Paluu salille tauon jälkeen vaikeata

dsc_8991-774x1376.jpgTänään on itsenäisyyspäivä, mutta en vietä sitä oikeastaan millään tavalla. Vuosi sitten oli lumi maassa ja kävin lenkillä keskustassa katsomassa erinäisiä asioita. Presidentinlinnan edessä oli Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sata Suomen lippua. Kävin siellä ottamassa valokuvia. Sen jälkeen jatkoin matkaani Pohjoisrantaa pitkin päätyen lopulta Kaisaniemen puistoon, jossa kävin katsomassa ulkoilmakaukaloa, jossa oli yleisöluistelua. Edellisiltana samassa kaukalossa oli pelattu sm-liigan ulkoilmaottelu HIFK-Kärpät. Tänä vuonna samanlaista fiilistä ei ole. Jotenkin kun se ei ole se 100v juhlavuosi, niin asioita järjestetään vähemmän. No ei se mitään, puhutaan salilla käymisestä.

Kuukausi sitten olin motivaation kanssa vaikeuksissa. Minulla oli jotenkin huono fiilis aina, kun menin salille. Harjoittelu maistui puulta ja kun salilla oli puutteita, joista erityisesti pitää nostaa esiin saunacase, niin ei ollut yhtään hyvä fiilis mennä sinne illan päätteeksi. Tuntui, että salilla käyminen vie minulta energiaa, eikä tuo sitä. Päätin pitää tauon. Aloin juosta ulkona ja löysin taas sen juoksemisen ilon. Vauhdit olivat aika alhaisia, koska ensinnäkin tavoittelin 4500km kokonaismäärää tältä vuodelta, eikä minulla ollut siis mitään muuta tavoitetta ja toiseksi hirvitti vähän se pimeys ja liukkaus, samaten ajoittain myrskytuuli haittasi. Kaikesta tästä huolimatta huomasin, että halu juosta on olemassa. Välillä olin jo päättänyt, etten mene lenkille, kun olin kotimatkalla, mutta himassa hetken henkeä vedettyäni, päätin silti lähteä juoksemaan. Jälkeenpäin oli hyvä fiilis. Löysin Stravan avulla myöskin uusia juoksureittejä ja mielenkiintoisia segmenttejä. Pikkuhiljaa aloinkin ottaa vähän vauhtia mukaan. Tein kahtena viime keskiviikkona mäkitreeniä, joista ensimmäisellä kerralla jopa kaksi mäkivetoa. Viime viikon maanantaina juoksin myöskin pikkaisen reippaamman kierroksen Katajanokan ympäri, vaikka olikin vähän jäätä ja lunta. Saman viikon perjantaina tein jo tempoa muutaman kilsan. Lauantaina puolestaan reipasvauhtisen pitkiksen. Tuntui, että vauhtikestävyys on nyt huonolla tasolla, niin kunto on hyvä ja ennen kaikkea se halu juosta, treenata ja kehittyä on palannut.

Sain toki kritiikkiäkin tästä mitä olen nyt tehnyt. Minulle lähetettiin mm. kommentti, jossa kerrottiin, että Stravasta on katsottu treenejäni ja minun pitäisi hankkia valmentaja, kun juoksen niin yksipuolisesti. Loppuun vielä sellainen lyttäys eli jos toi on toiminut, niin ei sitten mitään. Tai jotain tollaista siinä luki. Siis kun tarkoitukseni oli vain käydä lenkillä ja hankkia motivaatiota sekä ennen kaikkea saada ne kilsat täyteen, mitä 4500 km vuoteen vaaditaan, niin sanotaan, että treenaan väärin ja pitää hankkia valmentaja. Siinä mielessä outoa, koska en ollut pyrkinytkään treenaamaan, vaan käymään vain lenkillä. Nyt sen sijaan on koittanut aika, jolloin haluan taas treenata. Muutos tapahtui osittain viime viikon kokemusten myötä, jolloin alkoi tulla hyvä fiilis siitä, että tein myös reippaampaa juoksua ja osittain tiistain sää vaikutti. Satoi niin perhanasti jo aikaisin aamulla, joten mietin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko hankkia jotkut Shield-kengät tai laittaa vanhat addut jalkaan ja kastua tai vaihtoehtoisesti mennä salille ja hyväksyä se, että asiat ovat siellä päinhonkia kuten pukukopit täynnä, saunatilanne päin helvettiä jne. Päätin valita jälkimmäisen vaihtoehdon ja vaikka siellä moni asia oli vielä hullummin kuin kuukausi sitten, niin siitä tuli silti aika hyvä fiilis.

