Matti Nykänen oli kaikkien aikojen suurin

osloEnnen kysyttiin, missä olit, kun kuulit J.F. Kennedyn murhasta. Nyt voidaan kysyä, missä olit, kun kuulit Matti Nykäsen kuolemasta. Itse heräsin eilisaamuna aikaisin ja lähdin varhain liikenteeseenkin. Tiet olivat paikoitellen jäässä ja ajoinkin sitten fillarilla peilijäässä olevalla katukivetyksellä nurin. Se oli sellainen paikka, mistä lumet oli aurattu pois ja sunnuntain vesisateessa se pinta oli varmaan kastunut. Yöllä paikka oli jäätynyt ja kivetyksen päälle oli muodostunut peilijäinen pinta, jota ei silmällä havainnut. Niinpä vaikka ajoin hiljaa, takapyörä lähti alta, menin nurin ja liu’uin mäkeä alas. Nousin ylös, jatkoin ajamista ja tulin keskustaan. Pysäköin fillarini casinon eteen ja päätin soittaa mutsille, koska tiesin, että hän on lähdössä aamulla liikenteeseen, joten halusin varoittaa katujen yleisestä liukkaudesta, sillä hänellä on ollut taipumus kaatua aika-ajoin. Niinpä halusin sanoa, että kannattaa olla tarkkana, missä kävelee. Hän sanoi minulle: ”telkkarissa sanottiin just, että Matti Nykänen on kuollut”. Tuolloin sain itse tiedon siitä kuolemasta. Tätä kirjoittaessa käteni pieni jomotus muistuttaa kaatumisestani, moni muu asia Matin hypyistä – telemark-alastulolla. Muistellaanpa hetki Masaa.

Mäkikotkan kuolema tuli vähän samalla tavalla yllätyksenä kuin Anthony Bourdainin kuolema viime vuonna. Nykäsellähän piti mennä nyt paremmin. Toki hänellä oli todettu diabetes ja toki kalja (kuten Matti sanoisi) yhä maistui, mutta ei se sellaista meininkiä käsittääkseni ollut kuin silloin, kun hän oli Mervin kanssa naimisissa, jolloin tuntui uutisten olevan sitä luokkaa, että oli varsinainen ihme, ettei yksi sun toinen päässyt hengestään. Nyt Matti tuntui päässeen jonkinlaiseen seesteisempään elämänrytmiin tai vaihtoehtoisesti en ole ollut enää kartalla tapahtumista, kun en oikein ikinä ole Seiskaa lukenut ja ehkä iltapäivälehdet ovat lopettaneet Nykäsestä kirjoittamisen. Niinpä tämä menehtyminen tuli puuntakaa ja toi todella surulliset fiilikset. Matti Nykänen oli lapsuuteni sankari siitä Oslon maailmanmestaruudesta alkaen. Hän oli kaikkien aikojen ylivoimaisin mäkihyppääjä ja jos silloin olisi ollut enemmän maailmancupin kilpailuita, olisi hän tehnyt sellaiset tilastot, joita ei olisi rikottu ikinä. Vaikka skandaaleita, hyllytyksiä jne. asioita tapahtui jo uran aikana, niin hän oli paitsi äärimmäisen lahjakas hyppääjä, niin kova harjoittelemaankin. Lapsuudessa mies viihtyi kaiken ajan mäessä ja tuon jälkeenkin teki erittäin kovia treenejä. Jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainenhan kertoi lehdessä joku aika sitten, että Calgaryn olympialaistenkin aikaan hän oli nähnyt Matin tekemässä punttitreeniä keskellä yötä hotellin käytävällä. Voikin sanoa, että hän oli aikaansa edellä lajissaan. Äärimmäisen lahjakas hyppääjä, joka treenasi todella kovaa. Mies nosti riman lajissaan ihan uudelle tasolle. Tämä monesti unohdetaan, kun Nykäsestä puhutaan. Moni nykyajan valmentaja on sitä mieltä, etteivät tämän päivän suomalaishyppääjät edes pystyisi treenaamaan kuten Matti, kun pohjat ovat sen verran heppoiset. Ei siis ihme, ettei hyppy kulje. Matti oli oikeasti oman lajinsa Maradona kuten jossain asiaa eilen kuvattiin.

