Treenivinkki: lenkkireittejä Stravasta

dsc_8875-1376x774-e1543303949362.jpgOlen nyt oikeasti innostunut ulkojuoksusta. Syynä on se, ettei ole satanut vettä. Tuskastuin salilla muutamaan asiaan ja päätin pitää breikkiä. Yksi oli se, ettei saunaa saatu toimimaan. Se olisi hyvin yksinkertaista tehdä asialle jotain, mutta ovat joko tyhmiä tai laiskoja, joten se ei onnistu. Seurauksena se, että vain yksi sauna auki ja se pukuhuone on sitten älyttömän ruuhkainen ja pukukaappeja joutuu jonottamaan. Toinen hölmö asia on se, että uusissa juoksumatoissa on 60 minuutin maksimiaika, niitä on siis ärsyttävä käynnistellä uudestaan. Monesti ei huvita ja treeni lyhenee. Eikä niissä matoissa ole tuuletintakaan. Ei ollut kiva fiilis mennä sinne treenaamaan, joten päätin pitää taukoa.

Olen juossut nyt maton sijaan myös iltaisin ulkona ja tottunut siihen. Periaatteessa on neljä asiaa, mitkä voivat ulkona juostessa haitata. Nämä ovat kylmyys, pimeys, sade ja liukkaus. Nyt ei ole tosiaan satanut. Yhtenä maanantaina oli rankkasade ja jätin lenkkeilemättä kokonaan. Siitä on varmana jo pari viikkoa aikaa. Muuten ei ole satanut. Tuo sade onkin ehkä ärsyttävin seikka, sillä jos tulee kotiin ja kamat ovat märkinä, niin haluaako sitä vaihtaa sitten juoksuvaatteet päälle ja lähteä uudestaan kastumaan. Sade on siis kaikista epämotivoivin tekijä. Kylmyyteen suhtautuminen vaihtelee. Jos ei tuule, niin se on paljon helpompaa. Laittaa vain reilusti vaatteita päälle, niin sitä pärjää. Tilanne on toinen, jos on myrskyn kaltainen kova tuuli mereltä. Silloin on oikeasti sellainen tilanne, että pitää miettiä, missä sitä juoksee, jotta se olisi siedettävämpää. Kylmyys ei ole edes ainoa haitta, vaan kovaan vastatuuleen on todella haastavaa päästä eteenpäin. Kolmas seikka on sitten se pimeys. Sen jälkeen kun käteni meni poikki, en ole ollut innokas juoksemaan pimeässä. Olen halunnut nähdä mihin astun. Niinpä se vaati vähän ajattelutavan muutosta, jotta pystyin lähtemään iltapimeällä ulos juoksemaan. Kun siihen tottui, niin se ei olekaan niin paha juttu. Jos on huonompi näkyvyys, niin juoksee sitten jonkun kohdan todella hiljaa ja kun valaistus on parempi, voi nostaa nopeutta. Olenkin siis tavallaan päässyt samaan tilanteeseen, mikä oli tämän vuosikymmenen alussa, kun juoksimme Larussa kimppalenkkejä about 2011-2013. Silloin niitä tehtiin joka torstai riippumatta siitä, mikä keli oli. Liukkaus on sitten se neljäs seikka, mutta sellaisia kelejä on onneksi aika harvoin. Eilen oli vähän lunta ja/tai jäätä paikoitellen, mutta ei se oikeastaan haitannut. Adidas Bostoneiden Continentalin pohjat pitivät loistavasti.

dsc_8788-1376x774.jpgOlen siis tottunut hyvin juoksemaan ulkona. Seuraava kysymys onkin missä juoksen. Minulla on lukemattomia peruslenkkejä, mutta ne maistuvat joskus puulta, kun niitä kiertää usein. Sen lisäksi olen viimeisen kolmen vuoden aikana kiertänyt todella paljon randomisti uusia paikkoja, jotta saan vaihtelua lenkkeihini. Se on ihan kiva, mutta joka ilta niin ei jaksa tehdä, vaan haluaa mennä johonkin, jossa juosta sen enempää miettimättä, jonka jälkeen voi palata himaan. Niinpä olen käyttänyt Stravaa kahdella tavalla avuksi. Ensinnäkin yritän löytää seurattavia, jotka juoksevat Helsingissä. Toki minua kiinnostaa seurata kaikkien muiden juoksijoiden suorituksia, mutta erityisen kiva on katsoa heidän tekemisiään, jotka juoksevat jossain lähistöllä. Kenties he ovat löytäneet jotain, mitä itse en ole tullut ajatelleeksi. Toinen tapa on katsoa kartasta Strava-segmenttejä, sillä niistäkin saattaa löytyä mielenkiintoisia juttuja harjoituslenkeille. Toissa kesänä kehitin itse Westendiin sellaisen n. 3,5km lenkin, jota sitten varsinkin maratonharjoittelussa kävin kiertämässä useamman kerran. Kun juoksee sinne ja kiertää esim. neljä kertaa sen rundin, jonka jälkeen juoksee takaisin, saa aika hyvän pitkiksen. Se on melko tasaista asfalttipätkää, eikä siellä ole juurikaan liikennettä, joten se sopii hyvin maravauhtiseen ja jopa tempojuoksuun.

