Kolme treenivinkkiä kohti parempaa juoksukuntoa

DSC_8664-1376x774Olen tajunnut muutamia asioita viime aikoina. Ei ole pakko tehdä erikseen kevyitä ja kovia harjoituksia, vaan myös niissä helpommissa treeneissä voi olla kehittäviä elementtejä. Tässä nyt kolme vinkkiä

  • lenkin ei ole pakko olla lenkki

Tässä on yksi keskeinen elementti, mikä kannattaa huomioida. Moni miettii, mitkä voisivat olla sopivia treenilenkkejä ja kiertää sitten aina niitä samoja polkuja, vaikka ajatustavan muutoksella voisi saada paljon enemmän sisältöä harjoitteluunsa. Alle tunnin lenkit eivät tarvitse olla mitään tiettyjä lenkkejä muodoltaan, vaan voi vetää vaikka jotain tiettyjä kortteleita ympäri hakien tiettyä harjoitusvaikutusta ja juosta ikään kuin vähän sinne tänne. Itse esim. tein tänään Larussa niin, että juoksin yhden mäen ylös ja saman alas. Sitten jatkoin matkaa ja Katajaharjussa kiersin yhden yhden rundin, jonka jälkeen juoksin yhden mäen alas ja sitten mäkivetona ylös. Sen jälkeen samanlainen setti toisen kerran. Sitten lopetin sen ja juoksin eri reittiä himaan. Yhteensä siis 11km, mutta ei mitään tyyliin Larun ympäri juoksemista, vaan keskellä lenkkiä aika paljon mäkien hakemista todella pienellä alueella.

  • mäkijuoksun ei tarvitse olla mäkivetoja

Sain hyvän vinkin kundilta, joka asuu Coloradossa. Hän kertoi Frank Shorterin uskoneen aikanaan mäkijuoksun tuottamaan voimaan ja oli itse juossut pitkiksenkin todella mäkisessä maastossa. Hän sanoi, että mäkijuoksu on nopeusharjoittelua valepuvussa, mutta ei tarvitse juosta niitä mäkiä kovaa vetoina, vaan riittää, että juoksee mäkiä ylös ja alas ja se vahvistaa silti. Okei tein kaksi mäkivetoa, mutta muuten juoksin mäkiä ylös ja alas kevyemmällä rasituksella. Eivät ne Lauttasaaressa nyt niin vaativia tai pitkiä mäkiä olleet, mutta tuon voi ottaa jatkossa tavaksi. Vaikkapa kerran viikossa juosta jollain lenkillä edes takaisin mäkiä sinne sun tänne. Oli muuten hauska juttu, kun menin sen yhden mäen alas, niin tuli varmaan joku 15 teinipimua vastaan lenkillä. Olivat varmaan joku urheiluseuran porukka. No sitten käännyin ympäri ja tykitin siihen mäkeen ohittaen heidät heittämällä, niin sieltä kuului kommenttia perään: jaksaa, jaksaa. En kyllä kokenut, että olisin ollut kovinkaan kovilla tuossa. Vähän hengitys sentään nousi ja se oli 30 sekunnin veto, jolla nousin ko. mäen Strava-segmentissä all-time-listalla 7. sijalle, mutta ei ollut sykevyötä mukana, niin en tiedä, kuinka paljon se syke nyt sitten oikeasti nousi, mutta en mitenkään erityisesti puuskuttanut ja syke laski seuraavassa alamäessä nopeasti.

  • vauhtipätkät täydentävät peruslenkkejä pimeällä

Pimeällä on haastava juosta vauhdikkaasti, kun monissa paikoissa näkee vähän huonosti ja haluaa katsoa mihin astuu. Näin ollen vauhtia voi vaihdella. Sen ei tarvitse olla mikään vauhtileikittely, mutta jos tulee suoraa, paremmin valaistua pätkää, niin voi ihan hyvin ladata vähän kovempaa vauhtia. Voi itseasiassa jopa juosta joitakin kilometrejä lujempaa ja mennä sitten taas hiljempaa, kun tulee hankalampia paikkoja.

Luulen, että nämä kolme keinoa auttavat kehittymään ja lisäksi ne tuovat vähän vaihtelua harjoitteluun. Olen juuri tällä hetkellä vähän kyllästynyt juoksumattoiluun, joten yritän kokeilla vähän uudenlaista lähestymistapaa juoksuharjoitteluun.

Mainokset