Hukkasin melkein puhelimeni lenkillä

dsc_8583-1376x774.jpgEilen oli hieno ilta. Tuuli toki jonkin verran, mutta asteita sellaiset yhdeksän ja kuivat tiet. Päätin juosta keskipitkän lenkin ja painua sen jälkeen saunaan. Jalkoihin pitkästä aikaa Skechersin GOrun Ride 7:t ja menoksi. Kengät tuntuivat ekalta askeleelta lähtien taas loistavilta. Olin edellisenä iltana juossut adidaksen Bostoneilla, jotta voisin mennä reippaampaa, mutta lenkistä oli tullut hidas. En tuntenut lentokeliä. En tiedä johtuuko se siitä, että niillä kengillä on juostu jo 700km, mutta toisaalta kun Boostia painelee, niin pehmeältä se edelleen tuntuu ja onhan niillä juostu 39 minsan kymppikin pari kuukautta sitten. Joka tapauksessa Skechersit tuntuivat nopeammilta ja fiilis juoksuun oli loistava.

Kesällä tuli juotua välillä keskiviikon tai torstain keskipitkillä lenkeillä Westendin rannassa Cokis kivellä istuen. Ne olivat niitä kelejä, kun lämpötila oli niin korkea, että illallakin tarkeni shortseissa ja t-paidassa istua rannassa auringonpaisteessa. Syyskuussa kun aurinko alkoi laskea siinä seitsemän jälkeen jo puiden taakse lopetin ne Cokis-tuokiot. Toinen syy oli se, että yksinkertaisesti ei tahtonut tareta pitää taukoja, kun ilma viileni. Eilen oli kuitenkin sen verran enemmän päällä ja keli aika mukava, joten päätin parin kuukauden tauon jälkeen mennä vielä kerran colalle samalle rantakivelle. Niinpä otin lähtiessäni mukaani avainten lisäksi 1,10€ käteistä, jotta Westendin Alepan kylmäkaapista solahtaisi mukaani 0,25 l tölkillinen.

dsc_8576-1376x774.jpgPysähdyin mennessäni ottamaan kuvan valaistusta Westendin puupintaisesta kävelysillasta, jolla sijaitsee luomani Westend Bridge -Stravasegmentti. Se silta juostaan ylitse ja toisella puolella vielä kävelytie alas suojatielle. Tai no just vähän ennen suojatietä se kai käytännössä loppuu. Ei ole tarkoitus, että kukaan autoja päin törmää. Joka tapauksessa tein sen segmentin, kun huomasin, että joka paikassa Helsingissä Aki Nummelan kaltaiset juoksijat ovat lyöneet enkkoja tauluun, mutta Espoossa he eivät juokse. Näin ollen kilpailutilanne on siellä huomattavasti suotuisampi. Juoksin itse siellä 32 sekuntia sen segmentin ja harmittelin, että se riitti vain jaettuun 3. sijaan. Sekunti nopeampi eli 31s olisi ollut toinen ja peräti viisi sekuntia nopeampi 27 sekunnin rypistys ykkösenä. Sittemmin olen pudonnut jaetulle viidennelle sijalle, sillä siellä on tehty 29s ja 31s suoritukset. Pitäisi kyllä käydä nipistämässä pari sekkaa ajasta pois, mutta en ole viitsinyt. Montaa kertaa en ole nyt viime aikoina tuosta juossut ja jos olen, niin ne ovat olleet höntsälenkeillä. Eilen laitoin sentään vähän vauhtia, mutta ei se ollut kuin 36 sekan suoritus. Toki on mainittava yksi asia. Juoksufoorumilla on niin suuri haloo, jos häviää naiselle, niin on pakko myöntää, että naisten paras suoritus tuolla on 37 sekuntia eli eilinen höntsäilynikin riitti nyt kaikille Espoossa juosseille naisille.

