Lähes blogiton loppuviikko

dsc_8076-1376x774.jpgTämä loppuviikko on mennyt blogin kannalta vähän hiljaiselon merkeissä. Oikeastaan olen aloittanut muutamia juttuja, mutten ole saanut yhtään valmiiksi. Yksi syy on se, että juoksukengissä on vähän hiljaiseloa. Näin sattumalta yhden maahantuojan edustajan kaupungilla tällä viikolla ja hän näytti kyllä aika mielenkiintoista kenkää, mikä hänellä oli mukanaan. Samalla juteltiin vähän tulevasta ja hän vinkkasi myös kilpailijan tuotteesta. Se taas ei sillä tavalla vielä ole oikein edes heidän nettisivuillaan, joten en siitäkään vielä viitsinyt kirjoittaa tänne. Ehkä tämä on se kaikista hiljaisin vuodenaika kenkien suhteen ainakin Suomessa.

Juoksukeskustelujen suhteen olen erittäin pettynyt. Juoksufoorumin ristiriidat rassaavat. Mikään ei ole siis muuttunut vuosien varrella. Tilanne siellä tulehtui jälleen kerran, kun sivuston ylläpitäjä epäonnistui erään toisen palstalaisen valmennuksessa. Hän sai itseasiassa potkut valmennuksesta jo ennen päätavoitettaan ja sitä on nyt sitten setvitty viikkotolkulla palstalla sillä tavalla, että koko homma on mennyt täysin sekaisin. Olin aluksi itse ylläpitäjän puolella siinä asiassa kunnes huomasin, että hän tuntuu nauttivan riidoista. Samanaikaisesti foorumisofta ei toimi. Sain palautetta toiselta kirjoittajalta, että viestit näkyvät viiveellä ja aloimme selvittämään asiaa. Toisiin ketjuihin viestit menevät läpi heti ja toisissa ketjuissa ne näkyvät milloin tahansa, jos näkyvät. Se kuvastaa sitä, että siellä on ikään kuin homma todella sekaisin nyt. Asia ei ole hallussa. Valtava pettymys tavoitteessa, työkiireet ja stressi ovat käyneet ylivoimaisiksi ja mies ei pysty enää ylläpitämään palstaa. Riidat ja sitä kautta tullut elämä tietysti häntä hieman huvittavat ja tuovat iloa muuten harmaaseen arkeen. Ajattelin, että hänelle käy kuten Touko Aallolle, sillä itsellänikin oli kokemusta viime keväältä siitä, että pettymyksen jälkeen voi tulla sellainen burnoutin poikanen, josta ei pääse ylitse helpolla ja jaksamisen rajat tulevat vastaan. Huomasin, että tunnen hänen työnantajansa hallituksesta ja omistajaportaasta väkeä ja ehdotin, että otan asian esille, jolloin hän voisi jäädä vaikkapa puoleksi vuodeksi sivuun. Ottaisi palkatonta lomaa, keskittyisi 3h alitukseen maratonilla ja laittaisi palstan asiat kuntoon. Hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan apua vastaan. Näin ollen nostan kädet pystyyn, enkä tule osallistumaan enää samalla tavalla Juoksufoorumin lukemiseen tai siellä kirjoittamisen kuin viime viikkoina. Riidelkööt keskenään.

Ulkona paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli herätessäni nollassa. En tiedä, onko siellä vielä myrskytuulta kuten eilen. Eilen oli ensimmäistä kertaa tänä syksynä todella kylmä lenkkeillä. En ole sitä ennen käyttänyt kertaakaan päässäni edes lippistä – puhumattakaan sitä paksummasta päähineestä, mutta eilen minulla oli ohut beanie ja oli liian kylmä päästä. Käsissäni minulla oli vanhat 90-luvun alun Yoko-hiihtohanskat ja käsistäkin oli vähän kylmä. Yläkropassa oli hiihtoaluspaita ja hiihtotakki, se oli ihan ok, mutta alakropassa minulla oli vain kesäjuoksutrikoot ja se oli liian vähän. Tänään on pakko laittaa alakroppaan enemmän päälle. Onneksi tosiaan on sentään aurinkoista, mikä piristää. Skechersin kengät kyllä olivat sopivan lämpimät. Ensimmäisellä kilsalla ne tuntuivat kylmältä normisukilla, mutta sitten kun verenkierto lähti kunnolla käyntiin lenkin edetessä, niin ne olivat todella mukavat jalassa. Se on oikeasti minusta hyvä tossu näin syyslenkkeilyyn.

Perjantai-iltana Nordiksella nousi muuten HIFK:n seuraikonin, todellisen Stadin kundin Kibe Kuhdan pelinumero 9 hallin kattoon vähän NHL-tyylisessä jäädytysseremoniassa. Hän oli uransa aikana hieno pelaaja, hyvä maalintekijä, mies jolta jutut eivät loppuneet kesken. Erään valmentajan mukaan hän oli seremoniamestarikin. No nyt miehen ei tarvinnut olla itse seremoniamestari, vaan kaikki oli järjestetty viimeisen päälle hyvin hänen komeaa uraa juhlistamaan. Kibe sanoi aikanaan seuraavasti siitä, mikä merkitys sillä oli, kun hän vihdoinkin oli voittanut kultaa HIFK:ssa keväällä 2011: kukaan ei voi tulla sulle sanomaan, että sä et olisi Suomen mestari. Nyt kukaan ei voi Kibelle tulla sanomaan, etteikö hän olisi pelannut upeaa uraa, kun paita on hallin katossa. Onnittelut Itä-Pasilan miehelle siitä ja ottaisin tänään lenkin jälkeen hänen kunniakseen yhden Original Long Drinkin eli betoniveden kuten Kibe sanoo, jos olisin muistanut sellaisen juoman ostaa.

Kellot on muuten jälleen siirretty ja se on hieno asia tavallaan. Minua inhottaa talviajassa se, että tulee niin aikaisin pimeää, mutta toisaalta se on kiva, kun kerran vuodessa on aamulla tunti enemmän aikaa. Nyt ei ole kiire pitkikselle. En ymmärrä, mikä ongelma niissä kellojen siirtämisissä on. Okei, keväällä sitten menetetään se yksi tunti, mutta silloin tulee kesä muutenkin, joten ei se haittaa, koska valoa on enemmän. Lisäksi minä diggaan todella paljon kesäajasta, kun iltaisin on valoisaa ja voi juosta hommien jälkeen ilman, että tulee pimeää. Itseasiassa syyskuuhun asti voi juosta aika valoisassa iltaisin. Jos olisi aina talviaika, iltaisin olisi paljon kurjempaa. Vastaavasti silloin tulisi valoisaa pahimmillaan jo joskus 03 yöllä, missä ei ole kyllä oikeasti mitään järkeä. Minun kannaltani siis kellojen siirtäminen olisi paras vaihtoehto jatkossakin, pysyvä kesäaika olisi myös hyvä ratkaisu, mutta pysyvä talviaika olisi kyllä todella negatiivinen ratkaisu kaikkinensa. En oikein ymmärrä sitä, että kansa mukamas haluaa kurjempaa elämää.

Ylellä on mukavasti tällä kaudella kaikkien hiihtolajien kisoihin televisio-oikeudet, joten tässä on nyt mukava katsoa vähän hiihtoja ennen kuin lähtee lenkille.

 

Mainokset