Mitä tapahtuu, kun juoksee 4500km vuodessa?

DSC_9190-774x1376.jpgTavoitteeni oli juosta 4500km tänä vuonna. Nyt kasassa on joku 4300 kilsaa, mutta itseasiassa, koska aloitin viime vuoden lopussa jo kilsojen lisäämisen ja juoksin joulukuusta maaliskuuhun joka viikko 90-120km, niin se tarkoittaa samalla sitä, että 4500km vuosi (joskin ei kalenterivuosi) on jo plakkarissa. Aiempi ennätykseni oli 2013 juostu kolme tonnia tai no blogin mukaan 28.12 joulukuuta oli jo silloin kasassa 3020 kilsaa. Ihan tarkkaa lukemaa en tiedä, koska juoksijalehden vihko on kateissa. Tuon jälkeen tuli sairasteluvuosia, enkä edes pitänyt määrästä tarkkaa kirjanpitoa, mutta ne olivat 1000+ tai 2000+ kaikki. Vuosi sitten syksyllä tajusin, että kehittyäkseni ja pysyäkseni vammoitta minun pitää lisätä juoksumääriäni ja nyt se on tapahtunut. Vuosi on juostu niin, että määrää on ollut 50% enemmän kuin edellisenä ennätysvuotenani. Tässä kokemukseni:

  • Peruskunto on parantunut
    Sellainen kevyt höntsä alhaisella sykkeellä tapahtui aikaisemmin juoksumatolla todella hiljaisella vauhdilla. Muistan, että saadakseni about 125 sykkeet, minun piti malttaa juosta jotain 5.30 min/km. Nyt tilanne on toisin. Eilen keskusteltiin Juoksufoorumilla siitä, ettei pk-lenkkejä pitäisi liiankaan hiljaa juosta, vaan lähempänä kynnystä. No juoksin salitreenin jälkeen kympin matolla 4.48 min/km ja syke oli 130. Minusta tuossa osa-alueessa on tapahtunut hurja kehitys ja se osoittaa, että olen oikealla tiellä
  • Jalat kestävät juoksemista joka päivä
    Juoksussa on kaksi tietynlaista myyttiä, mitä alan lehdistö toitottaa. Toinen on se, että viikossa pitäisi olla mukamas 1-2 lepopäivää ja toinen on se, että palauttavan lenkin pitää olla joku lyhyt max 40 minsa kiekaisu. Molemmat ovat kokemusten mukaan virheellisiä. Kun tekee tarpeeksi kevyitä lenkkejä välipäivinä, jalat kyllä kestävät juoksemista joka päivä. Ne eivät kestä sen takia, että nyt päätin nostaa juoksumääriä ja tottuisivat siihen, vaan sen takia, että vuosien varrella pohjat on jo tehty. Kun olen vuosia juossut vähemmän, olen jo opettanut jalkani kestämään iskutusta jne. Niinpä se oli helppoa lisätä määriä. Lepopäivää ei tarvitse välttämättä pitää ollenkaan, jos juoksee sinä päivänä kevyen lenkin ja palauttavan päivän lenkki voi olla pidempikin. Molemmat ovat toki vähän motivaatioasioita. Kovinkaan pitkää palauttavaa lenkkiä ainakaan matolla ei huvita yleensä juosta.
  • Kaksi kertaa päivässä ei tarvitse juosta
    100km viikossa menee helposti halutessaan silloin, kun juoksee joka päivä. Yhdellä lepopäivällä se on vähän haastava. Jos joka päivä pyrkii juoksemaan melko lailla ne maksimit, niin silloin voi saada jopa 120 kilsan viikon yhdellä treenillä per päivä. En ole vielä kertaakaan juossut kahdesti päivässä ja silti tuo 4500km tuli juostua vuoden aikana.
  • Kipeänäkin saa olla
    Olin keväällä 35 päivää keuhkoviruksen uhrina ja kesällä minulla oli kesäflunssa. Juoksemattomia päiviä siis kertyi. Se näkyi kokonaismäärässä, mutta kun alun perin olinkin ollut sellaisessa tahdissa, mikä olisi viidentuhannen kilsan vauhtia, niin varaa oli vähän sairastellakin ja saada silti 4500km tauluun
  • Määrä ei näy suorituskyvyssä, jos ei treenaa oikein
    Vauhtikestävyys on kateissa, kovavauhtinen juoksu ei suju, vaikka olen juossut noin paljon. Syynä on se, että takareisiongelmien vuoksi vuoden toinen puolisko on ollut hidasvauhtista juoksua. Itseasiassa vain joulukuusta-maaliskuulle oli sellainen vaihe, jolloin treenasin huolellisesti sekä määrää että vauhteja. Niinpä nyt vauhti ei kulje, vaikka pohjat on laitettu kuntoon.

