyä vasemmalle. Kaikki olisi ollut helpompaa, jos järjestäjät olisivat laittaneet juna-asemalle yhden kyltin Vantaan Maraton, toisen tuohon kulmaan ja kolmannen siihen viimeiseen risteykseen. No ei se mitään kyllä se noinkin onnistui, mutta en olisi löytänyt, jos ei olisi ollut puhelinta mukana. Tuota katua juostessani reitti muuttui kyllä siinä mielessä helpoksi, että siellä alkoi näkyä autoille ohjeita Urheilupuistoon tyyliin jokaisessa risteyksessä. Seurasin vain niitä ja saavuin aika nopeasti perille. Se oli vain joku kilometrin se matka. Näin jonkun juoksijan suhahtavan kävelysillalla, joten tiesin olevani oikeassa paikassa. Menin tien yli ja sitten siinä oli vielä joku pieni mäki ylös sillan vasemmalta puolelta. Kun pääsin siihen ylös, näin maalialueen. Maraton oli käynnissä ja kärki oli jo mennyt. Tuohon tullessani ohitseni meni mm. maratonviestin kärkijoukkueita, esim. Juoksufoorumin Snakster juoksi siitä. Kysyin järjestäjiltä, mistä pääsee hallissa olevaan expoon ja sain ohjeeksi kiertää maalivaatteen takaa. Minulla ei ollut kiire, joten menin vain siihen toiselle puolelle juoksureittiä ja päätin odottaa, näkyykö tuttuja. Lopulta ohitse olivat juosseet mm. Soili ja Seppo. Tuon jälkeen päätin lähteä katsomaan expoa.

dsc_7787-1376x774.jpgKun tulin hallin kohdalle, havaitsin, että sisäänkäynnin ulkopuolella sijaitseva portaikko oli paikka, jossa oli eniten väkeä. Sieltä ylempää näki juoksija hyvin yläviistosta, joten se oli kenties kaikista paras paikka katsoa kilpailua. Minä menin kuitenkin tuossa vaiheessa sisään, sillä halusin nähdä expon. Kun halliin tullaan sisään, niin siinä on ensin infopiste ja oikealla puolella kahvila sekä wc:t. Missään ei oikein ollut tietoa siitä, missä se varsinainen halli on. Sitten siitä aukesi joku kahvaton ovi lasiseinästä, josta ei näe läpi. Joku tuli sieltä ja päätin mennä samalla ovenavauksella katsomaan, mikä paikka se on. Huomasin tulleeni sen urheiluhallin katsomoon. Ei se mitään, sieltä pääsi portaita alas halliin. Siellä oli oikeassa laidassa varustesäilytys. Pitkällä sivulla sijaitsi mm. pyykkinarut, joista sai itse mennä noutamaan numerolappunsa. Siitä vasemmalle oli jotain muita tiskejä. Yhdessä luki paita 20€. Ei siellä ollut juuri yhtään juoksijoita, eikä myöskään minkäänlaisia opasteita kertomassa, missä on mikäkin. Oletin, että numerolappu pitää hakea itse ja mitään muuta ei sisälly hintaan. Jos haluaa paidan, maksaa siitä 20€. En olisi itse maksanut, sillä väritykseltään se paita sopi enemmän sementtiauton kuljettajalle. Expon vasemmassa päässä oli yhteistyökumppaneiden osastoja. Siinä oli ainakin Squeezyn katos, jossa oli geelejä, urheilujuomaa ja -patukoita. Ostin siitä pari 50c maksavaa tarjousgeeliä kokeeksi. Ne olivat tomaatin makuisia, mikä tuntui vähän omituiselta, mutta hinnan perusteella ne hankin. Tuosta vasemmalle oli Inter Sport Puhoksen osasto, jossa oli muutamia ihan hyviä tarjouksia. Heillä ei ollut mitenkään sillai makeita displayta kuten Inter Sporteilla on ollut vaikkapa Rantamaratonin tai HCM:n expoissa. Tämä oli vähän saman tyyppinen ratkaisu kuin H10:llä keväällä. Rullakoissa kenkiä ja sillä hyvä. Hokan koko setti Mach, Tracer ja Clifton olivat 80€/pari, mikä oli minusta hyvä tarjous. En katsonut, kuinka kokoja oli vielä jäljellä. Paras tarjous oli kuitenkin naisten Zoom Elite 9 valkopinkissä värityksessä. Se taisi olla 50 tai 60 euroa. Sen lisäksi siellä oli jonkin verran halpoja juoksutakkeja ja -paitoja. Muut tossumallit eivät mielestäni olleet kovin järkevissä hinnoissa. Esim. Pegasus 35 maksoi 90 euroa, kun samaan aikaan Stadium myi tuota mallia tarjoushintaan 59,90€.

