Auto 2018: ovatko katumaasturit must? Suositukseni kolmessa kokoluokassa.

2018-Alfa-Romeo-Stelvio-Ti-Sport-AWD-Misano-Blue-Metallic-600-ColorEnsimmäiset maasturikokemukseni ovat 90-luvun alusta. Meillä oli hiihtoharrastuksen vuoksi Messilässä mökki, joka oli ikään kuin puolessa välissä rinnettä. Sinne oli talvella vähän haastavaa päästää henkilöautolla tietyillä keleillä, joten hankittiin maasturi. Siihen aikaan ne olivat tosimaastureita alennusvaihteistoineen jne. Ajo-ominaisuudet eivät olleet henkilöauton luokkaa, koska runkokin oli erityyppinen. Tilaa kyllä oli mukavasti ja koirakin kulki kivasti kyydissä. Myöhemmin tuli vaihe, jolloin maastureita, pick-upeja ja katumaastureita tuli käytettyä niiden vetokyvyn vuoksi, kun kaikenlaisia trailereita on tullut perässä vedettyä. Jeep Cherokee, BMW X5, VW Touareg V10 TDI jne. Kaikenlaisilla autoilla on tullut ajeltua. Ne olivat kaikki nelivetoisia. Viime vuosina tilanne on siinä mielessä muuttunut, sillä nyt on tullut muotiin se, että auto näyttää katumaasturilta mitoiltaan ja ulkonäöltään, mutta se ei olekaan enää usein edes nelivetoinen, vaan etuvetoinen. Katumaasturit ovat syrjäyttäneet tila-autot lähes kokonaan ja syöneet farmariautojenkin markkinoita rajusti. Syynä on se, että ihmiset haluavat istua vähän korkeammalla ja pitävät siitä, että autossa on korkeussuuntaan vähän enemmän tilaa ja muutenkin mukavuutta. Sellainen amerikkalainen ajattelu on rantautunut Eurooppaan, mikä on johtanut siihen, että yhä pienemmissä autoluokissa valmistetaan runsaasti katumaastureita. Jopa pikkuautojen pohjalevyille tulee nyt n. 4 metrisiä katumaastureita, joiden olemassaoloa olisi pidetty typeränä vielä joskus 10 vuotta sitten.

Minusta katumaasturi sopii todella hyvin juoksijalle, joten otin niihin tutustumisen käyntini pääteemaksi. Niiden myynti lisääntyy valtavasti koko ajan ja uutuuksia esitellään, joten on hyvä pysyä kartalla siitä, missä mennään, mutta jos oikeasti mietitään, niin ei se ole pelkkä muoti-ilmiö. Ne ovat todella käytännöllisiä autoja. Okei monessa ei ole yhtä pitkää tavarankuljetuskapasiteettia kuin mitä farmariautoissa on, mutta kuinka moni oikeasti sitä tarvitsee. Okei, ajo-ominaisuudet eivät välttämättä ole parhaiden urheilullisten henkilöautojen tasolla, mutta toisaalta eivät tietkään Suomessa ole huippuluokkaa, eivätkä ajonopeudet niin korkeat. Lisäksi kuinka moni suomalainen ajaa edes niin valtavasti autolla vuodessa. Keskivertoautoilija ei tarvitse ajo-ominaisuuksiltaan markkinoiden parasta autoa, vaan riittävän hyvän. Katumaasturilla juoksija pääsee kätevästi perille kilpailutapahtumaan tai vaikkapa johonkin polkujuoksumestaan vaikkapa kansallispuiston kupeeseen, vaikka tie perille olisi vähän huono. Mukana kulkee kätevästi varusteet ja juoksukaverit. Mikäli fillaria tarvitsee kuljettaa mukana, niin kaikkiin katumaastureihin saa ainakin vetokoukun, johon saa fillaritelineen. Isompiin varmasti pyörä mahtuu tarvittaessa sisäänkin.