Jatkoin kohti Alepaa. Reitti oli tuttu, sillä olen juossut samaa rundia lukemattomia kertoja viimeisen 2-3 vuoden aikana. Kun tulin lähemmäs, koko rakennusta ei erottunut kunnolla. Hieman vielä lähemmäksi ja tajusin, ettei Alepan kyltissä pala valo. Mietin, onko se hiton myymälä suljettu. Saavuttuani pihaan huomasin kaupan olevan auki eli ainoa asia, mikä oli epäkunnossa, oli se kyltti. Menin sisään, noudin Cokiksen kylmäkaapista ja tultuani kassalle, huomasin, että siihen ehti joku ennen minua. No ei ole kiire ja onneksi asiakkaita oli vain yksi ennen minua. Pääsin siis melko äkkiä jatkamaan matkaani kohti rantaa. Se ranta ei ole sillä tavalla valaistu, joten kun pääsin perille, piti oikein tiirailla, mistä pääsen laskeutumaan rantahietikolle ja missä se kivi on, jossa tapanani on istuskella. Huomasin tuulten painaneen hietikolle kaikenlaista kaislaa ja muuta kasvisperäistä roskaa, mutta ei se haitannut. Istuin kivelle ja aloin juoda.

dsc_8581-774x1376.jpgMinulla oli ollut alkumatkasta käsissäni 90-luvun alun Yoko-hiihtohanskat. En ole hiihtänyt niillä enää 90-luvun jälkeen, koska ne ovat niin ohuet, että hiihdossa ne ovat kylmät. Otin ne kuitenkin juoksukäyttöön muutama vuosi sitten, kun tajusin, että ne ovat erinomaiset pikkaisen plussan puolella. Eilen oli kuitenkin sen verran lämmintä, että tuli kuuma ja laitoin hanskat taskuihin. Juodessani sormeni alkoivat kylmentyä ja päätin, että hanskat olisi syytä kaivaa uudelleen taskuista. Minulla oli päälläni New Balancen sellainen huomioliivi, joka on ihan verkkoa eli siinä ei ole mitään taskuja tms., mutta sen se vaikutti, että taskuista oli vähän hankala ottaa kamoja pois, kun liivi oli siinä päällä tai no oikeastaan vain oikeasta taskusta, jossa oli sekä kännykkä että hanska. Olisi tietysti pitänyt laittaa molemmat hanskat samaan taskuun, mutta olin laittanut molempiin yhden, niin tuntui, että puhelimen takaa hanskan esille ottaminen oli hankalaa. Miksi puhelin oli ylipäätänsä edes mukana? No ajattelin illan olevan niin hieno, että voisin saada jotain valokuvia napatuksi. Olin ottanut kuvia vielä siinä kivelläkin istuen, joten sen vuoksi hanska oli siellä alimmaisena. No ei se mitään, sain hanskat käsiini ja päätin lähteä pois.

dsc_8582-1376x774.jpgJuoksu oli kulkenut Alepalta tullessani mainiosti ja päätin lähteä haipakkaa painamaan sitä rannan kevyenliikenteen väylää. Ensin kuitenkin pari askelta ylös siitä rannasta ja Cokis-tölkki siihen näkyvälle paikalle kevyenliikenteenväylän kupeeseen, jotta Westendin pullonkerääjät voivat sen siitä kätevästi napata. Sitten lähdin menemään ja juoksu tuntui todella hyvältä. Juoksin 4.37 ja 4.43 kilsat vähän vauhtiani vaihdellen ja sitten päätin, että kun tulee kunnollista assupätkää Länärin kupeessa, niin laitan hanaa enemmän. Pääsin jo lähes Hanasaareen, kun vaistonvaraisesti tunnustelin taskuani ja se oli tyhjä. Ihmettelin, mitä hittoa. Sitten tajusin, että tasku on auki! Kun olin ottanut hanskat taskustani, niin en ollut kuitenkaan sulkenut taskua. Tuollaista ei ole tapahtunut ennen. Tajusin, että kun yleensä asettelen kännykän sinne taskuun sivuttain, jotta se heiluisi mahdollisimman vähän, niin nyt se myllääminen hanskaa ulosottaessani oli aiheuttanut sen, että hyvin suurella todennäköisyydellä puhelin oli ollut taskussa pystyssä eli se putoaa sieltä helposti. Ei kun takaisinpäin, lenkistäni tulisi pidempi. En ollut tavallaan huolestunut, sillä reitti oli sen verran helppo. Olin tullut kevyenliikenteen väylää ja jalkakäytävää pitkin, mitkä olivat valaistut. Lisäksi kännykkäni on krominen, joten sen pitäisi loistaa hyvin maassa. En ollut myöskään ylittänyt mitään tietä, joten puhelin ei ole voinut jäädä auton alle tms. Löytäisin puhelimen ellei joku muu ole löytänyt sitä minua ennen ja jos niin on, niin jostain Westendin Facebook-ryhmän avulla sen varmasti saisin viimeistään takaisin itselleni.

