Kokemuksia treeniohjelmasta, 16/126 päivää

dsc_0189-1376x774.jpgOlen tehnyt treeniohjelmaa 2 viikkoa ja 2 päivää ja kokemukset ovat olleet hieman hämmentäviä. En ole ikinä aiemmin lähtenyt tuollaiseen Pfitzingerin & Douglasin Advanced Marathoning -ohjelman kaltaista ohjelmaa tekemään yhtä huonosti valmistautuneena kuin nyt. Pohjat ovat kunnossa määrän takia, mutta kun viime vuonna en kilpaillut, kärsin takareisiongelmista ja himmailin syksyn, vauhtikestävyyteni puuttuu, enkä pysty tekemään vaadittuja nopeampia harjoituksia. Niinpä tämä on melkoista tasapainoilua.

2017 kun lähdin tekemään saman kirjan ohjelmaa – joskin alhaisemmilla kilometreillä, olin talven ja kevään mittaan tehnyt vauhtiharjoituksia. Olin myöskin käynyt jo kympin kisassa jne. Niinpä vauhdin eivät tuntuneet pahalta ja koska aloitin ohjelman toukokuussa, pystyin tekemään ne harjoitukset hyvissä olosuhteissa radalla. Ohjelma sujui aika hyvin, kunnes elokuun alussa takareisi pamahti hajalle.

Viime vuonna olin tehnyt marras-maaliskuussa paljon määrää, 90-120km viikossa, mutta myös kovia vauhteja. Tarkoituksenani oli aloittaa huhtikuun puolivälissä tuo treeniohjelma ja vauhtikestävyyteni oli valmiiksi kunnossa. Ajattelin silloin maaliskuussa, että olen ehdottomasti ennätyskunnossa esim. kympillä. Silloin keuhkovirus pilasi kaiken, enkä päässyt edes ohjelmaa aloittamaan.

Nyt ongelmana on ollut se, että lopetin tavallaan kovempien treenien tekemisen kesällä, kun takareidet vaivasivat niin paljon. Se kipu esti kunnollisen juoksemisen. Sitten tein joku 4 nopeampaa harjoitusta pariin viikkoon, jotta sain juostua syyskuussa kympin 39.17. Tuon jälkeen juoksin taas hiljaa, kunnes lokakuussa otin muutamia kovempia vetoja. Huomasin, että mattokuntoni on selvästi alempi kuin keväällä ja samaten se kunto oli alempi kuin mitä se oli ulkona radalla ollut joskus kesä-heinäkuussa. Marraskuussa otin taas ulkojuoksukauden, enkä juossut kuin pari kertaa vähän reippaampaa. Joulukuussa tein muutamia nopeampia treenejä matolla ja juuri ennen joulua alkoi tuntua, että se alkaa vihdoinkin kulkea vähän. Tempo 6 km kulki jopa helposti, kun aiemmin olin joutunut keskeyttämään noita lenkkejä 4 km jälkeen. Sitten tuli joululoma ja juoksin pari viikkoa hiljempaa keräten määrää. Tuon jälkeen oli tarkoitus juosta pari viikkoa vähän määrää, mutta kovia vauhteja. Sekin epäonnistui, kun tuli keuhkoputkentulehdus ja nuo viikot olivat juoksutaukoa.

Tuon jälkeen alkoi ohjelma. Ensimmäisellä viikolla tunsin olevani yhä kipeä. Juoksin kaikki lenkit selvästi hiljempaa kuin piti ja jalat kipeytyivät silti. Esim. tempoa kun olen juossut 3.55 min/km, niin juoksinkin sen sijaan uptempoa 4.10 min/km ja se tuntui rankalta. Toisella viikolla olo oli jo normaali, eivätkä jalat enää kipeytyneet ja pystyin juoksemaan viime sunnuntaina esim. 27 km pitkiksen, jossa en toki tehnyt maratonvauhtista osuutta, mutta juoksin 6 km 4.20 ja 6 km 4.10 vauhdilla sillä tavalla, että vaihtelin vauhtia 2 km välein. Tällä viikolla oli sitten oikeasti tarkoitus tehdä tempoa. Ohjelmassa luki 16 km sis. 8 km tempoa. Ajattelin, että se on liikaa minulle vielä tässä vaiheessa ja päätin juosta 6 km alle, sitten 6 km tempoa ja lopulta 2 km kevyttä, yht. 14 km. En pystynyt siihenkään. Vaikka 3.55 min/km ei pitäisi olla kovaa vauhtia, niin nyt kun en ole vetoja tai tempoa tehnyt, se ei mennytkään. Oli pakko lopettaa 4 km jälkeen eli lenkiksi tuli 1 km kevyttä, 5 km at 4.48, 4 km at 3.55 ja 2 km kevyttä, yht. 12 km.

Tämä on mielenkiintoinen kokeilu nyt. Kuinka on mahdollista seurata ohjelmaa, kun lähtötaso on vauhtien osalta surkea. Päätin tänä aamuna muokata noita harjoituksia. Esimerkiksi perjantaina, kun on tarkoitus juosta keskipitkä, en juokse sitä aiotus skaalan puitteissa, vaan otan sinne uptempoa ja toisaalta kevyttä juoksua. Uskon sen uptempon kehittävän minua enemmän kuin hiljaisempi juoksu. Ensi viikolla puolestaan kun olisi peruslenkki 100 m vedoilla, skippaan sen ja teen sillä paikalla jonkun vetoharjoituksen. Nyt on tavallaan hyvä fiilis, että on varsinaisesti harjoittelemassa, kun on joku ohjelma, mutta kun kuntoni erityisesti vauhtikestävyyden suhteen on huonompi kuin varmaan kolmeen vuoteen, niin on pakko tehdä tällaista kokeellista harjoittelua. Uskon, että ajan kanssa tilanne paranee. Se on itsestään selvää, ettei keväällä pääse kehittymään nyt mikään loistava maratonkunto, mutta se on välitavoite. Treenaan sitten paremmalla lähtötasolla syksyyn erikseen.

Lunta tulee yhä ulkona, on tämä melkoista meininkiä. Ulkona liikkuessa ei tahdo päästä kunnolla eteenpäin, joten kaikki kunnolliset treenit on tehtävä matolla. Tänään puolipitkä.

Mainokset