100 km juoksumatolla: Hoka One One Mach 2

dsc_0620-1376x774-e1553031698403.jpgJuoksukenkiä arvioidessa on aina kysymys henkilökohtaisista käsityksistä, mielipiteistä, jopa mielikuvista. Koskaan ei voida luoda niin puolueettomia olosuhteita, että niitä kenkiä voisi täysin verrata täysin ilman ennakkokäsitystä, vaan jokainen ottaa vertailukohdaksi niitä muita tossumalleja, joista on aiemmin kertynyt kokemusta. Niin kävi minullekin nyt tämän kengän kanssa. Ymmärrän nyt hyvin sen, miksi monilla on ollut vaikeuksia luonnehtia viime vuosien Hoka Cliftoneita, kun he ovat verranneet niitä siihen ensimmäiseen Cliftoniin. Jokaista kenkää pitäisi pystyä arvioimaan juuri sinä kenkänä ja unohtaa osittain ne vanhat versiot, mutta ei se niin helppoa ole, koska jokaisella meillä on ennakkokäsitys siitä, mitä kengän luullaan olevan sen pohjalta, millaisia kokemuksia meillä on edeltävistä malleista. Hoka Mach 2 on parempi kenkä kuin luulin, mutta hyvin erilainen juoksukenkä kuin mitä luulin sen olevan. Tämän vuoksi viimeiset 12 päivää ovat olleet vähän hämmennyksiä herättävää aikaa, kun mielipiteeni on muuttunut moneen kertaan ja lopputulos on sellainen, että käyttötarkoitus ko. kenkäparille onkin ihan eri kuin luulin sen olevan. Eilisen lenkin jälkeen tässä parissa on nyt tasan 100 kilsaa, joten nyt on aika koota ajatukset yhteen ja tehdä arvio siitä, millainen Mach 2 on mattojuoksukäytössä.

Erilainen kuin Clayton 2
DSC_0552-1376x774Sain siis kengät testiin toissa viikon perjantaina ja olen nyt sen jälkeen juossut niillä juoksumatolla kuusi lenkkiä, yhteensä 100 kilsaa. Nyt on aika vetää ensimmäistä kertaa yhteen se, miltä nuo kengät minusta juoksumattokäytössä tuntuvat. Lähtökohtana oli se, että käsitykseni Hokasta pohjasi siihen kokemukseen, mitä 1001 kilometriä Clayton 2:lla oli tuonut. Kevyt paino, paljon päkiävaimennusta. Ei mikään erityisen nopea kenkä, mutta erinomainen vähän reippaammille puolipitkille ja pitkille lenkeille asfaltilla. Olin kuullut, että tämä on parempi, responsiivisempi tossu kuin se Clayton 2, joten odotukset olivat korkealla. Siitä huolimatta luulin, että se menee heittämällä siihen samaan käyttöön. Niinpä ajatukseni oli juosta joku aika matolla ja ehkä toukokuusta alkaen tehdä näistä se asfalttikenkä, joka mahdollistaa vauhdin ylläpidon pidemmillä lenkeillä lähellä maratonvauhtia tulevalla kesäkaudella. Juoksin tämän 12 päivän aikana näillä kengillä 6 lenkkiä sisältäen 25 ja 30 km pidemmät lenkit, yhden mäkitreenin ja kolme muuta lenkkiä vaihtelevin vauhdein mukaan lukien vauhtipätkiä. Saman ajanjakson aikana juoksin vertailun vuoksi kaksi lenkkiä Nike Pegasus 35:lla, yhden lenkin Nike Zoom Elite 9:lla ja yhden lenkin Skechers GOrun Ride 7:lla. Kahtena päivänä en juossut ollenkaan. Koen, että tämä kokemus auttoi minua muodostamaan mielipiteen siitä, millainen tämä kenkä on juoksumatolla, millainen se voisi olla asfaltilla, mihin tarkoitukseen kenkää tulen käyttämään ja mihin sitä suosittelisin. Sanotaan nyt aluksi kuitenkin heti: tämä kenkä ei ole kuin se Clayton 2, vaan aikalailla erilainen kenkä kuin mitä olen luullut Hokien olevan.