dsc_7789-1376x774.jpgPäätin lähteä exposta pois, jolloin Runner’s Highn osaston kohdalla minulle yritettiin tarjota heidän tapahtumista alennuskuponkia. Se kundi oli vähän ihmeissään, kun sanoin, etten maksa juoksutapahtumista enää. Hän siis ilmeisesti meinasi, että teen hemmetisti duunia näiden raporttien eteen ja sitten vielä maksan siitä. Ei se ihan niin valitettavasti voi mennä. En voi maksaa siitä, että tuotan sisältöä. No ei se mitään, se tyyppi oli muuten ihan hyvällä tuulella ja pirteä vihreä Björn Borgin HHM-paita päällänsä. Lähdin ulos ja päätin mennä katsomaan, kuinka juoma-asema toimii, mutta en oikein edes ehtinyt siihen kohtaan, kun Nummela pyyhälsi kovaa vauhtia ohitseni. Hänellä oli samanlainen vihreä HHM:n paita yllään ja kuuluttajan mukaan puolikkaan vauhti lupaa hieman yli 2.21 loppuaikaa. Siinä vaiheessa tajusin, etten saisi tuosta hyviä kuvia, joten menen seuraamaan kisaa portaikossa olevalle tasanteelle. Katsoin kisaa siinä ja se tuntui olevan minusta aika hyvätasoinen. Ei nyt niin valtavasti osanottajia, mutta toisaalta aika harva puoli matkassa nyt ihan yksinkään joutui juoksemaan. Siinä tuli aina jonkin verran juoksijoita. Muutama porukkakin oli muodostunut. Kun Seppo oli mennyt ohitse, lähdin siitä taas pois. Tarkoitus oli nähdä sen jälkeen kaveri, mutta en sitten kuitenkaan ikinä häntä löytänyt. Hänen piti olla maalin kohdalla, mutta kun kävin Aktian maalivaatteen luona, niin ei siellä ketään ollut. Sen jälkeen sain tiedon, että foorumin Grigorisoiros on mukana kisassa, joten päätin jäädä odottamaan häntä siihen väliaikamaton kohdalle. Kun hän tuli kohdalle, tajusin, että hänellä on kuulokkeet korvissaan. Oli pakko huutaa kunnolla, että hän kuulee ja niin onneksi tapahtui. Tuon jälkeen päätin, että nyt on kisaa katsottu riittävästi, menen oluelle. Kävelin siellä nurmikolla ja join mukanani olevan oluen. Olin kuullut Nummelan lähipiirin keskustelua juuri hetki aiemmin, jossa oli käynyt selväksi, että hän keskeyttäisi kolmen kierroksen jälkeen. Vähän tietysti harmitti, että kisan taso laskisi, kun ylivoimainen ykkönen keskeyttää, mutta tajusin samalla, että se on jonkinlainen harjoitus pääkisaa varten. Muutenkin hän on kilpaillut paljon.