DSC_8357-1376x774Katumaasturi on siis minusta juoksijalle järkivalinta, jos lompakko antaa myöten. Ainoa miinus tuleekin siitä, että ne on aina kalliimpia kuin vastaavat henkilöautot. Jos auton haluaa vähän paremmin varusteltuna, niin se ei ole edullinen. Toisaalta moni saa esim. käyttöönsä työsuhdeauton ja silloin sitä valitsee ehkä mieluummin vähän varustellumman katumaasturin kuin luokkaa isomman mallin heikommin varusteltuna tai ison farmariauton. Jos haluaa säästää, voi ottaa auton heikommilla varusteilla tai pienempänä. Vierastan vähän niitä kaikista pienimpiä katumaastureita kuten vaikkapa jotain Renault Capturia. Herää kysymys, miksei sitä mieluummin ostaisi jotain henkilöautoa kuten Ford Focuksen tai jopa pienemmän VW Polon, jos haluaa edullisemman auton. Toisaalta jokaisen auton fiilis ohjaamossa on erilainen ja joku Nissan Juke, joka on vain 4,135m pituinen, näyttää ulospäin kokoaan isommalta ja se on itseasiassa aika näppärä cityauto, vaikka design jakaakin mielipiteet. No nyt Juke on jo vanha malli, joten muut autot ovat tapetilla. Toinen, mitä vierastan katumaastureissa ovat ne valtavankokoiset 7-paikkaiset möhköt. Hyvä esimerkki on Audin Q7, joka tuli markkinoille jotain 15 vuotta sitten laittamalla pakan ihan uusiksi. Se oli joku 40 cm pidempi kuin vaikkapa BMW X5 ja tuo 5,1 metrin pituinen järkäle näytti lähes bussilta. Se oli iso ja pitkä. Okei jos tarvitsee paljon tilaa, useita ihmisiä kyytiin, niin ovathan ne hyviä autoja, varsinkin kun parhaimmissa on 3,5 tonnin vetokyky, mutta rehellisesti sanottuna nykyisessä ympäristöajattelussa tuollainen suuri auto ei oikein täytä paikkaansa. Lisäksi sellaisen pysäköiminen on todella hankalaa. Niinpä jätän nyt arvioissani pois kaikista pienimmät ja kaikista suurimmat katumaasturit. Minusta harva juoksija niitä tarvitsee.

Olen valinnut nyt tähän kategoriat S, M ja L, jotka kuvaavat n. 4,2 metrin, n. 4,4 metrin ja n. 4,7 metrin pituisia autoja. Ekassa kategoriassa autot ovat himpun verran suurempia kuin se Nissan Juke, toinen kategoria on rakennettu myyntimenestysmallin eli Nissan Qashqain ympärille ja tuo suurin kategoria on sen alkuperäisen Bemarin äksän eli ekan sukupolven X5:n kokoluokka. Toki jokainen auto on hieman erikokoinen, joten tiloiltaan autot poikkeavat toisistaan ja kategoriatkin menevät hieman limittäin, sillä saattaa olla niin, että S-koossa auto voi olla hyvin varusteltuna hyvin lähellä M-kategorian hintaa, jolloin brändi ja se asiakkaan fiilis ratkaisee, valitseeko hän hieman isomman vai hieman pienemmän auton. En myöskään ottanut huomioon sitä, onko joka malliin saatavilla edes sellaisen väristä autoa, mistä pidän, vaan katsoin puhtaasti vain sitä yleisfiilistä, kun listasin autoja. Yhtään näistä autoista en ole koeajanut, joten ajofiiliksen ja -ominaisuuksien painoarvo on puhdas nolla. Sen aika tulee sitten, kun ihminen oikeasti harkitsee jotain ajoneuvoa. Jätin myöskin puhtaasti brändeihin liittyvät näkökulmat pois. Jokaisella on preferenssejä ja kuten Aalto Yliopiston professori Pekka Mattila sanoi Huomenta Suomessa viime viikolla, niin brändi on opastin tuotteen valinnassa, mutta itse halusin mennä nyt täysin avoimin mielin messuille ja jättää kaikki kuhunkin brändiin liittämäni mielikuvat narikkaan katsoen puhtaasti kutakin autoa puolueettomasti. Se fiilis, mikä tuli auton ulkomuodosta, sisätiloista, materiaaleista ja siitä, kun autossa istui, ratkaisi nyt. Tältä pohjalta valitsin joka kategoriaan muutaman suosituksen ja jätin sellaiset pois, jotka eivät sytyttäneet yhtään. Jotain hyviä vaihtoehtoja ei oltu tuotu messuille lainkaan ja joissain puolestaan valittu väri tai valitut sisustusmateriaalit eivät saaneet minua syttymään, minkä vuoksi eivät nyt pääse listoille. Tämä on siis puhtaasti katsaus Auto 2018 -näyttelyssä esillä olleista malleista.