Luonne ja vaimennus

mach22
Hokaoneone.eu

Kun kengän pohjaa painaa peukalolla, se tuntuu pehmeältä niin sieltä takaosasta, missä pitäisi olla pehmeämpi vaimennus kuin etuosastaankin, jossa pitäisi olla napakampi välipohja. Kun kengät laittaa jalkaan, ei sitä pehmeyttä havaitse. Se Clayton 2 sen sijaan oli pehmeä myös jalassa ja juostessa. Silläkin pystyi juoksemaan juoksumatolla eri vauhteja, mutta toisaalta kun vaimennus tuntui sen verran pehmeältä, ajattelin, että se sopii parhaiten asfaltille. Niinpä siirsin ne 47 km jälkeen ulkokäyttöön ja juoksin tuona kesänä 2017 reipasvauhtiset pitkikset ja puolipitkät niillä kengillä. Se runsas päkiävaimennus ja pehmeys auttoivat pidemmillä matkoilla. Kevyellä, vaimennetulla kengällä oli helpompaa ylläpitää vauhtia verrattuna painavampiin peruslenkkareihin, mutta painosta huolimatta tossussa oli tarpeeksi vaimennusta, jotta jalat eivät menneet ihan romuiksi pitkillä lenkeillä, vaan seuraavinakin päivinä oli mahdollista treenata. Juoksin niillä mieluummin pitkiksiä kuin esimerkiksi adidaksen Boston Boosteilla. Nämä Mach 2:t ovat luonteeltaan erilaiset. Ne tuntuvat selvästi rajummilta kengiltä. Juoksu on todella vaivatonta matolla, mutta ne tuntuvat varsinkin lenkin alussa oikeasti aika kovilta. Se on siinä mielessä hyvä, ettei matolle tarvitse välttämättä mitään vauhtikenkää erikseen, vaan kaikki reippaammatkin treenit vetoharjoitukset mukaan lukien on mahdollista tehdä näillä. Toisaalta asiassa on kääntöpuolensa. Kun kengät tuntuvat kovemmilta, niin ei niitä halua laittaa välttämättä jalkoihinsa kevyemmille peruslenkeille tai palauttaville, vaikka se mattojuoksu onkin hellempää jaloille kuin asfalttilenkit. Kaiken lisäksi se juokseminen tuntuu jonkin verran etureisissä ja pitkät lenkit aika paljon pohkeissa. Meta rocker pohja aiheuttaa sen, että juoksu tulee ehkä enemmän reisien päälle ja kenkien tietynlainen rajuus aiheuttaa sen, että pohkeet tulivat ainakin itselläni aika kipeiksi 30 km lenkillä. Se on ihan hyväkin, ainakin tuo pohjeasia, sillä kun jalat saavat vähän erilaisia ärsykkeitä, lihaksisto kehittyy. Maratoneja varten voi olla hyvä, jos pohkeet huutavat leipää harjoituksissa. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että tästä tuskin on ainoaksi kengäksi, vaan kannattaa olla valikoimassa joku toinen tossu niille lenkeille, jolloin haluaa vähän pehmeämmän kengän jalkaansa. Sen sijaan mitään vielä nopeampaa kisakenkää juoksumatolle ei välttämättä tarvitse ollenkaan, jos omistaa tällaiset Mach 2:t

Päällinen, välipohja ja pohja

dsc_0638-774x1376.jpgPidän todella paljon tämän kengän päällisestä, sillä se on poikkeuksellisen mukava. Engineered mesh materiaali on ohutta, mutta tietyllä tavalla pehmeää. Niinpä vaikka jalka hinkkaisi sitä vastaan (ei ole tapahtunut, koska tilaa on kivasti, mutta olen lenkin jälkeen varpaitani siellä pyöritellyt), niin se joustaisi mukavasti. Lisäksi se on hengittävä, joten juoksumatolla lämpimällä kuntosalilla juostessakaan tossu ei tunnu kuumalta. Jopa kengän iltissä on tuuletusaukot. Minusta he ovat onnistuneet tuon suhteen hyvin. Välipohja ja pohja ovat nyt samaa matskua ja luulen tuon olevan syy, miksi se kenkä ei ole enää niin pehmeä. Sanotaan, että takana on pehmeämpi osa kuin edessä, mutta minä en ole oikein sitä huomannut. En ole mikään kanta-astuja, joten en sitä eroa sillai huomaa. Sen sijaan huomaan sen, että se on napakampi kuin olisi silloin, jos päällä olisi paksumpi kerros pelkkää välipohja matskua ja sen alla ohuempi kerros välipohjan ja kumin yhdistelmää kuten oli Clayton 2:ssa. Kun se on tehty näin, kenkä on selvästi kimmoisampi, mutta ei niin pehmeä. Ulkopohja on vaalea, hyvännäköinen ja kuvioltaan sopiva mattojuoksuun. Kaikkinensa ratkaisut, mitä päällisen, välipohjan ja pohjan suhteen on tehty, ovat tehneet siitä mukavamman (päällisen osalta) ja nopeamman (välipohjan puolesta) tossun ja se sopii näin ollen hyvin juoksumatolle, jossa juokseminen on jaloille iskunvaimennuksen osalta hellempää kuin ulkona asfaltilla.

