Onko marrasputkessa järkeä?

dsc_8302-1376x774.jpgMarraskuu. Päivisin sumuista ja harmaata, vettä tihuttaa. Aamuisin ja iltaisin pilkkopimeätä. Voi olla hankala motivoida itseään lenkille. Niinpä jotkut ovat keksineet marrasputken, joka tarkoittaa sitä, että he juoksevat marraskuussa joka päivä vähintään 25 minuuttia. En tiedä miksi ihmeestä juuri tuollainen epälooginen lukema on valittu, mutta käsitelläänpä nyt sitä, onko ylipäätänsä järkevää osallistua tuollaiseen putkeen ja juosta joka päivä.

Aiemmin olen sanonut, että ei missään nimessä, tuollaisessa tempauksessa ei ole mitään tolkkua. Nyt mielipiteeni on muuttunut. Se voi sopia joillekin, mutta itselleni sillä ei ole mitään virkaa. Kokemattomampana juoksijana en olisi voinut osallistua tuollaiseen, sillä jalkani eivät kestäneet juoksua joka päivä. Toki jos olisin hölkännyt hissukseen muutamana päivänä vitosen, niin olisihan se onnistunut, mutta ei siitä nyt mitään varsinaista hyötyä olisi minulle seurannut. Juoksin mieluummin kunnolla silloin, kun juoksin ja pidin 1-2 lepopäivää viikossa. Nykyään jalkani kestävät paljon enemmän määrää eli lenkkejä useammin ja voin juosta vaikka joka päivä. Juoksin syys-lokakuussa 25 päivää putkeen, jonka jälkeen pidin lepopäivän. Sen jälkeen juoksin kolmena päivänä todella paljon, jonka jälkeen vuorossa oli toinen lepopäivä. Tuon jälkeen olen nyt juossut 23 päivää putkeen. En kuitenkaan ole ylläpitänyt tarkoituksellisesti mitään putkea, vaan se on vain mennyt näin. Tänään tai viimeistään huomenna pidän lepopäivän. Itse asiassa saattaa olla, että pidän kaksi lepopäivää peräkkäin ja jatkan juoksemista vasta lauantaina.

Kenelle tämä marrasputki voisi sitten sopia? No heille, joilla ei ehkä ole varsinaista juoksutavoitetta eli jotain aikatavoitetta esim. maratonilla, minkä haluavat saavuttaa, mutta toisaalta haluaisivat saada itsensä motivoitua säännöllisesti lenkille. Kun on putki päällä, ei voi vedota siihen, että väsyttää, ulkona on pimeätä, sataa tai on kiireitä. Ei vain silloin pitää käydä lenkkeilemässä ainakin se 25 minuuttia. Ihminen oppii uuden käyttäytymismallin suurin piirtein kolmessa viikossa, joten tuo marrasputki voi olla joillekin hyvä tapa saada säännöllisestä juoksurytmistä kiinni. Aloittelijoille se voi olla huono, koska vammoja voi seurata, jos kroppa ei kestä sitä, että juoksee päivittäin. Sen sijaan sellainen, jolla on jo juoksukokemusta/ -taustaa, mutta jotka ovat jostain syystä epäaktivoituneet ja juoksu on tavallaan jäänyt, tämä voi mahdollistaa paluun juoksun pariin. Eli joillekin se voi olla oikeasti hyvä juttu.

Mitä sitten voi tehdä, että marraskuussa juoksu olisi mielekkäämpää ja olisi kivempaa mennä lenkille, vaikka on pimeätä ja märkää. Yksi vaihtoehto on tietysti juosta mahdollisuuksien mukaan päivisin. Viikonloppuisin lenkit kannattaa suorittaa siihen aikaan, jolloin sää on parhaimmillaan ja valoa on eniten. Arkisin tilanne riippuu elämäntilanteesta. Jos on vuorotyössä tai jos on sellainen tilanne, että työ- tai opiskelupaikalla on suihku, niin silloinhan sitä voi mennä lenkille keskellä päivääkin. Jos tämä ei onnistu, niin iltaan saa valoa tekemällä lenkkinsä hyvissä olosuhteissa juoksumatolla. Toki kaikkialla ei juoksumattoja ole. Jos mitään näitä edellämainittuja vaihtoehtoja ei ole käytettävissä, niin ehkä sitten jo turvautuisin asiaan, jota muuten inhoan eli pallokorviin. Kuulokkeet korville ja vaikkapa podcasteja kuuntelemaan, niin fiilis nousee ja voi pimeässäkin lenkkeillä, vaikka taivaalta sataisi kuinka märkiä rättejä ja tuuli piiskaisi.

Marraskuu on synkkää, ikävää aikaa. Joillekin marrasputki voi olla hyvä tapa taistella synkkyyttä vastaan ja saada itsensä samalla lenkille. Minulle se ei oikein ole hyödyllinen. Varsinaisen kestävyysjuoksuharjoittelun kanssa sillä ei pahemmin ole tekemistä.

Mainokset