Lokakuu – hiljaista höntsää lähes koko kuukausi

20181101_075319-1107x541.jpgEilen oli Halloween. En sitä juhlinut, mutta näin illalla muutamia tyyppejä kävelevän pirunsarvet päässään. Sitten satuin vieläpä paikalle, kun vähän matkan päässä oli näyttävä ilotulitus. Harvoin olen ollut niin lähellä ilotulitusta, kun se pauke oli niin raju. Ihan hieno juttu, että tuollaisia järjestetään, mutta en kyllä tiedä kenen toimesta tällä kertaa. Muutenhan en Halloweenia vietäkään. Tuo Halloween on siis oikeasti 31.10 ja Pyhäinpäivä 1.11, mutta kun täällä pyhäinpäivä on siirretty lauantaiksi, niin moni viettää Halloweeniakin lauantaina. Toiset samana päivänä kuin Pyhäinpäivää eli ne juhlat on tavallaan Halloween-juhlat, mutta toiset viettävät sitä jo viikkoa aikaisemmin. Esim. Halloween-juoksu oli jo viime lauantaina. No jos on oikein hidas juoksija, niin kyllähän siinä viikko menee, että maaliin saapuu. Jos minä viettäisin Halloweenia, niin viettäisin sitä silloin keskiviikkona. Mitä väliä sillä on, että se on keskellä viikkoa? Ei sitä naulaa päähän tarvitse vetää. Virallisestihan Halloweenille ei täällä mitään päivämäärää ole määritelty, eikä se ole almanakassa.

Mennäänpä takaisin lokakuuhun. Pääsin viime kuussa minusta erinomaiseen vireeseen teorian kirjoittamisen suhteen. 22. päivä ratkaisin viimeisen isomman asian ja tuli sellainen tunne, että olen saanut kristallipallon. Tajuan kristallinkirkkaasti kuinka asiat toimialalla seuraavina vuosikymmeninä menevät. Tuo tuntuu hyvältä ja se asia on nyt prioriteetti numero yksi eli tuottaa tekstiä, pitää momentum yllä ja saada teoria valmiiksi. Nyt se on vain raakaa työtä ja koneen ääressä istumista. Samalla se on jotenkin saanut innon pois juosta reippaammin. Ei ole ollut jotenkin virtaa. On tapahtunut myös pari lieveilmiötä, josta yksi on se, että painoni on jonkun verran noussut. En ole oikein ikinä ollut mikään herkkujen ystävä, mutta nyt kun kirjoittaminen rullaa mukavasti, niin olen napostellut kaikenlaista, mikä vähän näkyy vaa’alla. Toinen asia, mikä vaikuttaa samaan on se, että olen kolistellut romuja salilla vähän liikaa. Maanantaina tajusin, että jaksan nostaa paljon isommilla painoilla kuin ennen ja se näkyy myös vähän painossa. Sillä on sellainen vaikutus, että treenaaminen voi tuntua vähän raskaammalta, eikä kisat kulkisi, mutta toisaalta en ole huolestunut, sillä ei minun nyt tarvitsekaan olla missään kisakunnossa.

Lenkkieni keskipituus lyheni myöskin lokakuussa. Juoksin nimittäin 412,9 kilsaa 29 lenkillä pitäen kaksi lepopäivää. Se on n. 14,2 km per lenkki, mikä on jotain 1,5 km vähemmän kuin syyskuussa. Syynä tähän lähinnä se, että arki-iltojen ulkolenkit jäivät pois. Minulla oli tapana juosta yhtenä, joskus jopa kahtena iltana sellaiset 17-20 km. Nyt nämä jäivät pois ja muutenkin erityisesti alkuviikkoihin tuli runsaasti todella lyhyitä 8-10 km mattolenkkejä, mikä alentaa tietysti keskipituutta. Syynä tähän on ollut osin väsymys ja sitä kautta keskittymisen puute. Toinen syy on se, että en ole ollut taas niin tottunut mattojuoksuun, joten minulla on ollut tylsää. Kolmas syy on ollut vetoharjoitusten puute, sillä jos tekee jotain reipasta palautteluineen, niin kilsoja tulee automaattisesti aika paljon. Yksi syy, miksi en ole tehnyt reipasta, on ollut fakta, ettei juoksu ole kulkenut ja salilla on ollut liian kuuma. Eilen tein niin, että päätin juosta hieman normaalia hiljempaa ja kävin fiksaamassa salin ilmastointilaitetta kylmemmälle. Se ei ehtinyt niin hirveästi viilentämään, mutta toisaalta ei ollut tukalan kuumakaan. Ja kun en joutunut niin koville vauhtien vuoksi, niin jaksoin aika hyvin 8x1000m 400m palautuksilla. Olisin jaksanut varmasti useammankin vedon. Tämä kertoo siitä, että tauon jälkeen pitäisi aluksi ottaa maltillisemmilla vauhdeilla, niin saisi sitä reippaampaa juoksua tehtyä. Kaiken juoksun ei pitäisi olla hidasta pk:ta. Olin erittäin tyytyväinen siihen, miten eilen kulki. Jos verrataan viime syksyyn, jolloin oli takareiden takia 3kk tauko reippaassa juoksussa, niin silloin jaksoin tässä vaiheessa vuotta juosta ehkä kilsan puolimaratonin vauhtia. Nyt olen jäljessä viime kevään vauhdeista, mutta tilanne on aika kehityskelpoinen.