Se on surullista, miten hän joutui ”kavereiden” vietäväksi ja hyväksikäytetyksi. Samoin suorastaan suututtaa se, kuinka Suomessa urheilijoita kohdellaan uran jälkeen. Lajiliitot eivät satsaa siihen, ettei urheilija putoaisi uransa jälkeen ns. tyhjän päälle. Mitalit kelpaavat, mutta sitten kun ura on ohitse, heitä ei yritetäkään tukea. Tästähän mies oli itsekin katkera. Toki tässä tapauksessa paljon oli syytä Matissakin, eikä päihderiippuvuus tietenkään auttanut asioita, mutta kyllähän kaikki meni lopulta päin mäntyä ja mies kuoli aivan liian nuorena. Tosin monesti se niin on, että lahjakkaat ihmiset ovat jollain tavalla herkkiä, eivätkä ihan tule normielämässä toimeen. Matin tapauksessa tilanne oli vielä se, että hänestä tuli koko kansan sankari niin nuorena täysin valmistautumattomana, joten tilanne oli hänelle todella hankala käsitellä. Iso sääli tuo Nykäsen kuolema nyt on ja täytyy sanoa, että olen kyllä siitä iloinen, että sain elää sitä aikaa, jolloin Matti tuli tunnetuksi mäkihyppääjänä, eikä julkkiksena. Se oli aivan mahtavaa mm. Calgaryn aikoihin, kun mies hyppäsi  – luonnollisesti Kneissleillä – kolmeen kultamitaliin. Minusta Matti Nykänen on kaikkien aikojen suurin talviurheilija ja hänet pitäisi muistaa nimen omaan urheilijana, eikä minään Seiska-julkkiksena. Siinä mielessä vähän irvokasta, että tämänkin suru-uutisen kertoi ensimmäisenä Seiska.

Yksi asia täytyy vielä ottaa esille ja se on kielitaidon merkitys. Kun eilen noita lehtiä luki, havaitsi kuinka iso juttu tämä kuolema oli Saksassa ja kuinka esimerkiksi Weissflogia ja kumppaneita oli haastateltu siellä sun täällä. Jens pitää itse hotellia ja toimii tv-asiantuntijana. Hän sanoi, että kun Matti joutui vankilaan ja muuta vastaavaa, mies oli kysynyt itseltään, kuinka Nykästä voisi auttaa. Tulivat kuulemma muuten hyvin juttuun, mutta välissä oli kielimuuri. Tuo kielimuuri on estänyt valtavan suurta suosiota Keski-Euroopassa nauttineiden mäkikotkien Nykänen ja Ahonen vaurastumisen. Jos he olisivat oppineet kieliä niin kuin Mika Häkkinen esimerkiksi oppi lähtiessään täysin englantia taitamattomana ummikkona aikanaan maailmalle – puhumattakaan siitä, jos olisivat osanneet saksaa kuten Keke Rosberg, niin on päivän selvää, että sekä Nykäsestä että Ahosesta olisi tullut varakkaita miehiä. Heidän mainosarvonsa oli täysin poikkeuksellinen. Tätä pitäisi nuorille urheilijoille painottaa. Toki englantia nykyään osaa lähes jokainen nuori, mutta silti se on niin, että jos kieliä ei osaa, jää moni ovi avautumatta.

Kuriositeettina mainittakoon, että minun piti mennä aikanaan kaverini kanssa Hangon Casinolle katsomaan Nykäsen keikkaa, mutta Matti joutuikin vankilaan ja keikka peruttiin. Emme me häntä minään hyvänä laulajana pitäneet, mutta ajateltiin, että olisi hauska nähdä mies livenä. Nyt voi sanoa, että laulut jäivät kuulematta. Laulut on laulettu ja hypyt on hypätty, mutta Matti ei unohdu ikinä. Mielenkiintoista nähdä nyt millaiset hautajaiset hän saa. Ainakin Weissflog haluaa sinne tulla.

Mainokset