Mihin käyttöön Mach 2 sopii?
dsc_0640-774x1376.jpgTältä kokemuspohjalta sanoisin, että Mach 2:lla voi juosta matolla oikeastaan kaikenlaisia lenkkejä, mutta niillä ei voi juosta joka päivä. Juoksu on erittäin vaivatonta, pohja on erinomainen matolle, mutta kengät ovat entistä rajummat, joten ainakaan itse en voisi juosta niillä joka päivä. Juoksin toki kolmena päivänä putkeen, mutta en olisi varmaan voinut juosta niillä vaikkapa kuutta lenkkiä peräkkäin. Kenkä on siinä mielessä mielenkiintoinen, että paksusta pohjasta johtuen se on vaimennettu, mutta ei silti pehmeä. Omalta kohdaltani optimitilanne olisi juosta niillä matolla esimerkiksi kolme kertaa viikossa ja käyttää hitaammilla peruslenkeillä sekä palauttavilla lenkeillä jotain painavampaa, pehmeämpää peruslenkkaria. Kun olen juossut 25 ja 30 km pitkät lenkitkin näillä ilman mitään ongelmia, olen voinut todeta kengän sopivan matolla myös pidemmille lenkeille. Niinpä pitkät, puolipitkät hieman reippaampia osia sisältävät lenkit, kenties tempojuoksut ja jopa vetoharjoitukset tulevat olemaan käyttötarkoitus matolla. Toki niitä voi käyttää myös hitailla lenkeillä, mutta kuten sanottua, niin en koe voivani juosta niillä joka päivä ja toisaalta tuntuu, että juokseminen näillä kengillä tulee helpommaksi, kun vauhti nousee selvästi alle 5 min/km tason. Sen täytyy johtua pohjan muodosta. Niillä on helpompi juosta kohtalaista vauhtia kuin ihan hiljaa.

Ulkojuoksussa en usko tossun sopivan optimaalisesti siihen, minin alun perin ajattelin eli pitkille reipasvauhtisille lenkeille. Luulen, että jalkani tulisivat asfaltin iskutuksesta turhan aroiksi niiden lenkkien jälkeen. Sanoisin, että ulkona nämä kengät ovat parhaimmillaan maratonvauhtisilla ja tempojuoksuissa asfaltilla. Myöskin jotkut asfalttivedot kuten vaikkapa mailin vedot Baanalla sujuisivat niillä hyvin. Sen sijaan en usko, että kenkä sopii kovinkaan hyvin myöskään juoksuradalle. Ainakin minä haluan käyttää ratajuoksussa ohutpohjaisempaa, napakkaa kenkää ja tämän kengän olemuksessa kurvit ovat se heikoin kohta. Samasta syystä tämä ei ole varsinainen kisakenkä, mutta voisi oikeasti silti toimia kisassakin, jos siinä ei ole kovinkaan paljon jyrkkiä mutkia. Itseasiassa vähän mietin, josko kokeilisin juosta niillä jonkun vaikkapa kympin jossain.

Ulkonäkö, onko väri vaikea?
dsc_0612-774x1376.jpgPidän tämän kengän ulkonäöstä todella paljon. Väritys on todella onnistunut ja kenkä näyttää suorastaan kauniilta massiivisuudestaan huolimatta. Olen katsonut kenkää kun se ei ole jalassa; olen katsonut niitä jaloissani; olen katsonut niitä peilin kautta ja ottamistani kuvista. Kaikissa näissä tapauksissa kengät ovat näyttäneet erittäin hyviltä. Ulkonäkö on todella onnistunut. Siinä on vain yksi mutta.

