Kuntopäivitys – tilanne marraskuun alussa

dsc_8129-600x1067.jpgMiten loppuvuoden määrätavoite on nyt vaikuttanut kuntooni? Sitä toivoo tietysti, että juoksemalla paljon saisi pohjat kuntoon ja kondis paranisi, mikä mahdollistaisi iskemisen ensi vuonna ja nousun ihan eri tasolle. Vaikuttaako nyt siltä, että niin tulisi tapahtumaan. Vastaus on: kyllä ja ei.

Ensinnäkin hyvät puolet. Juoksin tänään mahdollisimman kevyen lenkin sykevyön kera. Matkaa kertyi n. 18 kilsaa 5.30 min/km keskarilla harmaassa iltapäivässä lämpötilan ollessa n. 10 astetta. Päällä lyhyt ja pitkä juoksupaita sekä ohuehko juoksutakki. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä, joten syke ei ottanut vaikutteita olosuhteista ainakaan ylöspäin. Näin ollen alle 120 keskisyke lenkillä kertoi hyvin siitä, missä nyt mennään. Tältä pohjalta voi sanoa, että kunto on noussut. En joskus aikanaan olisi voinut kuvitellakaan takovani 11x-sykkeillä juosten. Fillarilla tai crossarilla se on ollut mahdollista. Niinpä väitän, että juoksen kevyttä vauhtia nykyään aika taloudellisesti ja pohjakuntoni on hyvällä tasolla.

Kolikon kääntöpuolena on sitten se, että vauhtikestävyyteni on täysin kateissa. Vuosi oli tuon suhteen aika huono. Marraskuun alusta maaliskuun loppuun harjoittelin hyvin ja paloin halusta päästä kilpailemaan ja aloittamaan 18 viikon maratonohjelman. Sen jälkeen tuli keuhkovirus, joka kesti 35 päivää ja romahdutti kunnon. Kesällä en sen vuoksi missään vaiheessa alkanut treenata minkään ohjelman mukaan. Lisäksi kärsin takareisiongelmista ja halusin nauttia kesästä. Vauhtitreenit jäivät siis vähiin. Elokuussa en tehnyt oikein mitään reipasta ja syyskuussa tein muutaman täsmätreenin, jolla sain juostua kympin 39.17. Sen jälkeen en ole taaskaan tehnyt oikein mitään. Pääsyynä oikeastaan se, että takareiteni olivat niin kireät ja kipeät sekä sen vuoksi, että salilla oli niin kuumaa ja kosteata. Nyt takareiteni ovat selvästi paremmat (vasemmassa on ehkä jotain ongelmaa kyllä, mutta ei se juoksemista estä) ja salilla on viileiden kelien ansiosta parempi ilma kuin ennen ja lisäksi olen oppinut säätämään ilmastointilaitetta, joten treenaaminen olisi mahdollista. Ongelmana on nyt se, että kun en ole juossut reipasta, niin se ei myöskään kulje. Siinä missä keväällä pystyin juoksemaan 8x1000m 3.32 vauhdeilla, niin nyt 6x800m oli rankkaa. Niinpä tein keskiviikkona sen 8x1000m 3.45 vauhdeilla, jotta saisin riittävästi vetoja tehtyä. Se tuntui hyvältä ja olisin voinut juosta enemmänkin niitä tonneja. Sen sijaan, kun yritin juosta tempoa eilen eli aikomukseni oli juosta 6km 3.52 min/km, niin se ei sujunut ollenkaan. Parin kilsan jälkeen alkoi jo tökkiä. Mietin, että yksi syy voi olla se, että keskiviikkona olin juossut vedot ja torstaina tehnyt vähän punteilla jalkatreeniä, muttei sekään oikein voi olla syynä, kun alkoi niin nopeasti tuntua huonolta, vaikkei vauhtia ollut tuota enempää. Toki eilen maha oli jotenkin kipeä, mikä sai osin luovuttamaan ja sinnittelin vain 4km tempoa, mutta normaalisti olen pystynyt juoksemaan 4km kevyesti ja sen jälkeen vasta joudun vähän tsemppaamaan enemmän. Tuo ei kuitenkaan ole niin kovaa vauhtia, koska olen puolikkaankin juossut about tolla keskarilla, joten tällä hetkellä vauhtikestävyyttä ei vain ole.