Ehkä se, että olen nuoruudessani tottunut hiihtämään paljon ja tottunut siihen, että on joku tietty lenkki onpa se sitten kolme tai viisi kilometriä, on saanut sellaisen ajatuksen päähäni, että joku esimerkiksi kolmen kilsan lenkki olisi kätevä. Kierrosten lukumäärällä saa vaikutettua hyvin lenkin pituuteen. Töölönlahden ympäri on tietysti yksi kätevä lenkki, mutta se on oikeasti kyllä liian ruuhkainen. Siellä on vaikea juosta reippaasti, kun porukkaa on aina niin paljon. Varsinkin kesäaikana se on aivan tukossa. Niinpä en ole siellä enää viime vuosina juossut kuin satunnaisesti pikkaisen. Toissapäivänä löysinkin tuolle lenkille kilpailijan ja eilen toisen. Bongasin nimittäin sunnuntaina Stravasta Katajanokan ympäri menevän Strava-segmentin. Olen toki juossut Skattan ympäri osana lenkkejäni, mutta en ole koskaan ajatellut sitä n. kolmen kilsan kierroksena. Nyt kun tajusin sen, niin kävin eilisiltana kiertämässä siellä pari rundia ja onhan se loistava rundi. Pitää vain huomioida se, että jos tuulee, niin siellä on todella masentavaa juosta, enkä mielelläni sinne menisi, mutta eilen oli n. -1C ja tuuletonta. Vähän paikoitellen lunta, huurretta tai jäätä maassa, mutta ei varsinaisesti liukasta. Lisäksi siellä ei ollut liikennettä kevyenliikenteen väylillä laisinkaan, joten siellä oli mahdollista tykittää niin lujaa kuin tahtoi. No en tahtonut kovinkaan lujaa, mutta kyllä minä joitakin 4.30 min/km kilsoja taoin mittariin. Se on erittäin hyvä kierros ja tulen jatkossa juoksemaan siellä enemmänkin. Ainoa ikävä juttu on kahdet liikennevalot ihan siinä Kanavarannan kupeessa. Jos haluaa ottaa kierrokselleen loppukirin, niin saattaa joutua kahdesti pysähtymään ehkäpä pitkäksikin ajaksi, kun siitä kulkee rekkoja ja kaikkea. Muuten erinomainen rundi. Myöhemmin illalla löysin vielä toisen kierroksen, joka menee Hietaniemen hautausmaan ympäri ja se on 2,7 km. Sielläkin alueella olen juossut paljon, mutten ole ikinä kiertänyt sitä hautausmaata kokonaan ympäri. Nyt kun Mechelininkatu on remontissa, niin siinä on yksi erittäin kapea kohta, joten juuri nyt tuota kierrosta ei kannata käyttää mihinkään vauhtijuoksuun, mutta joka tapauksessa kiertämällä tuota kierrosta ympäri saa kätevästi kilsoja kerätyksi.

dsc_8863-1376x774.jpgVaikka tekisi vain kaksikin kierrosta jossain tuollaisella rundilla, niin jos se ei sijaitse ihan kodin vieressä, niin sinne ja sieltä pois juokseminenkin kerryttävät kilometrejä, joten tuollaisia lenkkejä kannattaa etsiä työkalupakkiinsa. Itselläni on nyt tavoitteena löytää vastaavia rundeja Helsingistä vielä lisää tai vaihtoehtoisesti tehdä niitä itse. Ne lisäävät mielekkyyttä ulkojuoksuun ja samalla tekevät siitä harjoittelusta helpompaa, kun ei tarvitse aina miettiä lenkkiä niin tarkkaan, vaan päättää että menenpäs tuonne ja kierrän niin monta kierrosta kuin tuntuu hyvältä. Täytyy kyllä sanoa, että Stravaan liittymiseni vuoden alussa oli ehkä fiksuin päätös, mitä olen juoksun suhteen tehnyt ja juokseminen ulkona tuntuu juuri nyt hyvältä. Eilenkin oli sellainen fiilis, että joillain suorilla teki mieli laittaa enemmän hanaa, tehdä jonkinlainen rytminvaihdos, mitä ei tule juoksumatolla tehtyä. Samalla sitä koki jonkinlaista juoksemisen riemua, mitä ei myöskään juoksumatolla tule. Toki joka ilta ei ole yhtä hyvä sää kuin mitä eilisiltana oli, mutta siitä huolimatta tällä hetkellä meno tuntuu maittavan.

Mainokset