Monesti ihmiset sanovat, että joku tuote on hyvännäköinen, mutta väri on vaikea. Esimerkiksi takeista sanotaan monesti niin. Ihmiset kävelevät aina mustissa takeissa, kun eivät viitsi nähdä vaivaa miettiäkseen, mihin vaatetukseen muun värinen takki sopii. Tässä on vähän sama tilanne. Kun olin todennut kenkien hyvännäköisyyden, tuli vähän yllättäen se tilanne, kun pitikin miettiä mitä vaatteita puen niiden kanssa. Jotkut kirkkaan siniset kengät, kuten vaikkapa Pegasus 35:ni sopivat lähes kaikkien salivaatteiden kanssa, mutta nämä eivät. Niinpä piti käydä läpi vaatekaappia ja löytää sopivat yhdistelmät. Mustat shortsit eivät käy näiden kenkien kanssa, se täytyy todeta heti kättelyssä. Niinpä jos haluat käyttää aina mustia shortseja, hanki jonkun muun väriset Hokat. Esim. se valtameren sininen-lime-yhdistelmä sopii mustan kanssa, tämä ei. Nekin ovat hyvännäköiset, vaikka tämä väritys on minusta vielä himpun verran parempi. Helpoiten nämä sopivat yhteen oranssien, valkoisten tai tummansinisten shortsien kanssa eli niiden värien kanssa, mitkä esiintyvät kengissäkin. Minulla on yhdet valkoiset shortsit, mutta en niitä silti näiden kanssa voi käyttää, koska ei ole sopivan väristä paitaa. Sen sijaan minulla on kolmet oranssit juoksushortsit, joita en ole salilla sen jälkeen voinut käyttää, kun New Balance Vazee Pace NYC -pari siirtyi ulkokäyttöön. Niistä oransseista shortseista tulikin nyt yhdessä valkoisten juoksupaitojen kanssa sellainen käyttökelpoinen yhdistelmä, mitä tulen paljon käyttämään näiden kenkien kanssa.

dsc_5175-774x1376.jpgEn toki aina käytä samanväristä vaatetusta näidenkään kenkien kanssa, vaan olen huomannut, että joku täysin erilainen väritys voi tietyllä tavalla sopia myös. Kun kengät tulivat, en tiennyt, että ne tulisivat juuri sinä päivänä. Niinpä minulla oli sattumalta juoksuvaatteet mukana, jotka olivat Hokan vaatteista tutulla värityksellä eli keltasiniset. Keltaiset shortsit, sininen paita ja kaiken kruunasi silloin salilla sininen Hokan lippis. Ajattelin, ettei se nyt niin hassumpi ehkä ollut. Eilen päätin laittaa samankaltaisen vaatetuksen toisen kerran ja otin ylläolevan kuvankin, jotta voisin myöhemmin illalla katsoa, miltä se minusta oikeasti näyttää ja täytyy sanoa, että tietyllä tavalla sekin yhdistelmä sopii. Paita ja shortsit ovat riittävän paljon erilaiset väreiltään, joten ne menevät ihan jees kenkien kanssa, kun niissä ei ole kuitenkin mitään, mikä riitelisi kokonaisuudet kanssa kuten mustat shortsit tekisivät. Niinpä kun minulla on kaksi tuollaista kirkkaan sinistä juoksupaitaa ja nuo keltaiset Under Armourin shortsit, niin käytän niitäkin näiden Hokien kanssa. Se ei siis ole lainkaan niin, että tuo olisi vaikea väritys. Piti vain miettiä, minkä kanssa näitä upeita tossuja voi käyttää ja minkä kanssa ei.

