Treenitiistai: treeniohjelma jää tauolle

lentokoneEilen tapahtui jotain, mikä muutti treenaamistani. Olen viime aikoina havainnut edistymistä päivittäin teorian tekemisessä. Viime viikolla istuin yhtenä päivänä kahdeksan tuntia pelkkää viitekehystä tutkien ja hioen. Pari päivää meni niin että homma eteni koko ajan. Tuntui, että viimeiset palaset loksahtivat kohdalleen. Tuli viikonloppu väliin ja eilen maanantai-iltapäivänä tutkin yhtä kohtaa, johon en ollut aikoihin palannut, luin vuosikertomuksia ja statistiikkaa eri lähteistä. Tajusin asioita eri tavalla kuin olen ikinä ennen tajunnut. Sen jälkeen kävin Juoksufoorumilla ja luin Sandra Erikssonin masennuksesta ja jouduin miettimään juoksua monelta kantilta. Mitä ne pettymykset ja onnistumiset voivat aiheuttaa. Sen jälkeen mietin, millä reitillä kävisin palauttavan lenkin juoksemassa ennen saunaa. Tuntui vähän, että kun lumi on sulanut ja on osittain liukasta, se hidas lenkki ei olekaan yhtä kiva kuin oli ollut syvässä lumessa juostessa. Lähdin himaan. Hississä tuli sellainen tunne, että mitä jos mä laittaisin treenin tauolle.

Lenkillä sulattelin asiaa joka kantilta. Etenin yli kuuden minsan vauhtia. Okei, vähän tuntui se yksi pieni vaiva, joka tuli 100m vedoissa, mutta oikeasti menin vain katuja edestakaisin ja mietin. Tajusin, että olen tehnyt niin hemmetin kauan, monta vuotta tätä tieteellistä juttua ja se on vienyt tavallaan kaiken ja nyt kun ne avaimet ovat olemassa ratkaista se yhtälö, niin pitää panostaa. Ei niin, että pitää miettiä, että klo 18 pitää mennä juoksemaan 24 kilsaa jollain tietyllä vauhdilla, vaan niin, että kirjoitan niin paljon kuin pystyn ja käyn sitten lenkillä, kun haluan pitää tauon tai päivä on pulkassa. Päätin, että hei, pidän nyt breikin harjoittelusta. Raakatekstiä on jo joku 130 sivua, mutta haluan, että kaikki osat ovat kohdillaan. Miettiä, kirjoittaa, pitää breikkiä, käydä lenkillä. Jos pitää valita tämä tai maraton, niin valitsen tällä hetkellä tämän jutun. Maratonin aika saa tulla sitten, kun teksti on purkissa tai ainakin lähellä valmista. Silloin kun joku juttu ei etene, niin sitä ei voi pakottaa. Se tulee vasta sitten, kun se on mahdollista. Lukion äidinkielen opettaja sanoi latinaksi: kun hallitset asian, sanat seuraavat. No se ei ole ihan noin yksinkertaista. Mulla on satoja tuhansia sivuja, mitä olen käynyt läpi ja joka kohtaan pitää miettiä todella tarkasti se sisältö, en voi vain säveltää, mutta kun se tuntuu nyt siltä, että ne palaset ovat loksahtaneet kohdilleen, niin into on todella kova kirjoittaa.

_20190219_154912
Karl Lagerfeldin ajama 48 tunnin päivä mahdollistaisi mullekin treenauksen. 24h ei nyt riitä. R.i.p. King Karl

Minun on pakko tehdä tämä nyt ja ottaa breikki varsinaisesta harjoittelusta. Juoksu jäi nyt tässä tilanteessa kakkossijalle. On toki kaksi asiaa, mitkä auttoivat päätöksenteossa. Ensimmäinen seikka on se, etten ollut vielä lähellä haluamaani kisakuntoa. Aiottuun Helsinki City Marathoniin olisi ollut vielä aikaa kolme kuukautta, joten kunto olisi toki vielä parantunut, mutta kun se oli niin kaukana vielä, niin koen, etten menetä oikeastaan mitään, jos nyt lykkään tavoitettani – varsinkin, kun se HCM:n reitti ei ole kaikista nopein. Toinen syy on tyhmästi tekemäni 100m vedot ja sitä kautta saatu pieni vaiva. Se ei ole niin kiva harjoitella, kun johonkin sattuu. Kuitenkin aika paljon määrää, kun viikot ovat yli 100 km juoksun suhteen ja ensi viikolla olisi alkanut 1-2 viikossa kahden treenin päivät. Kokonaisuutena tämä päätös tuntuu hyvältä. Tänä aamuna suihkussa mietin, että on oikeasti varmaan ekaa kertaa kesän jälkeen todella hyvä fiilis, enkä malta päästä tietokoneen ääreen. Heräsin jopa liian aikaisin klo 5.38, mutta se johtui siitä, että näin unta, että kello olisi 7.30.

Keuhkoputkentulehduksen jälkeen tuli muuten 36 päivää putkeen juoksua, mutta tänään en juokse ollenkaan! Menen vaikka vesijuoksemaan tai jotain vastaavaa. Huomenna kerron kuinka juostaan viisaasti ja kuinka tyhmästi ne sadan metrin vedot.

Mainokset