Autot ovat kaikki niin hyviä, että listoilta jäi ulos paljon sellaisia autoja, joilla itse voisi ihan mielellään ajaa. Osa oli jopa ennakkomielikuviin nähden positiivisia yllätyksiä kuten vaikkapa Mitsubishi Eclipse Cross. Osa ei ollut mukana messuilla kuten Volkswagen Tiguan, Volvo XC 40 ja XC60, joten jätin ne pois. Porsche Macan jäi siksi pois, koska kaikki Porschet olivat köyden takana ”piilossa”. Minusta on ymmärrettävää, ettei koko kansaa päästetä tutustumaan johonkin Porsche 911 Turboon tai vastaaviin kalliisiin urheiluautoihin, mutta joku perus-Macan kilpailee kyllä samoista asiakkaista Bemarin, Mersun, Alfan, Range Roverin jne. kaltaisten merkkien kanssa ja jos näihin pääsee tutustumaan noin vain ja Porscheen ei niin silloin se karsii tiettyjä asiakkaita pois. En halunnut ottaa sellaisia autoja nyt mukaan, joista luodaan vähän liian eksklusiivista kuvaa. Sen pitäisi olla niin, että ihminen voi mennä noin vain autoon, tutustua siihen, fiilistellä sitä, miettiä hetken ja päättää: tämän haluan ja sitten hankkia sellaisen. Tehdäänpä tuo nyt. Jos olisin lähtenyt messuille autoa ostamaan, niin mikä olisi ollut se paras katumaasturi, joka sytytti eniten ja jonka olisin ostanut siltä seisomalta.

S-KOON KATUMAASTURIT

dsc_8360-1376x774.jpgMazda CX-3
Valitsin tämän auton ko. kategorian parhaaksi puhtaasti siitä syystä, että se oli varusteltu niin, että se oli sekä ulkoa että sisältä erittäin näyttävän näköinen. Toki tuo varustelu tarkoitti sitä, että se maksoi reilut 33000€, joten en osaa sanoa, millainen se on halvemmin varusteltuna. Lisäksi Mazdan värikartta näyttää vähän sellaiselta, etten ole varma löytyykö sieltä mieluisaa väriä, mutta auto on tyylikäs.

dsc_8330-1376x774.jpgFIAT 500X
Ilopilleri, joka oli yksi messujen suurimmista yllätyksistä itselleni. Olen tavallisilla 500:lla ajanut, kun olen autoja vuokrannut, mutta tämä on toista maata. Paljon tilavampi ja nyt uutena facelift-mallina entistä tyylikkäämpi. Siitä on saatavilla todella tyylikäs sähkönsininen väritys, joka on vaaleampi ja kirkkaampi kuin nyt esillä ollut tummansininen. Lisäksi materiaalit sisällä olivat yllättävän laadukkaan oloiset. Vaikka se kokonaisuutena ehkä jäi hieman Mazdasta jälkeen, niin oletan sen olevan hieman halvempi varusteltuna (hinnat ei vielä tiedossa) ja muutenkin pirteyden vuoksi olisin saattanut tässä kategoriassa itse ottaa FIATin.

dsc_8541-1376x774.jpgVolkswagen T-Roc
Ulkoa hieno, sisältä ei. Auto oli todella näyttävä ulospäin ja se sininen väri sopi siihen, mutta sisällä käytetyistä materiaaleista en pitänyt. VW:llä on vähän sellainen meininki, että Amerikassa autot myydään paremmalla sisustuksella kuin Euroopassa. Ajatellaan, että täällä kelpaa vähän vaatimattomampikin ratkaisu. Haluaisin nähdä ehdottomasti tuon auton nahkapenkeillä, sillä ihminenhän viettää sen ajan kuitenkin siellä auton sisä-, eikä ulkopuolella. Kun asiasta puhuin siellä, niin minulle ei edes yritetty kertoa, että jossain varustetasossa sisustan saa paremmaksi, vaan alettiin esitellä Arteonia eli coupemallista autoa. Näin ollen en voi millään nostaa folkkaria kolmossijaa korkeammalle.

