B-luokanko itsenäisyyspäivä?

Suomi täytti eilen 101 vuotta. Tuo numerosarja tuo mieleeni tietokoneet ja ehkä nyt kun vuosi sitten tuli ensimmäinen vuosisata täyteen itsenäisenä kansakuntana, olemme valmiita uudenlaiseen ajatteluun myös itsenäisyyspäivän vieton suhteen vai olemmeko? Päätin ottaa selvää ja viettää kimiräikkösmäisesti itsenäisyyspäivää teemalla: ”eiks se riitä, että meidän perhe on suomalainen” kuten mies sanoi keskiviikkona Urheiluruudussa. En siis sisällyttäisi välttämättä kovinkaan paljon perinteisiä elementtejä itsenäisyyspäivääni.

Minusta tuntuu, että vasta viimeisen viiden vuoden aikana on tullut esille Suomessa sellainen kulttuuri, jossa on sallittua kertoa olevansa hyvä jossain. Jotenkin tuntuu, että Slushin, pelialan yritysten ja vastaavien menestyminen on tuonut uudenlaista itseluottamusta, jolloin nykyään saa sanoa, että osaa asioita tai että menee hyvin. Myöskin nykyinen presidenttimme on ottanut näkyvän roolin maailmalla ja häntä kunnioitetaan. Jopa niin paljon, että maailmanjohtajat kertovat jutelleensa Suomen presidentin kanssa. Minusta se on todella hieno muutos verrattuna edellisen presidentin aikaan, jolloin tuntui, että kaikki tasapäistettiin ja latistettiin. Silloin kansaa suorastaan masennettiin. Ilmapiiri on todella huono Suomessa ja erityisen huono se oli tuon viime laman aikana, joka koettiin 2008 finanssikriisistä eteenpäin. Minusta missään muussa maassa ei ollut niin negatiivinen ilmapiiri kuin Suomessa. Nyt asiat ovat onneksi muuttuneet.

dsc_9062-1376x774.jpgVaikka arvostankin sitä työtä, mitä sodassa itsenäisyyden eteen tehtiin, niin haluan silti nähdä sellaista itsenäisyyspäivän viettoa, jossa se suomalaisuus on esillä positiivisessa hengessä. Kerrotaan vahvuuksista, eikä muistella pelkkiä huonoja aikoja ankeissa oloissa. Minusta parhaan kommentin Suomesta kuulin eilen televisiossa Jasper Pääkkösen Alexandra-tyttöystävältä, joka kehui meidän neljää vuodenaikaamme ja upeata luontoa. Se oli hieno juttu. Tuollaista pitäisi olla enemmän ja jokaisella pitää olla oikeus viettää itsenäisyyspäivää niin kuin tahtoo, eikä siihen tarvitse kuulua Tuntematon Sotilas, Sotilasparaati, Linnan Juhlat ja kynttilä sankarihaudoille. Tämä voisi olla meillekin iloinen kansallisuuspäivä niin kuin vaikkapa yhdysvaltalaiset tai ruotsalaiset viettävät omia juhlapäiviään, jotka tosin sattuvat olemaan kesällä. Joka tapauksessa iloisuutta voi tuoda myös talven keskelle ja kerron nyt, miten vietin oman itsenäisyyspäiväni. Jokainen voi päättää itse oliko se b-luokan tapa viettää sitä vai eikö?

Jotenkin oli sellainen tunne, että vapaapäivä keskelle viikkoa tuli nyt hyvään paikkaan. En tiedä miksi, mutta silloin keskiviikkona oli sellainen tunne, että vapaa tekee oikeasti nyt hyvää. Niinpä nukuin reilut seitsemän tuntia heräten ysin jälkeen, jonka jälkeen lepäsin vielä tunnin ennen aamiaista. Sen jälkeen menin uudestaan sänkyyn lepäämään ja katsoin YouTubesta mm. juoksuvideoita. Puolen päivän aikoihin kirjoitin blogia, jonka jälkeen lähdin lenkille. Polar käynnistyi hieman ennen yhtä. Oli mahtava auringonpaiste, mutta lämpötila oli nollan tienoilla. Illalla oli satanut, jonka jälkeen yöllä oli ollut pakkasta, joten paikoitellen oli jäistä. Jotkut tiet olivat jo sulia, joten ajattelin ilman lämpenevän. Ehkä se oli kuitenkin niin, että sinne oli ajettu suolaa. Tarkoitukseni oli mennä Larun Pyrkän kentälle juoksemaan satasen vetoja, joita on niin useasti pitänyt juosta, mutta oikeasti olen tehnyt niitä viimeksi kunnolla toissa kesänä, jolloin harjoitusohjelmaani kuului aina silloin tällöin satasten juoksua kesken peruslenkkiä. Juoksin rantoja pitkin ja fiilistelin. Yhdeltä kalliolta näin jopa jonkun ajavan sellaisella pienellä pikaveneellä. Monet venesatamat ovat olleet jo ainakin osittain jäässä, joten veneliikenne on vähän harvinaista viime aikoina ollut, mutta mikäs siinä, sää suosi. Jatkoin matkaani kentälle ja havaitsin, että se on aivan jäässä.