Kaksijakoiset siis nuo fiilikset ja se alleviivaa sitä, että minun täytyy alkaa nyt lisätä nopean juoksun määrää. Viime aikoina on ollut nimittäin viikkoja, jolloin pk:n osuus kokonaismäärästä on ollut joku 90-95%, enkä ole juossut lainkaan todella lyhyitä, todella reippaita vetoja. Nyt se asia muuttuu ja johonkin kevyisiin treeneihin saatan ottaa mukaan ihan lyhyitä pyrähdyksiä ja kun tempo ei kerran kulje, niin lähestyn asiaa toista kautta eli alan juosta jotain 10-12km kiihtyviä lenkkejä ja samaten uptempo-vauhtisia lenkkejä, jotka ovat hieman maratonvauhtia hitaampia. Haetaan sitä vauhtia toisaalta vetojen (400-1000m) kautta ja toisaalta tulemalla hieman hitaammasta vauhdista ruuvia kiristäen niin, että saadaan ajallisesti pidempikestoisia reippaita lenkkejä. Joku 40 minuuttia on jo ihan hyvä ja 60 jossain vaiheessa vielä parempi.

Olen vähän ruosteessa nyt ja painoakin on muutama kilo liikaa. Kunto on kuitenkin pohjien osalta hyvä ja olen terve. Tässä vaiheessa jos olisi valmentaja, hän olisi osannut antaa ohjeet, kuinka syksyyn lähteä ja nyt tässäkin tilanteessa asiasta voisi keskustella, mutta kun valmennan itse itseäni, niin nämä tilanteet ikään kuin tulevat yllätyksenä, enkä sitten oikein aina tiedä, mikä on normaalia ja pitäisikö asiasta huolestua vai ei.  Totuus on varmaan se, että oli vähän tyhmää jättää kokonaan vauhtitreenit pois, mutta toisaalta määrän tekeminen on ollut pitkän tähtäimen tavoitetta silmälläpitäen hyvä. Ei vain ole mitään järkeä jatkaa pelkästään hitaiden lenkkien hinkkaamista, sillä muuten kannattaa kyllä siirtyä ultrajuoksuun. Maratoonarin täytyy saada suorituskyky nousuun.

Tavoite loppuvuodelle on se, että saan marras- ja joulukuussa nostettua suorituskykyäni sen verran, että voin aloittaa vuodenvaihteen jälkeen harjoitella tosissani. Asiassa on vain se mutta, että tieteellisen teorian kirjoittaminen on tällä hetkellä ykkösprioriteettini eli jos sen tekeminen vaikuttaa treenaamiseen, niin sitten niin tapahtukoon. Aion jatkossa tarkastella kuntoani kuukauden välein. En menemällä kuntotesteihin tms., vaan tekemällä kuten tänään eli juoksemalla kevyen lenkin ja miettimällä sen lenkin, esim. 90 minuutin aikana kokonaisuutta vertaamalla kuntoani eri vauhdeilla aiempaan. Sen verran kokemuspohjaa kuitenkin on, että tiedän, millaiselta aikaisemmin, mikäkin vauhti on tuntenut ja millaisia harjoituksia olen pystynyt tekemään. Samoin tarkkailen kevyiden lenkkien sykkeitä. En pidä sykevyötä mukana jatkuvasti, mutta joskus aina testaan. Samoin saatan joskus ottaa sykkeet kovemmista treeneistä, joten näen, saanko sykkeitä ylipäätänsä tarpeeksi ylös.

Tällä hetkellä tilanne ei ole ruusuinen, muttei toivotonkaan. Tiedän aika tarkkaan, mitä pitää tehdä.

 

Mainokset