Tältä vuodelta on juoksua yhteensä nyt plakkarissa 3699km. Uskon taas siihen, että voin saavuttaa sen 4500km. Silloin kun minulla oli 25 treenipäivää putkeen ilman taukoa, uuvuin jotenkin. Lokakuun alkupuolella tuntuikin, etten jaksa. Nyt se tunne on mennyt ohitse ja olen tajunnut myös sellaisen asian, että jos teen monipuolisesti vähän eri tyyppisiä treenejä, niin matollakin pysyy se fiilis ja motivaatio yllä. Yhtään kipeänäoloa tuo tavoite ei kyllä salli. Muuten kun mietitään lokakuuta, niin kävin kerran viikossa coretunnilla eli tein 5×30 minsaa kovaa keskivartalotreeniä. Itseasiassa olen käynyt nyt 10 viikkoa putkeen coressa ja keskivartaloni on aika hyvässä vireessä verrattuna siihen, mitä se oli kesän jälkeen. Okei, voisin tehdä salilla vähän enemmän ja vähän useammin, mutta on se aika hyvä. Salia olen tehnyt vähän liikaakin. Olen halunnut tehdä jalkoja ja muita vastaavia juttuja takareisien vuoksi. Ne eivät olekaan enää niin kireät kuin ennen, vaan taivun hyvin, mutta silti on sellainen tunne, että vasemmassa takareidessä voi olla jotain feelua. On sellainen tunne, että olisikohan siellä jotain pientä repeämää tai ollut jotain, mikä ei ole täysin parantunut. Aina kun juoksen vähän reippaammin, se tuntuu, mutta ei se ole sillä tavalla pahana kuin kesällä ja liikkuvuus on parantunut paljon. Myöskin yläkroppaa olen tehnyt aika paljon ja se on tuonut ehkä vähän turhaa painoa. Mitään muuta liikuntaa en lokakuussa tehnyt. En käynyt uimahallissa, enkä ajanut maantiepyörällä. Toisaalta yritin ajaa kaupunkipyörällä kaikki lyhyet matkat, joten kyllä minä toistasataa kilsaa höntsäpyöräilyä tein.

Laatua on jatkossa saatava määrän rinnalle. Lokakuussa reipas oli aika vähäisessä roolissa. Kerran viikossa tein pikkaisen jotain. Kerran juoksin 3×10 min at 3.52 min/km. Kerran samalla vauhdilla 15 minsaa ja kerran 4 kilsaa. Yhtenä tiistain juoksin 6x800m at 3.32 min/km ja eilen tosiaan 8x1000m (7x 3.45 ja viimeinen kiihtyvä 3.38->2.55 min/km). Ei siis normaalia kahden kovan harjoituksen viikkoa, vaan ainoastaan kerran viikossa reippaampaa ja nekin ovat olleet aika lyhyitä. Yksi ongelma on ollut se, että tiistain core on ollut aika vaativa, joten sen perään ei ole oikein jaksanut. Jos reippaan siirtäisi keskiviikolle kuten eilen, jaksaa paremmin, mutta jos tekisi viikolla toisenkin kovemman treenin, niin tuleeko perjantai sitten liian nopeasti. Sitä pitää taas kokeilla. Kesällähän juoksin tempoa lauantaina päivällä, mutta silloin urheilukentillä pystyi treenaamaan. Näillä keleillä saa olla melkoinen sissi, joka sinne menee. No kaikessa pitää tehdä vähän kompromisseja ja sumplia sillä tavalla, että kokonaisuus menee eteenpäin. Varsinkin nyt, kun se prioriteetti numero yksi on kuitenkin teorian kirjoittaminen.

Mainokset