dsc_9037-1376x774.jpgOn se kenttä jäässä ollut viime aikoina välillä muutenkin, kun olen siitä ohitse juossut, mutta ei se tuollai kauttaaltaan älyttömän liukkaan jäähuurteen peitossa ole ennen ollut. Tämä tilanne johtui nyt siitä, että se rata oli illan sateen vuoksi märkä silloin, kun pakasti. Rata oli siis jäätynyt, mikä nyt eteen. Kokeilin rataa ja addun Bostoneiden Continental -pohjat luistivat siinä niin paljon, ettei siinä voinut oikeasti ottaa yhtään täysipainoista askelta. Päätinkin juosta siinä radan sivussa. Juoksin etusuoraa radan vieressä. Se oli vähän epätasainen alusta ja puolessa välissä oli jäätä, joten parin kolmen metrin matkalla oli pakko juosta liukkaan radan kohdalla, koska se lätäkkö oli jotenkin vielä vaarallisempi. Tiesin, etten saa sitä harjoitusvaikutusta, mikä esim. juoksutekniikan kehittymisen kannalta nopeista vedoista tulisi, mutta en silti tahtonut luovuttaa. Juoksin varovaisesti satasen ja hölkkäsin takaisin. Sama toistui monta kertaa. Ehkä kuudennen veron kohdalla uskalsin hieman lisätä vauhtia ja vikoilla ehkä tuli jo jonkinlaista vaikutusta. Viimeisen vedon kohdalla katsoin ajankin ja se oli n. 20 sekuntia eli 3.20 min/km vauhtia, mikä on hitaampaa kuin Nummelan maratonvauhti Valenciassa. Ei siis mitään tykitystä. Normaalisti kun olen satasia rennosti juossut, niin ne ovat menneet keskimäärin 17 sekuntiin, mutta silloin olenkin pyrkinyt juoksemaan suht lujaa. Tällä kertaa se oli jäisen alustan vuoksin täysin mahdotonta.

dsc_9041-1376x774.jpgTuon jälkeen päätin lähteä juoksemaan mäkiä. Frank Shorterhan sanoi aikanaan mäkien olevan vauhtiharjoittelua valeasussa ja niinpä olenkin kahtena edellisenä viikkona tehnyt lenkin, joissa olen juossut mäkiä ylös ja alas. Nyt päätin lähteä Pyrkän kuntoradalle, sillä se lähtee ihan urheilukentän kupeesta. Siinä oli viitat 1000 ja 600m, joista valitsin sen pidemmän siitä syystä, että siinä tuli heti ylämäki. En ole muistaakseni siihen suuntaan rataa koskaan aiemmin kiertänytkään, mutta havaitsin, että se on aika hyvä tämänkaltaiseen treeniin, kun haluaa juosta mäkiä, mutta ei mäkivetoja. Heti kentältä lähtiessä tulee jyrkkä ylämäki ja vähän ajan päästä toinen vasemmalle kaartuen, joka on yläosastaan myöskin yllättävän jyrkkä. Sen jälkeen tulee laskua takaisin lähtöpaikalle. Olipas se lyhyt kierros, ei millään kilometriä. Päätin katsoa Polarista matkan seuraavalle kierrokselle. Samoin pysähdyin tuolla toisella kierroksella jonkun kerran ja otin valokuvia. Kierros osoittautuikin olevan ainoastaan 400 metriä. No ei se mitään, juoksisin vielä kolmannen kerran niin saisin kuusi mäkeä kasaan. Tuo tuli tehtyä ja oli aika jatkaa eteenpäin. Jos sen 1000 metriä haluaa juosta, niin tuon mäkisen osuuden lisäksi pitäisi kiertää varmaan koko Pyrkän urheilukenttä, mutta kun siellä ei ole mitään mäkiä, niin juoksen kyllä tuolla mieluummin vain sitä 400m lenkkiä. Tuosta eteenpäin juoksin asfaltilla ja se piti sisällään kaksi pitkää nousua. Asfaltti tuntui olevan myöskin nyt enemmän jäässä kuin kertaakaan tänä syksynä aiemmin, joten en kovin kovaa viitinyt juosta. Sen jälkeen sitten rennosti taas rantoja pitkin himaan. Yhteensä matkaa kertyi joku 14 kilsaa.