dscpdc_0003_burst20181013124825502_cover-1376x774.jpgLähdin takaisin portaikolle ja näin siellä yhden blogin lukijan jalassa Pegasus Turbot ns. halloween colorwayssa. Tuo on uusi Turbo-väritys ja se tuli 13. syyskuusta julkaistuun Zoom Fly Flyknitissa lanseerausvärinä ja myöhemmin tosiaan myös Turboon. En ollut ikinä nähnyt niitä aikaisemmin tuossa värityksessä, joten pyysin saada ottaa kuvan. Ko. henkilö sanoi, että hän juoksee puolikkaan niillä. Toivottavasti meni hyvin. Itse en nyt varsinaisesti Turboa kisakenkänä pidä, vaan treenitossuna. Juteltiin siinä niitä ja näitä harjoittelusta ja hetken päästä Nummelakin tuli siihen. Hän oli keskeyttänyt kuten suunnitelmana oli ollut. Hänellä oli Vaporfly 4%:t jalassaan siinä alkuperäisessä Breaking2-värityksessä. Jatkoin kisan katsomista ja huomasin keskeyttämisiä tulevan paljon. Todella moni heitti leikin kesken kolmannen kierroksen jälkeen. Se tuntui huonolta. Seppo ei niin tehnyt ja hänelle huusin tsempit ja totesin vain kierroksen olevan jäljellä. Sen jälkeen aloin olla valmis lähtemään kotiin. Minulla alkoi olla nälkä, kun olin syönyt sen verran aikaisin aamupalaa, enkä ollut ottanut mitään purtavaa mukaani. Niinpä päätin ostaa ex tempore grillimakkaran, mikä maistui siinä tilanteessa hyvältä, mutta päätöksenä se oli muuten typerä. Syöminen ja heti perään juokseminen on hölmöä. Minun olisi pitänyt syödä se jo paljon aikaisemmin silloin, kun join sen oluen. Nyt makkara aiheutti vatsavaivoja lenkkini aikana.

dsc_7859-774x1376.jpgTäytyy myöntää, että sieltä oli paljon vaikeampaa juosta pois kuin mitä olin kuvitellut. Ajattelin, että tilanne olisi vähän samankaltainen kuin jos juoksisi Keskuspuistossa eli olisi kylttejä Keskustaan. Niin ei ollut. Alkumatka oli todella tylsää, mutta siinä mielessä selkeää, koska olin katsonut, että pitää seurata isoa tietä ja ne teiden nimet olivat selvillä. Kolmoskehän toisella puolella se meni hankalaksi. Koko ajan oli jotain kylttejä 1km jonnekin, mutta Tapanila, Suutarila tms. paikat eivät mitkään sanoneet minulle mitään. Niinpä oli pakko kaivaa koko ajan kännykkä esiin ja katsoa olenko oikealla reitillä. Käytin nyt HERE-sovellusta, sillä siinä minulla oli kaavailtu reitti ja nuoli sitten näytti, olenko reitin ulkopuolella tai menenkö yleensä oikeaan suuntaan. Tuolla tavalla menin eteenpäin ja vatsa alkoi aiheuttaa ongelmia. Toivoin, että näkisin jossain sellaisen vihreän yleisen vessan. Niin ei tapahtunut, mutta Malmilla juoksin sattumalta uimahallin kohdalle ja kävin siellä vessassa. Se oli aika viime hetki käydä. Tuon jälkeen vatsa tuntui paremmalta ja Pukinmäen kohdalla reittiongelmatkin katosivat. Siitä eteenpäin oli koko ajan merkinnät Keskusta ja kuinka monta kilometriä. Reitti kulki lisäksi kevyenliikenteen väylillä, aika pitkälti junaradan vartta. Jossain Oulunkylän kohdalla olin vatsani kanssa jälleen ongelmissa. Olin varma, että vessa pitää melko pian löytää. Lopulta tilanne meni kuitenkin ohitse, eikä minun tarvinnut vessassa käydä. Alkoi tulla toisaalta jano. En ollut juonut kuin menomatkalla sen energiajuoman ja yhdessä vaiheessa kisaa seuratessani oluen, mutta syödessäni makkaran esimerkiksi en juonut mitään. Nyt ei näkynyt kauppoja. Itseasiassa en ollut koko matkan aikana juossut suoranaisesti yhdenkään kaupan ohitse, mutta juoksin Malmin keskustan kautta, joten siellä olisi kyllä jossain kauppa ollut. Se oli vähän liian aikaista. Nyt juoksin jotain suoraa pätkää radanvarressa, eikä kauppoja ollut. Ensimmäistä kertaa näin sen Pohjoisbaanankin ja vastaan tuli aika paljon fillaristeja. Moni oli liikkeellä cyclocrossilla. Siinä onkin mainio paikka polkea. Ajattelin, että se pätkä sopisi hyvin myös rullahiihtoon. Nyt oli tosin ankea, sumuinen sää ja maisemat suoraan sanottuna perseestä. Näkyi rata ja sen lisäksi ehkä jotain joutomaata. Edessä jossain kaukana häämötti tv-torni.

