Oikea jalka ei toimi oikein

dsc_0591-774x1376.jpgEilen tapahtui muutamia pieniä asioita. Ensinnäkin aloitin uusiin Mach 2 -juoksukenkiin sopivien sukkien kartoituksen. Olen sitä mieltä, että pitkille lenkeille ne tarvitsevat optimaalisen sukan ja ne, mitä käytin Clayton 2:n kanssa, ovat hajonneet, eikä vastaavia enää myydä. Suomessa juoksusukkamarkkinat ovat vähän surkeat. Sukat ovat kaupoissa ripoteltu vähän sinne sun tänne, eikä parhaita juoksusukkamerkkejä myy edes kukaan. Joku perus Asics-pari voi maksaa 20 euroa, vaikka se muualla on paljon halvempi. Monet esim. Niken sukista eivät kestä mitään, joten itse olen huonon tarjonnan vuoksi tehnyt niin, että juoksen peruslenkit ihan halpissukilla ja sitten vauhtitreeneihin panostan enemmän sellaisiin laadukkaampiin, ohuisiin kisasukkiin. Hokan tapauksessa on vähän sellainen tunne, että ne kengät vaativat sukan, joka on suhteellisen ohut, mutta jossa on päkiän alla sopivasti fylliä ja materiaaliltaan vähän kitkaa. Niinpä pyrin etsimään sopivia sukkia, mutta se oli kyllä vähän heikosti onnistunut operaatio – ainakin toistaiseksi. Kuvassa näkyvät Asicsin ja Stancen sukat sain kuitenkin hankituksi. Toivotaan, että ne ovat hyvät.

Juoksusta sen sijaan ei ole tullut mitään maanantaina, eikä tiistaina. Se tilanne ärsyttää sen verran, että eilen oli jo fiilis, että olisin teorian kirjoittamisen jälkeen mennyt mieluummin himaan lepäämään kuin salille juoksemaan. No ei se mitään, koko päivänä ei ollut ollut mitään oireita ja kun rullasin jalat, niin kaikki tuntui olevan hyvin. Sen jälkeen tein drillejä jne. ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Sitten menin juoksumatolle, enkä pystynyt juoksemaan lainkaan. Sain tehdä tosissani töitä, että pystyin juoksemaan jotain 5 min/km vauhtia ja 3 kilsan jälkeen tuntui, ettei tästä tule mitään, täytyy lopettaa. Ajatus oli juosta 17 kilsaa, jotta saan yhdet Niket 500 kilsan rajapyykin yli. Lopulta juoksin kuitenkin vain 8 kilsaa ja täytyy sanoa, että se oli yhtä tuskaa. Se on siinä mielessä kumma, että perjantain ja sunnuntain lenkit tuntuivat todella helpoilta ja sitten ma-ti juoksusta ei taas tullut mitään, vaikka kipujakaan ei ollut. Tänä aamuna kun kävelin himasta ulos, tuntui, ettei tuo oikea jalka pelaa kävelyssäkään normaalisti, vaikka kipuja tosiaan ei ole. Niinpä voi olla, että siellä on joku hermotuksellinen asia tai joku liikerata ei ole normaali.

dsc_0588-589x1047.jpgEn halua vain nyt halua juosta lääkäreissä. Olen saanut niin huonoa kokemusta erilaisten vammojen kohdalla lekureista, hierojista ja kaikista vastaavista ”ammattilaisista”, että tässä tilanteessa, jossa pitäisi kirjoittaa tuota teoriaa, en lähde heidän ”uhriksi”. He eivät ota asiakasta tosissaan, eivätkä löydä vikaa. Kehottavat vain lepäämään ja jos asiakas haluaa asiat kuntoon, jotta pääsisi juoksemaan, kommentit ovat tyyliin ”maksaako joku sulle juoksemisesta”. Minä en sinne mene perhana. Siinä mielessä tämä homma meni nyt perseelleen, että ajattelin saavani hyvää vastapainoa tuolle teorian väsäämiselle, että juoksen vähemmän kuin aiemmin, mutta teen todella kovavauhtisia treenejä, jolloin saan tuuletettua päätä ja hankittua vauhtikestävyyttä. Nyt kävikin niin, ettei niiden kovavauhtisten treenien tekeminen ole mahdollista, kun ei peruslenkitkään tahdo sujua. Se on yksi piru tuo tilanne.