dsc_9070-1376x774.jpgKävin lenkin jälkeen suihkussa, jonka jälkeen vuorossa oli olutlasien pesu ja makuuhuoneen pikasiivous. Vaihdoin näet lakanat, mutta imuroin siellä samalla. Minusta kun vaihtaa lakanat, on luontevaa imuroida samalla koko makuuhuone. Sänky on kuitenkin hyvä imuroida, ettei sinne jää mitään hiekkaa tms., joten samalla sitä sitten imuroi koko lattian. Ei ole siis niin, että koko kämppä pitää imuroida samaan aikaan, vaan kiireinen juoksija voi imuroida vain yhden huoneen, jos tahtoo. Tuon jälkeen pitikin laittaa hösseliksi ja pukeutua. Menin syömään vanhempieni kanssa, jonka jälkeen lähdin elokuviin. Olin ostanut lipun netistä, joten ei tarvinnut mennä minnekään lippukassalle. Niinpä huomasin saapuneeni mestoille lähes puoli tuntia liian aikaisin. Päätin katsella mitä siellä tapahtuu. Jääpuistossa oli joku Helsingin Taitoluisteluklubin näytös. Se oli jonkinlaista muodostelmaluistelua. Sen jälkeen kävin vielä oluella ennen leffaa. Tuntui, että vatsa oli aika täynnä safkan ja kakun takia, mutta kyllä sitä nyt yhden silti voisi juoda. Elokuva meni siis siinä vieressä Kinopalatsissa ja kun menin sinne saliin, huomasin, ettei siellä paljon porukkaa ollut. 95 paikan sali ja yhteensä meitä oli 17 asiakasta. Kun liput maksavat 14,50€ keskellä viikkoa, niin ei ole toisaalta ihmekään, ettei kansaa riitä. Se elokuva Johnny English oli itsessään todella hauska ja hyvää viidettä. Sellainen sopivan kevyt filmi tuohon eilisiltaan sopien.

dsc_9072-1376x774-e1544168820737.jpgLeffa loppui kahdeksan jälkeen, jolloin huomasin, että nyt siellä Jääpuistossa oli yleisöluistelua. Mietin, että olen luistellut viimeksi seiskaluokalla joskus syystalvella 1986. Sen jälkeen en ole luistellut kertaakaan, enkä ole ikinä luistellut edes rullaluistimilla. Mietin pitäisiköhän luistelua kokeilla joku kerta. Ei kuitenkaan tällä kertaa, vaan nyt päätin lähteä himaan. Olin puoliyhdeksän jälkeen kotona ja aloin katsoa Linnan Juhlia. Onhan se vähän boring, mutta toisaalta ihan jeeskin. Kolme asiaa nousi jotenkin esille. Ensinnäkin Presidentinlinnan huonekalut ovat jotenkin ankeat. Erityisesti tuolit ovat kuin jostain vähän vaatimattomammasta kartanorakennuksesta. Toiseksi se Jasper Pääkkösen tyttöystävä Alexandra Excat oli kyllä erittäin elegantti nainen ja hänellä oli todella tyylikäs puku, mutta muuten minusta juhlien vieraat olivat jotenkin todella vaatimatonta porukkaa. Kolmas juttu oli se, että ne tanssit alkoivat jotenkin kummallisen vaatimattomalla musiikilla, eikä millään näyttävällä Straussin wienervalssilla. No ei se mitään ohjelma oli suht koht jees. Erityisen hyvää oli se, että joka tyypiltä ei kysytty, mitä itsenäisyys teille merkitsee, vaan juttelivat vähän eri asioista. Linnan jatkoja Kämpistä seurasin vielä vähän aikaa, mutta sitten alkoi väsyttää niin paljon, että lähdin nukkumaan. Sängyssä väsytti niin paljon, että kun katsoin yhtä YouTube-videota, jossa tuntui olevan ihan mielenkiintoisia vinkkejä, niin en pystynyt katsomaan sitä loppuun, vaan laitoin kännykän pois ja nukahdin saman tien.

dsc_9087-1376x774.jpgTuo oli nyt minun itsenäisyyspäiväni ja siihen sisältyi aika vähän perinteisiä itsenäisyyspäivän elementtejä. En tiedä oliko se huonompi vai parempi tapa viettää sitä päivää kuin joku muu tapa, mutta ainakin se oli vapaapäivä hienossa säässä ja sainhan minä muutakin tehtyä kuin juostua kuten esim. käytyä elokuvissa ensimmäistä kertaa varmaan 3,5 vuoteen. Yleensä sellaiseen ei ole aikaa. Ehkäpä ensi vuonna sitten jotain muuta.

Mainokset