Tarkempi analyysi treenitauosta

dsc_0417-1376x774.jpgViimeiset päivät ovat olleet tietynlaista hermolepoa. Olen ollut tyytyväinen. Se johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin siviilipuolella on tapahtunut nytkähdys eteenpäin ja toisaalta päätin pitää breikin harjoittelusta. Käyn tässä läpi nyt tarkemmin niitä syitä.

  • Siviilipuolen edistyminen (merkitys 60%)
    En ole pitänyt vapaata 2016 kesän jälkeen. Olen yrittänyt saada teoriaa eteenpäin, mutta se ei ole kaikilta osin onnistunut. Sitä ei voi tavallaan pakottaa, vaan sen pitää syntyä ikään kuin itsestään. Välillä on ollut raskaita päiviä, kun on tuntunut, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Välillä on ollut jopa sellaisia päiviä, ettei ole oikein jaksanut edes yrittää, vaikka on istunut koko päivän koneella. Nyt olen vihdoinkin siinä vaiheessa, että minusta asiat ovat ratkenneet ja voin keskittyä kirjoittamiseen. Tässä tilanteessa muut asiat eivät kiinnosta kovinkaan paljon. Tämä on keskeisin syy, miksi halusin jättää treenaamisen
  • Treeniohjelma ei toimi (merkitys 20%)
    En ole kaikilta osin tyytyväinen Pfitzingerin & Douglasin Advanced Marathoning -kirjan treeniohjelmaan. Tein sitä nyt 36 päivää ja kuntoni parani, mutta vauhtikestävyyteni laahaa jäljessä. Vuosi sitten panostin talvella vauhtiin ja sen jälkeen tuollainen harjoittelu olisi ollut paljon helpompaa. Nyt kun vauhtia ei ole, niin se tuntuu vähän puurtamiselta tehdä se tulos tätä kautta. Ajatuksenani oli tehdä tätä 18 viikkoa, käydä maratonilla, pitää ylimenokausi ja sen jälkeen tehdä vauhtia, jonka jälkeen uusi maratonohjelma ja hakea sitten loppuvuodeksi tämän polun kautta paras mahdollinen kunto. Nyt olen muuttanut ajatusmaailmaani. Haluan juosta kovempaa heti alusta alkaen. Minusta väljyyttä niihin vauhteihin tulee vain sitä kautta, että juoksee vetoja, mitä tuossa ohjelmassa ei ole
  • Lihasasiat (merkitys 20%)
    Gluteus medius -lihaksessa on kipupiste, mikä syntyi repivissä 100m vedoissa. Syynä voi olla liikkuvuusasiat tai huono lämmittely. Se ei varsinaisesti estä juoksemista, mutta se tekee siitä epämukavaa ja esimerkiksi eilisellä keskivartalotunnilla huomasin, että on liikkeitä, joita se ei oikein kestä. Juttelin henkilön kanssa, joka juoksee lyhyitä matkoja tyyliin johonkin 800m asti ja hän sanoi juuri noista seikoista. Hän sanoi, että antaisi sen nyt olla ja sen jälkeen tekisi liikkuvuusharjoituksia. Tässä tilanteessa, jossa siellä voi olla jumi tai joku venähdys, niin suuren määrän tekeminen ei ehkä ole kaikista fiksuinta

Olen ensimmäistä kertaa sitten HCM:n 2013 tilanteessa, jossa olen omaehtoisesti breikillä juoksusta ilman, että kysymys oli varsinaisesti terveysasiasta. Maratonin jälkeenhän pidin tuolloin muutaman viikon taukoa. Yleensä jos olen tauolla juoksusta, olen samaan aikaan kipeä, enkä voi muutakaan oikein tehdä. Niinpä se elämä on vähän erilaista nyt. Esimerkiksi eilisiltana tein aktiivisesti asioita yli 23 saakka, mutta se ajanviete oli vähän erilaista kuin tavallisesti.