Sukkavalinta on tärkeä
dsc_0608-774x1376-1.jpgItselläni on ollut Hokien kanssa sellainen tilanne, että pitää löytää hyvin sopiva sukka. Se ei saa olla liian paksu, muttei pohjasta myöskään liian ohut. Muuten voi iho alkaa punottaa ja pikkuhiljaa tulla hiertymää tai rakkoa. Erityisesti päkiän ja holvikaaren rajalla on kohta, jossa liian ohut sukka on itselläni Claytoneissa aiheuttanut ongelmia ja nytkin 25 km lenkillä alkoi tuntua 15 kilsan jälkeen. Sinne tuli vähän punertava kohta, muttei hiertymää tai rakkoa. Tuon jälkeen päätin hankkia uusia sukkia, jotka sopisivat näiden kenkien kanssa hyvin. Päädyin hankkimaan Stadiumista Asics Cooling ST -sukkia, joista kirjoitin blogissakin. Niillä sukilla 30 kilsan lenkkikin sujui erinomaisesti. Tunnin lenkit menevät lähes millä sukilla tahansa, kunhan ne eivät ole liian paksut, mutta pidemmillä lenkeillä sukalla on väliä. Ne Asicsit ovat mukavat, eivät saa aikaan hiertymiä, eivätkä ole liian kuumat, vaikka siellä juoksumatolla olisi korkeakin lämpötila. Ostin myös yhdet Stancen sukat, mitkä näkyvät eilen otetussa kuvassa ja ne olivat ihan jees, mutta kuten sanottua, niin jokainen sukka voi tuntua hyvältä alle tunnin lenkillä ja kun minulla kerran on nyt kahdet Asicsin sukat, joiden tiedän toimivan pitkillä lenkeillä, niin en kokeile sen enempää, vaan juoksen pitkät lenkit aina niillä Asicsin sukilla. Kuten sanottua, niin aina kengän mukavuus tai toimivuus ei ole kiinni siitä pelkästä tossusta, vaan kannattaa kiinnittää huomiota myös sukkaan.

Yhteenveto ja mitä jatkossa? 

dsc_0639-1376x774.jpgVaivattomuus voisi olla sana, joka kuvaisi juoksemista näillä kengillä ainakin juoksumatolla. Tuntuu, että se pohjan muoto ohjaa askelta eteenpäin. Sen huomaa varsinkin vähän reippaammassa vauhdissa. Lisäksi kun kenkä painaa vain 227g, niin se ei ole painolla pilattu, vaan mukavan kevyt, mikä lisää sitä juoksun vaivattomuuden tunnetta. Nämä kengät ovat ylittäneet odotukseni ja ne ovat minusta erittäin hyvät juoksukengät, jotka sopivat myös reippaammille vauhdeille. Ne eivät silti ehkä sovi siihen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli pitkille lenkeille asfaltille, mihin olin niitä kaavaillut. Tuon vuoksi jatkan niiden käyttämistä matolla. Siihen on itseasiassa kaksi muutakin syytä. Toinen syy on se, että ollaan vasta maaliskuussa. En nyt ole ryhtymässä tekemään ulkona sellaisia lenkkejä, mitä tekisin vaikkapa touko- ja kesäkuussa. Jos nyt juoksen kaksi kuukautta vielä näillä matolla, niin niissä on sen jälkeen sen verran kilsoja, etteivät ne ole enää uudenveroiset kovavauhtisille assulenkeille muutenkaan. Lisäksi ne ovat vain yksinkertaisesti niin hyvännäköiset juoksukengät, että ne on mukava laittaa päälle, kun menee salille. Ne herättävät huomiota siellä ja niitä on kiva käyttää. Salilla ei ole muuten kuin yhdellä muulla jannulla Hokat. Yhdellä triathlonistilla on Tracer 2:t. Sen lisäksi yksi Hoka-lähettiläs on ollut joskus siellä, mutta ei säännöllisesti.

Jos ajatellaan sitten sitä käyttötarkoitusta, mihin käytin niitä Clayton 2:ia eli puolipitkät ja pitkät hieman reippaammat lenkit asfaltilla, niin Hokan mallistosta uusi Clifton 6 voisi olla siihen käyttöön sopivampi kenkä. Se tulee olemaan nykyistä Clifton 5:sta kevyempi ja pehmeämpi. Se voisi olla sellainen tossu, jolla olisi mukava takoa reiluja kolmenkympin lenkkejä sisältäen kovempivauhtisiakin pätkiä.

Yhteenvetona voisi todeta, että Hoka One One Mach 2 sopii siis erinomaisesti mattojuoksukengäksi ja on toistaiseksi jopa ylittänyt odotukseni. Se on nopea, responsiivinen kenkä, jolla on vaivatonta juosta.

 

Mainokset