Eilen tuli illalla erittäin mielenkiintoinen Mestareiden liigan matsi, jossa Juve kohtasi Atléticon. Se oli täydellistä Juven näytöstä ja täytyy sanoa, että oli se Ronaldo kova, kun viimeisteli kahdesti loistokkailla puskumaaleilla. Tuossa on se ero, mikä hänellä on esim. Lewandowskiin. Aina sanotaan, että Lewa on paras puhdas kärkipelaaja, mutta hän ei pysty voittamaan joukkueelleen suuria pokaaleja. Kun vastustaja puolustaa tiukasti, on puolalainen pimennossa maalien suhteen. Hän voi tehdä viisi maalia liigassa yhdessä pelissä, mutta kun on pitänyt pelata jotain Atléticoa tai Realia vastaan, jotka ovat vain puolustaneet, hän ei ole tehnyt ainuttakaan ja joukkue on hävinnyt. Minusta Ronaldo on siis voittajatyyppi, Lewandowski sen sijaan ei. Tuo peli oli eilen siis hienoa viihdettä ja erittäin mielenkiintoinen muutenkin, vaikka kyllä se varsinkin keskialueella tuntui muistuttavan välillä enemmän romurallia kuin jalkapalloilua. Voitto meni täysin oikeaan osoitteeseen ja se antoi hyvän fiiliksen. Kello oli tosin aika paljon ja sain vasta yhdeltä unta. Ei siis ihme, että nukuin 7.30 kellon soimiseen saakka kuin tukki ja olin herättyäni silti väsynyt.