DSC_8396-1376x774Hyundai  Kona
Olin nähnyt mainoksia siitä, kuinka muokattavissa tämä automalli on ja kuinka saa hienoa nahkasisustusta samanvärisin tikkauksin, mitä kojelaudassa on. Sitä ei kuitenkaan ollut esillä messuilla. Siellä oli yli 33000€ maksanut varusteltu auto esillä, jossa ei siltikään ollut niin hienoa sisustusta, vaan minusta Kona jäi sisältä selvästi Mazdasta ja FIATista. Ulkonäkö on nuorekas ja puhuttelee varmasti varsinkin jotain vähän nuorempia asiakkaita, mutta odotin kyllä sisustukselta enemmän. Halusin ottaa auton tähän mukaan, mutta en nosta sitä top kolmoseen.

M-KOON KATUMAASTURIT

dsc_8411-1376x774.jpgAudi Q3
Tämä on kaikista kilpailluin kokoluokka. Lähes jokaisella merkillä on malli, jonka pituus on jotain 4,4-4,5 metriä. Vaihtoehtoja on toistakymmentä, joten valinta on vaikea. Joku on premium-merkki, joku taas ei. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisi nyt, ei hinta. Minusta kaikista eniten säväyttänyt M-koon malli oli uusi Audi Q3. En pitänyt vanhan mallin ulkonäöstä, mutta tämä uusi on kaunis ja se on sisältä laadukas. Kerrassaan loistava auto.

dsc_8359-1376x774.jpgJaguar E-Pace
En pidä sen isomman Jaguarin katumaasturin mittasuhteista, mutta tämä pienempi on kompakti ja näyttää hyvältä – todella hyvältä. Se on tasapainoinen kokonaisuus, josta ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Parasta on se, että Jaguariin saa nyt ilmaiset huollot kolmeksi vuodeksi tai 100000 kilometriin saakka.

dsc_8375-1376x774.jpgNissan Qashqai
Kun ensimmäinen Qashqai tuli markkinoille, inhosin sitä. Minusta se oli ruma ja huono. Hesarissa luki, että se on niin huono, etteivät ota sitä edes kestotestiin. No kuinkas kävikään, malli myi kuin häkä ja loi oikeastaan Suomessa koko katumaasturitrendin. Sitä ennen myydyin katumaasturi oli ollut selvästi kalliimpi Honda CR-V, joka oli nelivetoinen. Qashqai toi katumaasturit ns. tavallisten pulliaisten ulottuville etuvetoisine malleineen. Olen aina pitänyt japsiautoja sisältä vaatimattomine huonoine kangaspenkkeineen ja vähän vimpuloine hallintalaitteineen, mutta nyt messuilla oli viimeisen päälle hyvä Qashqai. Itselleni mieluisa sininen väri, joka oli vielä sellainen helmiäistyyppinen ja sisusta tyylikästä palanahkaa. Sen lisäksi hienot vanteet kruunasivat kokonaisuuden. Kyllä tuollaisen Nissanin voisi ottaa anytime.

dsc_8431-1376x774.jpgToyota C-HR
Listan ainoa hybridi. Näin tämän auton jo REDI-kauppakeskuksessa syyskuussa ja huomasin, että paremmalla nahkasisustuksella se on oikeasti kivanoloinen auto. En ole elämäni aikana varmaan ikinä Toyotaa kehunut ja olen niillä ajanutkin ainoastaan autokoulussa eli viimeksi varmaan liukkaalla radalla kakkosvaiheessa joskus 1992 (ykkösvaihe muuten meni Mitsulla), mutta tämä auto miellyttää paljon. Pidän autoista, joissa on erikoinen, jopa aggressiivinen muotoilu ja C-HR on iskenyt kyllä siihen rakoon loistavasti. Autoa näkyykin Helsingissä paljon, mutta harmikseni ne ovat yleensä aina joko harmaita tai ruskeita. Malliin on kuitenkin saatavissa sellainen kirkas sininen, joka on hyvä väritys. Ainoa kysymysmerkki on auton suorituskyky. Speksien mukaan tuo hybridi on vähän mopo, mutta en tiedä onko todellisuudessa.