Otti kyllä vähän päähän se, etten ollut kaikkea sisältöä siirtänyt ulkoiselle kovalevylle, vaan kuvia esimerkiksi on aika paljon pelkästään puhelimessa, mutta ei sitä auttanut ajatella, koska nyt piti saada se puhelin takaisin. Se on todennäköisesti pudonnut alkumatkasta, joten lähdin reippaasti painamaan. Seuraava kilsa menikin 4.26, mutta olin toki juossut siitä osan toiseen suuntaan ennen kuin tajusin, että puhelin poissa. Sitä seuraava kilsa oli puolestaan 4.28. Aloin päästä lähemmäs seutua, jossa se kenties voisi olla. Niinpä aloin kysellä vastaantulijoilta, onko puhelinta näkynyt. Nuo pysähtelyt aiheuttivat sen, että kilsa oli vain 4.53. Sitten saavuin sinne lähtöpaikalle. Ei näy puhelinta. Ei siinä, missä olin juossut alkumetrejä hiekkatiellä, eikä edes siellä rannassa Cokis-tölkin vieressä, eikä kiven luona, eikä missään. Mietin, olenko juossut liian kovaa ja pitäisikö se rannan parin sadan metrin hiekkatiepätkä haravoida paremmin hölkkäämällä ihan hissukseen. Sitten näin, että siinä lähistöllä toiseen suuntaan on pari teinityttöä ja päätin kysyä vielä heiltä, ovatko he nähneet puhelinta. Kun kävelin heitä kohti, niin toinen heistä kysyi: onko toi sun puhelin? Tiedustelin, missä on puhelin. Minulle sanottiin: tossa penkillä. Ja kas kummaa siinä rannan puistonpenkillä oli puhelimeni asetettu siististi poikittain. Se oli siis pudonnut joko silloin, kun nousin siitä rannasta tai heti ekoilla metreillä juostessani. Joku oli kävellyt minua vastaan, nostanut puhelimen ja asettanut seuraavalle penkille. Jos en olisi päättänyt kysyä niiltä tytöiltä, en olisi sitä löytänyt, koska en ollut itse ollut niin kaukana, ts. puhelimen sijaintipaikka oli kauempana kuin se kivi, missä olin istunut. Kiitin tyttöjä ja lähdin tyytyväisenä kohti saunaa. Täräytin seuraavan kilsan hyvällä fiiliksellä 4.19, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Oli sellainen fiilis, että vauhtia olisi ollut enemmänkin, mutta päätin rajoittaa. Hidastin vauhtini sinne viiden minsan tienoille ja juoksin himaa kohti. Pari hitaampaakin kilsaa tuli eli sellaisia 5.30 min/km. Toinen oli siinä, missä noustaan Koivusaaresta ylös, jyrkkä ylämäki syö vauhteja ja toinen viimeinen kilsa, jolloin himmailin. Yli 22 kilsaa tuli juostua kuitenkin n. 4.50 min/km keskarilla, joten se oli erinomainen puolipitkä lenkki keskellä viikkoa. Sen jälkeen saunoin niin kovasti, että oli oikeasti vähän vaikeuksia syödä. Olin nälkäinen, mutten kuitenkaan. Meni noin tunti siihen, että sain illallisen syödyksi. Söin hitaasti ja rauhallisesti, mikä johti siihen, että missasin ekat puoli tuntia Kreikka-Suomi -pelistä. Tuo ottelu ei nyt futisjuhlaa ollut muutenkaan, mutta onneksi Suomi saavutti lohkovoiton ja paineettoman tilan vikaan Unkari-vierasmatsiin.

Olipa tapahtumarikas torstai-ilta, joka päättyi juuri niin kuin sen pitikin päättyä. Töytyy myöntää, että tällä hetkellä juoksufiilikset ovat korkeammalla ulkona kuin juoksumatolla ja Skecherseillä juoksu kulkee paremmin kuin Bostoneilla. Juoksen jatkossa kuraisilla sadekeleillä Bostoneilla, mutta jos on yhtään parempi ilma tai jos on pitkistä tiedossa, niin silloin noi Ride 7:t jalkoihin.

Mainokset