Nopeat kisakengät kestävät vaimennukseltaan 500 km

 

bal3

Olen juossut koko vuosikymmenen niin, että peruslenkkareille on kertynyt 1000 km, kunnes olen niistä luopunut. Joissain on ollut vaimennusta vielä silloinkin jäljellä, jotkut ovat olleet loppuvaiheessa jo kovia. Sama on koskenut ns. light-weight trainereita. Tuota kevyempiä ns. racing flateja olen käyttänyt pääasiassa vain kisoissa ja ratatreeneissä, joten kilsoja on kertynyt verkkaisesti. Luulin alun perin, että kisakengät hajoavat rakenteellisesti nopeasti. Se ei ole ollut niin ainakaan niiden kenkien suhteen, mitä itselläni on ollut käytössä. Vaimennus sen sijaan menee.

reebok-1.jpg
Reebok.fi

Niken Vaporfly 4% on kenkämalli, jonka pohja kuluu silmissä. Niinpä sitä halutaan yleensä käyttää vain kisakäytössä. Kun kenkä maksaa 275 euroa, niin harva sitä haluaa käyttää joka päivä. Niinpä aika hyvät, alle 2.20 maratonjuoksijatkin voivat kisata yhdellä parilla kaksi kautta siitä huolimatta, etteivät ne tosiaan kestä kovin paljon kilometrejä. Sama tilanne voi olla jossain höyhenen kevyissä 100 gramman kengissä. Esimerkiksi 250 euron Reebok Floatride Fast Pro painaa vain sen 100 grammaa ja tuskin tuota ehkäpä vitosen ja kympin kisakenkää kukaan saa kestämään hirveän suuria kilometrimääriä.

adios-e1552290159111.jpg

Hieman painavammat 200+ gramman racing flatit sen sijaan kestävät, mutta vaimennus menee. Hyvänä esimerkkinä on adidaksen adios 2, joilla olen juossut runsaasti kisoja ja ratatreenejä. Niissä on 506 kilsaa, enkä halua laittaa niihin enempää, vaikka ne näyttävät ulospäin ihan uusilta. Okei, ne olivat vielä sitä mallia, jossa ei ollut Boostia, joten tilanne voi olla muuttunut uudempien Adioksien myötä. Samoin NB Vazee Pace on aika kova 552 km jälkeen, kun se oli alun perin jo aika napakka. Okei, saatan juosta vielä niillä radalla, sillä sinne se vaimennus vielä riittää, mutta käytännössä olen juossut niihin nyt ne kilsat assun suhteen, mitä niihin tarvitsee juosta, vaikka ovat ulospäin kuin uudet.

DSC_3805-774x1376

Tämä viime päivinä tehty pohdinta on johtanut nyt siihen, että tulen jatkossa lähtökohtaisesti juoksemaan nopeilla kengillä vain 500 km. Jos joku on hyvä, saatan juosta niillä pidempäänkin. Esim. pelkästään matolla käytetyissä Niken Zoom Elite 9:ssä on nyt 483 km ja vaikka vaimennus on alkanut kulua, niin eivät ne minusta vielä entiset ole. Saatan ottaa ne ulos ja juosta siellä lisää tämän talvikauden jälkeenkin, mutta nyrkkisääntönä minulla on jatkossa se, että nopeille kengille 500 km ja peruslenkkareille 800 km. Tarpeen mukaan sitten enemmän tai jopa vähemmän, jos joku kenkä ei sovi ollenkaan. Esim. Mana 7, jolla olen juossut aikanaan enkkoja puolikkaalla ja maratonilla 2013, jäivät eläkkeelle jo reilussa 150 kilsassa. Syynä on se, että niissä oli jo alun perin vähän liian vähän vaimennusta. Sen huomasi pohkeissa maratonin vikalla kympillä ja kun 2014 ja 2015 telakkavuosien jälkeen kokeilin 2016 juosta asfaltilla jotain tempoa ne kengät jaloissani, havaitsin niiden olevan ehdottomasti liian rajut. Niinpä siirsin ne syrjään.

Painavimmilla kengillä on se hyvä puoli, että kun niissä vaimennus vähenee, ne voi siirtää ihan kevyiden peruslenkkien tossuiksi. Nopeille kengille ei samanlaista jatkokäyttöä voi antaa, sillä eihän kukaan halua juosta ohuilla ja kovilla kengillä palauttavia tai muita hitaita lenkkejään. Itse asiassa olen keksinyt vain yhden käyttötarkoituksen sellaisille eläkkeelle jääneille kisakengille ja se olisi juoksulenkit todella pehmeällä alustalla. Jos olisi vielä sellaisia entisaikojen hyvin vaimennettuja pururatoja tai jos jollain on vaikkapa mökki jossain, missä on pehmeitä metsäkannasmaastoja, niin sellaiseen käyttöön jotkut vanhat Adiokset sopivat loistavasti, mutta jos kotiovelta pitää lähteä asfaltille juoksemaan, niin eihän niillä kengillä silloin mitään tee. Niinpä se on 500 km ja adios!

Mainokset