Tässä kategoriassa olisin oikeasti halunnut nähdä Volkswagen Tiguanin ja erityisesti monia vuoden auto -titteleitä plokanneen Volvo XC 40:n. Niiden puuttuminen jätti vähän valjun kuvan ja kuten sanottua, niin tarjontaa oli niin paljon, että varmaan 10 esillä ollutta mallia piti jättää pois. Nämä neljä olivat mielestäni parempia kuin ne muut.

L-KOON KATUMAASTURIT

dsc_8351-1376x774.jpgAlfa Romeo Stelvio
Vuosi sitten Losissa esitelty Stelvio on erilainen auto. Yhdessä mainoksessa sanotaan katumaastureista, all the same, all the lame. Tämä ei ole sitä, vaan Stelvio huokuu jotain, mitä ei voi kuvata muulla kuin passione. Se on kuin italialainen tai ranskalainen kaunis nainen, viimeisen päälle huoliteltu, mutta tulinen. La meccanica delle emozioni kuuluu merkin slogan ja se pitää paikkansa. Tämä auto on tunnepohjainen valinta. Kerrassaan huikea tuote. Joka yhtään pitää urheilullisuudesta tai intohimosta, ei voi vastustaa Stelviota.

dsc_8448-1376x774.jpgMercedes-Benz GLC
Jos Alfa oli tunnevalinta, niin kakkoseksi kategoriassa yltänyt Mersu on järkivalinta. Kukapa ei haluaisi Uudessakaupungissa kotimaassa valmistettu laadukasta saksalaista maasturia, joka ei ole liian iso, eikä liian pieni, vaan juuri sopiva. Moni työsuhdeautoilija kuolaa tätä mallia ja toivoo, että pomo korottaisi vähän sitä rimaa, kuinka kallis auto saa olla. Esimerkiksi Nokia-insinöörien tai start up -nörttien isänmaallinen valinta.

dsc_8363-1376x774.jpgRange Rover Velar
Tyylitietoisen valinta. Itseasiassa tämä auto menee vähän kooltaan edellisten yli, sillä se on yli 4,8 metrin pituinen, mutta jos oikeasti on mahdollisuus satsata eleganttiin laatuun, niin tässä on auto, jonne voi daami mennä ns. korkkarit jalassa. Velar on kuin autojen Vogue-lehti. Ei ihme, että se esiteltiin alun perin Design Museossa, sillä ovenkahvoista lähtien kaikki on mietitty tarkkaan. Pitää myös muistaa se, että Ranget ovat oikeasti maastoautoja. Ei Velar mikään kaikista paras maasturi ole, mutta kyllä se menee monista sellaisista paikoista, mistä useimmat katumaasturit eivät selviydy. Varsinkin ilmajousituksella varustettuna se on etevä peli.

dsc_8402-1376x774.jpgDS7 Crossback
Jos Range oli vähän isompi kuin muut, niin tämä on puolestaan vähän pienempi. Alle 4,6 metrisenä se on jo lähellä M-kokoa, mutta minusta se ei siellä kuulu joukkoon. Se on vähän liian iso sinne, joten laitetaan tänne. Lisäksi halusin antaa joka kategoriassa neljä vaihtoehtoa. L-koossa BMW X3, Volvo XC 60 ja Audi Q5 eivät olleet esillä kun taas Skoda Kodiaq oli jotenkin vaatimattoman oloinen siinä värityksessä, mikä autosta oli tuotu esille. Näin ollen latu oli ikään kuin auki yllättäjälle. Ranskalaiset eivät ole oikein koskaan osanneet luoda luxusmerkkiä automarkkinoille, joten saa nähdä kuinka PSA nyt onnistuu, kun erotti DS:n Citroënista erilleen. Se on mielenkiintoinen yritys ja täytyy sanoa, että auto sävähdytti. Se oli erittäin mukavanoloinen ja käytetyt materiaalit olivat laadukkaita. Sisustuksessa oli vähän sellaista Louis Vuitton -maisuutta, joten uskon, että tämä voi löytää ostajia. Sanoisin, että esimerkiksi luovien alojen ihmiset kuten mainostoimistoväki ja arkkitehdit voivat olla hyvä asiakaskunta.