DSC_9180-774x1376.jpgOlen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaan ja nyt on aika katsoa eteenpäin. Ensi vuoden teemaksi täytyy ottaa se, että vauhti laitetaan kuntoon. Silloin pitää keskittyä niihin osa-alueihin, missä nyt on puutteita. Kävimme hyvää keskustelua Juoksufoorumilla esimerkiksi siitä millä sykkeillä pk-lenkit pitää juosta ja miksi, jotta kehitystä tulisi. Samoin eri tyyppisistä harjoituksista on käyty keskustelua ja olen myöskin seurannut heidän harjoittelua, jotka ovat onnistuneet. Mäkijuoksu esimerkiksi on tullut viime viikkoina ohjelmaani. Samoin käsien käyttöä olen yrittänyt harjoitella. Seuraavaksi on ohjelmassa kehittää askeltani. Aloitin eilen tehdä salilla liikkeitä, jotka auttavat askeleen räjähtävyyteen ja kun siihen lisää esimerkiksi askelkävelyn, niin saan pidettyä huolen siitä, että samalla kun lisään vauhtiani, askeleeni pitenee. Nyt pitää kääntää nimittäin ne kivet, joka mahdollistavat tai estävät juoksemisen kovempaa. Minun pitää saada kovemmilla vauhdeilla juoksuni taloudellisemmaksi ja samoin minun pitää saada jalkani kestämään kovempaa menoa. Sykkeet nimittäin eivät ole tällä hetkellä se ongelma, vaan se, etten välttämättä saa helposti sykkeitä ylös ja vaikka juoksu tuntuisi aluksi helpolta, mutta seuraavalla hetkellä jalkani eivät enää kestäkään vauhtia, kun se vauhtikestävyys puuttuu, kun en ole tehnyt kovempivauhtisia harjoituksia. Nyt pitää laittaa siis vauhti kuntoon seuraavaksi ja tehdä minusta parempi juoksija muutenkin. Nyt olen jo hyväkuntoinen juoksija.

DSC_9181-774x1376.jpgLoppuun kevennys. Joku Jouni on nillittänyt 5h hölkkääjien kestävyyttä pintakaasulla Facebook-ryhmässä minusta. Keskusteluni on kuulemma jotain feikkikeskustelua, kun se on nimimerkillä, eikä omalla nimellä kuten hän keskustelee. Toteaisin siihen, että baltsu on brändi, eikä mikään feikkikeskustelun nimimerkki. Kyllä minun nimenikin on ihan yleisesti tiedossa ja tuollaisilla laiskoilla hölkkääjillä pyyhitään lattiaa. Se on nimittäin niin, että kyllähän Juoksufoorumillakin viime päivinä on ainakin yritetty keskustella juoksusta siihen sävyyn, että kehitytään. On hyvä, että tuollaisten jounien kaltaiset tyypit ovat pudonneet sieltä pois. Juoksu ei ole pelleilyä niin kuin Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmä on ja mukava kuulla, että Juoksufoorumin Snakster oli käynyt minua siellä puolustamassa. Juoksijat tarvitsevat näköjään jopa tuollaisiin lapsellisiin ryhmiin omat agentit (Snakster ei ollut kyllä niiden joukossa, joka asiasta minulle kertoi, mutta hän oli minua puolustanut). On se silti huvittavaa, että ensin keskustelemme hyvässä hengessä siitä, millä sykkeillä kuuluu harjoitella, sitten menen salille ja saan sinne Validolta treenivinkkä. Treenaan, juoksen matolla ja huomaan kuntoni olevan selvästi parempi kuin aikaisempina vuosina. Olen tyytyväinen, lähden pois. Otan oluen ja syön kotona meksikolaista ruokaa. Sitten alan yht’äkkiä saamaan ihmisiltä viestejä kännykkääni siitä, mitä skeidaa joku pellejengi minusta kirjoittaa. Onhan se naurettavaa touhua. Muutenkin omituista, että jos he lähtivät juoksun parista pois, kun eivät viitsineet harjoitella tai juoksu ei sopinut heille lajina, niin miksi he yhä inisevät muista. Eikö se nyt riitäkään, että käyvät vähän hölkällä ja höpöttävät jonninjoutavia juttuja, mitkä eivät liity harjoitteluun millään tavalla.

DSC_9182-774x1376.jpgKaikelta osin tämä vuosi ei onnistunut. Sairastelu ja takareisiongelmat myöhemmin veivät mahdollisuuden tavoitella mitään aikoja, joten moni voi ajatella, että poljin paikoillani, mutta minusta minä kehityin selvästi. Ei se mene hukkaan, jos juoksee 4500km, vaan kyllä se jossain näkyy ja minun tapauksessani muutos on tapahtunut peruskestävyydessä. Ensi vuonna tavoitteenani on ottaa se seuraava askel. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut nyt ymmärtää, mikä vaikuttaa mihinkä ja kuinka kehitystä tapahtuu. Pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, jotta se kehitys realisoituisi tuloksina. Oiskohan 2019 se vuosi?

Mainokset