_20190313_100247Se väsymys johtui tosin siitä, että nukuin edellisenä yönä alle 4h. Olin maanantaina todella harmissani siitä, kun luin Hesarista, että kauppakorkeakoulusta oli saanut käydä hakemassa irtaimistoa. Tuntuu, että tuhkatkin viedään pesästä. Koulun yhdistyminen teekkareiden ja joidenkin taidetyyppien kanssa samaksi yliopistoksi, jolla on joku 6-vuotiaan tekemä logo, oli hölmö päätös ja vielä tyhmempää oli koko instituution siirtäminen Espooseen jonnekin pellolle. Sehän on töölöläinen opinahjo, jossa opiskelevat stadilaiset nuoret. Nyt se ei ole jykevien rakennusten ympäröimänä arvorakennuksessa, vaan kauppakeskukselta näyttävässä rakennuksessa keskellä peltoa metroasemalla. Se on dorkaa hommaa tuo. Tulin niin ahdistuneeksi siitä asiasta, että olin koko maanantai-illan huonolla tuulella, enkä saanut nukuttuakaan, kun tuntui niin pahalta. Heräsin jo neljältä, enkä saanut uudestaan unta. Sen kauppakorkeakoulun päärakennuksen rahoitus on tullut aikoinaan alumneilta ja siellä on suurin osa elinkeinoelämän ihmisistä opiskellut. Muistan, kun ensimmäisiä kertoja siellä liikuin, tunsin jonkinlaista ylpeyttä. Ajattelin, että täällä ovat monet ikäluokat opiskelleet ennen minua ja monet tulevat opiskelemaan minun jälkeeni. Se oli aikanaan jotenkin itsestään selvää ja nyt siitä ei ole mitään jäljellä. Mietin toissa yönä sitä, kun menin pääsykokeisiin aikanaan. Hakijat oli jaettu eri saleihin aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan ja minun paikkani oli kirjanpitosalissa. Vaikka osasin ne kirjat ulkoa, niin en ollut kertaakaan ennen sitä tilannetta miettinyt sisäänpääsyä, vaan sitä, että osaan asiat ja teen hyvän suorituksen. Sitten kun koe alkoi, ryhdyin toimeen ja keskityin tekemään tehtävän kerrallaan. Olisikohan niitä ollut 40 tehtävää ja 28 minuutin kohdalla olin tehnyt kaikki ja tarkistanut sen kokeen. Silloin tiesin sataprosentin varmasti päässeeni sinne opiskelemaan ja siitä tuli aika hyvä fiilis. Jouduin odottamaan vielä pari minuuttia, sillä kokeesta ei saanut lähteä ennen kuin puoli tuntia oli kulunut. Myöhemmin hyvin monet merkittävät asiat ovat tapahtuneet siellä rakennuksessa. Aulassa tapasin minusta maailman upeimman naisen aikanaan ja melkein kaikki kaverinikin ovat kauppakorkeakoulusta. Sillä on älyttömän suuri merkitys identiteetille ja nyt kun sitä ei enää ole, niin se aiheuttaa jotenkin suurta ahdistusta. Kaikki tututkin ovat tyrmistyneet siitä, mitä sille koululle on tehty. Huvittavaa on se, että lensin aikanaan Juoksufoorumiltakin ulos sen takia, että puolustin kauppakorkeakoulua. Joku hemmetin spurgu oli mennyt sinne rakennukseen riehumaan ja uhkailemaan luennoitsijaa. Asia nousi joidenkin toimesta esille Juoksufoorumilla ja kun tuomitsin sellaisen mulkun riehumisen, niin minut laitettiin koko foorumilta pihalle. Toki siinä oli aiemmin jo minuun kohdistuva ajojahti, minkä loppunäytöksenä tämä episodi toimi, mutta toimin siinä tilanteessa ainoalla oikealla tavalla miten voi toimia eli puolustin kauppakorkeakoulun instituutiona. Siellä ei hemmetti mitkään spurgut riehu. Loppukaneettina voisi kertoa sellaisen tarinan, että kun ei ollut läppäreitä tai älypuhelimia, niin istuttiin opiskeluajan alussa tauot ja muukin luppoaika yleensä Raflassa (ellei luettu tenttiin kirjastossa), mikä oli siellä sellainen yliopistoruokala/-kahvila. Tosiaan varsinkin alkuvaiheessa, jos jotkut perusteiden luennot olivat sisällöltään skeidaa, saatettiin lähteä kesken pois ja istua sitten siellä Raflassa. Se tuntui olevan koko rakennuksen jonkinlainen hermokeskus. Kun sinne meni, tiesi, että siellä olisi aina tuttuja. Siellä oli keittiön vieressä hissi, joka meni yläkerran Proffaan eli ravintolaan, jossa ruokaili professorit, muut luennoitsijat sekä muu henkilökunta. Mietittiin kuitenkin silloin ekana vuonna, että meneeköhän se hissi kellariin, jossa he kuorivat perunoita, jotka eivät ole päässeet talousmatematiikan perusteista läpi. Omalla kohdallani asia ei ollut huolestuttava, sillä tein matematiikan ja tilastotieteen ekana syksynä ns. kiitolinjalla ja sain muistaakseni 92 pistettä. Ne olivat naurettavan helppoja aineita. Olivat ne aikoja, tänä päivänä nuoret eivät varmaan edes tiedä, mitä HKKK tarkoittaa.

Tänään en kyllä mene tuon jalan takia juoksemaan, vaan päätin tehdä taas crossaria. Sitä ennen menen keskivartalotunnille. Ensi viikolla on tarkoitus mennä sellaiselle functional move -tunnille, sillä jotenkin tuntuu, että liikkuvuudesta tuossa jalan ongelmissa on pitkälti kysymys. En ole panostanut niihin asioihin riittävästi. Tein ehkä 10 minuuttia sellaisia liikkeitä eilen juoksun jälkeen ja teen tänään lisää. Luulen, että koko ongelma johtuu siitä, että istun niin perhanan monta tuntia päivässä tietokoneen ääressä. Se epäaktivoi tuolla jotain. On se silti merkillistä, ettei jalan toimimattomuuden vuoksi pysty oikein juoksemaan ja merkillistä on myös se, että se tuntui jo aika normaalilta loppuviikosta kunnes meni taas huonommaksi. Eikä kipuja juurikaan tosiaan ole.

Mainokset