dsc_7883-1048x590.jpgLopulta se baana loppui ja huomasin saapuneeni Itä-Pasilaan lähelle Messukeskusta. Silloin päätin mennä Lidliin ostamaan juomista. Ostin sieltä tölkillisen Cokista ja menin juomaan sen ulos. Jostain syystä minulle tuli melkein heti kylmä ja toisaalta se happo aiheutti jotain ongelmia. Olen juonut lukemattomia kertoja limuja, myös Cokista lenkilläni, eikä hapot ole olleet ikinä mikään ongelma. Nyt se oli, mutta ei se mitään. Päätin nousta ylös siitä, missä istuskelin ja juoda loput limusta matkalla. Jatkoin eteenpäin ja join tosiaan sen limun sitten myöhemmin, jonka jälkeen jatkoin loppumatkan himaan. Kotona kävin suihkussa ja grillasin ruokaa. Sen jälkeen olin aika hyytynyt. Olihan tuo kuitenkin ollut 5,5 tunnin reissu kaikkinensa. Oli aika tehdä yhteenveto tapahtumasta ja koko päivästä. Ensinnäkin päivä oli ollut paljon rankempi kuin luulin. Toiseksi keli oli viileämpi kuin luulin, mutta kisaajille aika ihanteellinen. Kolmas asia on se, että täytyy sanoa, että koen jotenkin etuoikeutetuksi, kun saan treenata normaalisti meren tuntumassa. Kyllä se oli vähän nihkeätä juosta sieltä Tikkurilasta takaisin. Toki mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta maisemat useimmiten eivät niin silmiä hiveleviä.

dsc_7819-1376x774.jpgEnnen kaikkea täytyy mainita se kaikista olennaisin eli itse Vantaan Maraton tapahtumana. Henki siellä oli minusta hyvä. Kaikki vapaaehtoiset olivat siellä avuliaita ja yrittivät selvästi pitää tunnelmaa yllä. Kuuluttaja kertoi kattavasti, ketkä menivät väliaikapisteestä ohitse jne. Toisaalta samaan hengenvetoon pitää todeta, että jotenkin se tapahtuma on 30 vuotta ajastaan jäljessä. Se tuntuu vähän ei-kaupalliselta kylätapahtumalta. ”Johtoauto” on joku vanha Harlika, kilpailijat sanovat, ettei maalissa ollut kummoiset tarjoilut, jos vertaa vaikkapa Espooseen, eikä siellä ollut oikeasti minustakaan mitenkään sellaista kaupallisen tapahtuman fiilistä. En oikein ymmärrä, miksi jotkut pitävät tuota jonkinlaisena pääkilpailunaan. Onneksi nyt ei ollut sentään liian kylmä kuten monena syksynä on ollut. Lisäksi se neljän kierroksen systeemi on todella huono, kun moni keskeyttää kierros ennen maalia. En maratonia itse Vantaalla juoksisi kuin siinä tapauksessa, että olisin itse selviytynyt sm-kisoihin ja ne järjestettäisiin siellä. Sen sijaan kympin voisin juosta, jos sellainen olisi (voisi olla heti aamulla kymmeneltä ennen maratonia). Samoin maratonviestiin voisin osallistua, jos saisin olla ykkösosuudella ja olisi hyvähenkinen porukka. Katsojana tuolla sen sijaan käy ihan mielellään. Se on itseasiassa katsojan kannalta oiva tapa viettää lauantaita, jos sää on edes kohtalainen. Ensi vuonna uudestaan? Ehkä ei, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Mainokset