dsc_0426-1376x774.jpgEnsinnäkin korjasin fillarin puhjenneen takakumin. Käydessäni Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa pyörällä, takarenkaaseen tuli reikä. Varmaan hiekoitussepelin aiheuttama, mutta se oli pieni reikä, minkä vuoksi rengas ei tyhjentynyt yhdessä hujauksessa, vaan se oli tyhjä aamulla. Tarkoituksenani oli hankkia XXL:stä uusi sisäkumi ja vaihtaa se illalla. Netin mukaan niitä kumeja piti olla siellä varastossa runsaasti. Ei siellä kuitenkaan ollut yhtä ainoaa. Cycle Centerissäkään ei ollut autoventtiilillä olevaa 26″ ns. MTB-kokoista sisäkumia. Niinpä päätin laittaa siihen Presta-venttiilillä olevan sisärenkaan. Minulla oli yksi Schwalben sisäkumi, jonka olin tilannut Saksasta muutama vuosi sitten samalla kun tilasin itselleni pyöräilykypärän ja juoksukaverille jotain varaosia. Juuri vähän aikaisemmin joku oli vääntänyt taloyhtiön kellarissa maastopyörästäni venttiilin hajalle. Talutin sen pyörän silloin aika pitkän matkan pyöräliikkeeseen, joka otti vähän päähän. Tuon vuoksi hankin yhden ylimääräisen sisäkumin varalle. Myöhemmin myin kuitenkin koko pyörän, koska olin hankkinut maantiepyörän, joten eihän sillä kumilla olisi ollut mitään käyttöä muutenkaan. Niinpä vaikka Ylen ohjeessa sanotaan seuraavaa: ”Jos pyörän vanteessa on autoventtiiliä varten tehty venttiilinreikä, tulisi myös sisärenkaaksi valita kumi, jossa on autoventtiili. Kapeammalla venttiilillä varustettua sisärengasta käytettäessä sisäkumi kuluu ja hankautuu venttiilin juuresta. Kuluminen lisää ilmavuotoa ja saattaa lopulta rikkoa sisärenkaan.”, niin ihan sama: se kestää, minkä kestää. Muutenhan tuo pitäisi olla laadukas kympin Freeride-sisäkumi, jonka pitäisi kestää paremmin kuin tavallinen MTB-sisäkumi, vaikka painaakin vain 185g. No, hiekoitussepeli voi kyllä puhkoa minkä tahansa kumin, joten ei se laadukaskaan välttämättä kestä. Tuon samaisen jutun mukaan Schwalben kumien pitäisi olla kyllä todella laadukkaita: ”Olemme parhaiten ilmanpitäviä pyörämarkkinoilla, Schwalben Lambertz kehuu.” Ei sitä alkuperäistä kumiakaan ole koko ajan tarvinnut pumpata, joten se on ollut ihan jees ja jos nykyinen on parempi, niin hyvä. Ainoa asia nyt on se, etten voi pumpata ilmaa renkaaseen huoltamolla, kun takarenkaassa on eri venttiili, mutta minulla on kotona jalkapumppu, joten ei haittaa. Tämä asia tuli siis kuntoon.

Kävin eilen myös keskivartalotunnilla. Edellisellä viikolla olin skipannut lajin kokonaan ensimmäistä kertaa sitten marraskuun, jolloin pidin salitaukoa. Jotenkin tuntui, että treenin tekeminen ennen kovaa juoksuharjoitusta ei olekaan välttämättä niin hyvä ajatus, koska oli tullut vähän ongelmia silloin kun juoksin ne sataset. Eilinen tunti oli minusta paras, millä olen ollut ikinä ja se oli oikeasti hyödyllinen. Sitä huomaa kyllä tollaisilla tunneilla, missä juoksijoilla on ne ongelmat. Jäykkyys aiheuttaa tietyissä liikkeissä melkoisia haasteita. Sen tunnin jälkeen kävin crossarilla vielä 50 minuuttia ja saunoin sitten. Nyt minua ei haitannut crossarilla tekeminen, enkä miettinyt, että pääsisipä itsekin juoksumatolle, kun katsoin edessäni juoksevia ihmisiä. Itseasiassa ei tehnyt yhtään mieli juoksemaan. Tuon lisäksi saunoin eilen ja kävelin kaikkinensa kaupungilla tunnin eli vaikken harjoitellut, niin jonkinlaista liikuntaa minulle kertyi päivän aikana reilusti yli 2 tuntia ja kun siihen lisää vielä fillariremontin, niin puuhaa riitti.

Tänään illalla olisi tarkoitus mennä ulos juoksemaan. Joku kevyt lenkki voisi olla ohjelmassa, ei hajuakaan minkä pituinen tai minne. Nyt kun mietitään tilannetta tästä eteenpäin, niin se riippuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin kuinka nopeasti saan kirjoitettua teoriaani ja toiseksi tuosta kipupisteestä. Jos teoria etenee hyvin, olen valmis palaamaan valmentautumisen pariin ja jos tuo kipupiste häviää, olen valmis aloittamaan kovat harjoitukset vaikka kerran viikossa, vaikken vielä treenaisikaan. Juuri nyt tuntuu, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin juokseminen.

Mainokset