DSC_8980-1376x774Tsiisus, että lihaskuntoni oli huonontunut kuukaudessa. Tiistaina menin coretreeniin ja siellä oli uusi ohjelma. Olin oikeasti vaikeuksissa sen ohjelman kanssa. Hittolainen kun olikin vaikeata ja vatsalihaksissani poltti kesken ohjelmaa. Tuota ennen olin käynyt kerran viikossa coretunnilla ja tehnyt lisäksi keskivartaloa omatoimisesti. Nyt kun en ollut tehnyt mitään neljään viikkoon, niin se tuntui. Ehkä se oli nyt viimeinen hetki tehdä asialle jotain – muuten se olisi alkanut jo vaikuttaa juoksemiseen. Eilen menin puolestaan salille. Rullailin aluksi jalkojani ja sitten kokeilin leuanvetoa, eikä siitä tullut mitään. Kyllästyin leuanvetoon joskus maalis-huhtikuussa ja lopetin sen. Sen jälkeen olen joskus tehnyt muutaman, mutta käytännössä kesällä en ollenkaan ja nyt kun oli tuo kuukauden taukokin, niin oikeasti leuanveto on sujunut noin huonosti viimeisen 10 vuoden aikana vain sen jälkeen, kun käsi oli mennyt poikki. Myös kaikki yläkropan hommat salilla olivat vaikeampia kuin ennen. Silloin kuukausi sitten oli alkanut tuntua siltä, että olen kehittynyt jopa liikaa salilla ja pelkäsin sitä, onko tullut liikaa lihaksia yläkroppaan, kun painokin oli vähän noussut ja rauta nousi niin hyvin. No nyt se ei enää nouse samaan malliin.

Ehkä tuo huonontunut tilanne tuo tavoitteellisuutta. Tajuaa, että pitää tehdä asioita säännöllisesti muutakin kuin juoksun suhteen. Tiistaina juoksin sitten reipasta ja kun en ole sitä oikein pahemmin syksyn mittaan tehnyt, enkä varsinkaan viimeiseen kuukauteen, niin otin rennosti. Tein sellaisen harjoituksen coretunnin jälkeen, jossa juostaan 10 minsaa reipasta, sitten 10 minsaa palauttavaa, jonka jälkeen taas 20 minsaa reipasta. Alle 2,5 kilsaa lämmittelyä, sitten 20 minsaa 4.30 min/km vauhdilla, tuon jälkeen 10 minsaa 5 minsan vauhdilla (valitsin siksi tuon vauhdin, koska siitä tulee tasan 2 km, joka on helppo katsoa mittarista) ja sitten 20 minsaa 4 minsan vauhdilla. Loppuun vielä reilu pari kilsaa höntsää. Yhteensä sain 16t kilsaa kasaan ja treenistä jäi hyvä mieli. Tauon jälkeen olin ollut itselleni armollinen, enkä ahnehtinut liian paljon tai liian kovaa, vaan erityisesti tuo 4.30 min/km oli mukavan rentoa vauhtia. Huomasin sen siitä, koska neljän minsan vauhti tuntui huomattavasti haastavammalta kuin mitä sen pitäisi tuntua. Minulle ei siis ole tällä hetkellä niin iisiä juosta reippaita lenkkejä, mutta ei se mitään. Elämme nyt joulukuun alkua, eikä juuri nyt tarvitsekaan olla kondiksessa. Eilen olikin sitten vuorossa taas kevyempi lenkki, kun juoksin salitreenin yhteydessä tunnin noin vitosen vauhtia. Alussa vähän hiljempaa, lopussa vähän nopeampaa. Pegasukset neljään viikkoon ekaa kertaa jalassa ja kevyt setti.

dsc_8987-774x1376.jpgNyt on jonkinlainen motivaatio taas olemassa ja jotta pystyn sitä ylläpitämään, aion jakaa kuormaa ulkolenkkien ja salitreenin kesken. Riippuu tietysti siitä tuleeko lunta ja liukasta, mutta jos ei tule ja on mukavia kelejä kuten tänään, niin silloin pyrin juoksemaan ulkona. Kovemmat treenit teen kuitenkin matolla. Tänään lähden ulos ja menen katsomaan, onko urheilukentän rata vielä kunnossa, ts. ettei ole jäässä. Haluaisin katsoa, voisiko siellä juosta 100m spurtteja.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Mainokset