TÄMÄN AUTON OLISIN OSTANUT!

dsc_8337-1376x774.jpgMessujen paras katumaasturi minun mielestäni oli Alfa Romeo Stelvio ja tämä kilpailu ei ollut edes tiukka. Siinä automallissa on oikeastaan kaikki mitä autolta haluaa. Se on ensinnäkin äärimmäisen kaunis ja yksityiskohdat on hyvin mietitty. Materiaalit ovat korkealaatuisia ja autossa on sellainen tietty spesiaalifiilis. Se on samanaikaisesti sekä urheilullinen, että käytännöllinen. Ohjaamossa kun istuu, niin sieltä ei haluaisi lähteä pois koskaan. Lisäksi kun miettii sitä, että malli on saanut nimensä tunnetusta mutkaisesta alppitiestä ja kuulee, kuinka ko. malli on pärjännyt ratakierroksilla paremmin kuin Porsche, niin onhan se myös ajajan auto. Vaikka Suomen autoverotuksessa ei hankkisikaan sitä nopeinta ja tehokkainta bensiinimoottorilla varustettua mallia, vaan järkiratkaisun dieselin nelivedolla, niin hyvä valinta se silti olisi. Osa varmaan tajusi jo postauksen alkukuvasta, että tulen päätymään Alfaan. Valmistajalle tosin voisi antaa sapiskaa siitä, ettei tuo vallan mainio suosikkivärini Misano Blue ole saatavilla kuin niihin kalliimpiin sporttimalleihin. Niinpä olisi pakko ottaa valkoinen. Silloin se tulisi luonnollisesti punaisilla nahkapenkeillä, jotka ovat Alfassa aivan mahtavan näköiset. Tosin jos nyt olisin ollut lompakon kanssa messuilla liikenteessä, niin olisin ostanut sen valkoisen mustilla penkeillä, koska rahaa olisi säästynyt viisi tonnia. 2,2 litran diesel neliveto automaattivaihteistolla ja muutenkin hyvillä varusteilla olisi lähtenyt messuilta mukaan 57700 euron hintaan. Se johtuu siitä, kun he myyvät nyt varastoon ennen uutta päästömittausta tulleet autot edullisesti pois, eivätkä itseasiassa ota uusia tilauksia edes vastaan ennen kuin uudet hinnat saadaan vahvistettua. Mitä tulee sitten yleisesti ottaen Alfa Romeon kilpailukykyyn, niin auto on erittäin hyvä, mutta suuremmissa määrin niitä pystyvät myymään yritysautoksi vasta sitten, kun tulee hybridimalli. Monella työnantajalla on päästörajat ja vaikka jonkun auton haluaisi hankkia, niin se ei onnistu, jos päästö menee grammankin yli sen rajan. Hybridiautoissa verokin on alhaisempi, joten auto on suhteessa halvempi varsinkin sporttisiin bensaversioihin verrattuna.

Alfa Romeo Stelvio tavallaan nyt voitti tämän katsauksen, mutta kyllä minusta kaikki mainitsemani autot olivat hyviä. Otsikon kysymykseen sanoisin, että ei katumaasturi välttämätön ole, mutta kyllähän tuollaiset autot ovat Suomen olosuhteissa todella käytännöllisiä ja muutenkin loistavia. Jälkiviisaana sanoisin, että tekisin tämä katsauksen vähän toisella tavalla. Listauksen teon jälkeen kävisin vielä kolmannen kerran messuilla ja katsoisin rajatapaukset uudemman kerran, jolloin järjestys voisi vähän muuttua, samaten listalle päässeet autot. Haasteena oli se, että sunnuntaina oli pitkis, enkä oikeasti etukäteen tiennyt, miten messuja voisi käsitellä. Muodostin käsitykseni vasta siellä ja postaukset tulevat aika pitkälti fiilisten perusteella. Tämä oli siis minun mielipiteeni tämän vuotisesta näyttelystä katumaastureiden osalta.

Mainokset