Mestarimylly – 4-5 arvokisamitalia yleisurheilusta vai suuren luokan floppi?

stadionberliini

Tällä viikolla julkistettiin Mestarimylly -niminen hanke, jonka tarkoituksena on tukea suomalaisia 17-20 vuotiaita yleisurheilijoita ottamaan se seuraava askel, mikä vaaditaan, kun siirrytään junioriurheilusta aikuisten sarjoihin. Asiasta oli järjestetty tiedotustilaisuus ja media siitä uutisoi. Kiinnostuin aiheesta ja yritin löytää nettisivut tai jotain muuta tietoa ko. projektista. Se osoittautui liian vaikeaksi urakaksi. Oikein mitään lisätietoa ei ollut saatavilla. Niinpä ei ollut oikein mahdollista kommentoida aihetta. Tänään näin MTV:n nettisivuilla 15 minuutin videopätkän, jossa Antero Mertaranta haastatteli manageri Mika Järvistä, joka on tuossa Mestarimylly-projektin tiimissä mukana ja tuon pohjalta asioita selveni. Niinpä voimme vähän arvioida sitä, mitä hanke tarkoittaa ja mitkä mahdollisuudet sillä on menestyä.

Kyseessä on siis tämän Mika Järvisen, kaksinkertaisen EM-kultamitalistin Juha Väätäisen, SOL:n henkilöstöjohtajan ja ex-juoksijan Niilo Kemppen sekä urheilutoimittaja Jari Porttilan käynnistämä hanke. Alkupääomaksi he ovat saaneet Väätäiseltä 100 ilmeisesti hänen itsensä maalaamaa taulua, jotka myymällä haluavat kerätä miljoonan alkupääoman. Tuon lisäksi hankkivat sitten yritysyhteistyöllä rahoitusta. Nyt alkavat hakea niitä 17-20 vuotiaita urheilijoita tiimiin. Hakevat alkuvaiheessa kymmentä urheilijaa, jotka valitaan loppukesästä. Sitten palkkaavat yhden päätoimisen työntekijän, jonka olisi tarkoitus olla jonkinlainen valmentaja/fysioterapeutti. Tämän henkilön pitäisi tuntea yleisurheilulajit laajasti ja voivan auttaa urheilijoiden henkilökohtaisia valmentajia.

Mika Järvinen painotti tuossa Maikkarin ohjelmassa muutamia asioita. Yksi oli se, että urheilijamme pärjäävät nuorten sarjoissa, mutta sitten kun pitäisi siirtyä aikuisten sarjoihin, tulee vaikeaa. Siinä askeleessa tulevat auttamaan valmennusosaamisen lisäksi elämisenhallintaan liittyvissä asioissa sekä tietysti tukemalla rahallisesti. Hän painotti sitä, että on vaikea vaatia paljon, jos antaa vähän viitaten tietysti liiton panostuksiin. Hän painotti myöskin sitä, että ovat itsenäinen, riippumaton tiimi, joka ei tarjoa vähän kaikille kuten Nuori Suomi, vaan kohdistaa panostukset muutamille urheilijoille, joilla on rahkeita menestyä. Tulevat tekemään niiden urheilijoiden kanssa kirjalliset sopimukset, mutta mitään kiveenhakattua x euron tukisummaa per kausi ei ole olemassa, vaan tukevat kuulemma sen mukaan, mikä todellinen tarve on. Keskustelussa oli esillä 10-20 tuhannen euron luku vuodessa per urheilija.

Tässä hankkeessa on idean osalta paljon hyvää ja on hyvä, että yritetään tehdä asioita myös liiton ja olympiakomitean ulkopuolella. Kun on rajalliset resurssit, niin silloin kaikki lisäraha, mikä on saatavilla, auttaa lajia eteenpäin. Hankkeessa on vain muutama sellainen asia, mitkä itseäni vähän mietityttävät. Tässä kysymysmerkit, mitkä minulla nousivat mieleen:

  1. Ei yhtään sponsoria mukana vielä tässä vaiheessa
    Jos Kemppe olisi saanut työnantajansa SOL:n satsaamaan hankkeeseen kuusinumeroisen summan vuodessa, olisi hankkeella ihan erilainen uskottavuus. Minusta yksi pääsponsori tai muutama yritys pienemmällä potilla olisi pitänyt olla ennen julkistusta
  2. Taulukauppa luo helppoheikkimäisen imagon
    Jotenkin tämä taulukauppa on kuin keskustapuolueen tai Merisalon kehittyvien maakuntien Suomen pelikirjasta. Se ei ole sinänsä väärä tapa toimia, vaan ihan näppärä lisä. Jos ajatellaan jotain pienyrittäjää maaseudulta tai vaikkapa maanviljelijää, niin tässä on aidosti hyvä tapa olla mukana. Saa taulun seinälleen maksamalla kymppitonnin ja voi kertoa ystäville ja sukulaisille tukevansa yleisurheilun pelastamista. Täällä Helsingissä sen sijaan asialle hymähdetään, joten siinä mielessä tultiin nyt vähän väärinpäin julkisuuteen. Minusta olisi pitänyt olla ensin jotkut pääsponsorit ja vasta sitten taulukauppa
  3. Ei nettisivuja
    Projektia on vaikea viedä eteenpäin, kun järjestetään tiedotustilaisuus, mutta sitten ei olekaan mitään nettisivua, logoa, eikä mitään. Niiden tekemiseen esimerkiksi minulta olisi mennyt alle päivä, kun olisin suunnitellut logon, hankkinut nettisivut, suunnitellut nettisivun ulkoasun ja tehnyt sinne sen sisällön. Olisi pitänyt olla heti jotain, mistä kiinnostuneet saavat lisätietoa. Yhden ihmisen, yhden päivän duuni oli sellainen, mitä eivät viitsineet tehdä. Tai ehkä viitsivät, mutta minä en vain löytänyt niitä sivuja
  4. Ei yhtään urheilijaa
    Projektia on vaikeata myydä, kun ei ole yhtään esimerkkiä tällaisesta tulevaisuuden toivosta, joka olisi mukana. Ihmisten pitää pystyä samaistumaan johonkin ja tämä on syy, että vaikka projekti alkaisikin vasta syksyllä, niin minusta nyt olisi pitänyt kutsua mukaan jo pari urheilijaa. Yksi tyttö ja yksi poika, joista olisi saatu mainoskuvia projektimateriaaliin ja mediaan. Ei sitä projektia myydä Jari Porttilan pärställä – valitettavasti
  5. Mitaleita tavoitellaan liian nopeasti
    Okei Norjasta tulee kestävyysjuoksijoita, jotka voittavat jo teini-iässä aikuisten arvokisamitaleita, mutta tuo ei ole tyypillistä, ellei ole aivan poikkeuksellisia lahjakkuuksia käytettävissä. Niinpä jos nyt valitaan 17-20 vuotiaita junnuja ja puhutaan siitä, että 2024 mennessä tulisi 4-5 arvokisamitalia, niin siinä asetetaan niille nuorille minusta liian tiukka aikataulu nousta menestyjiksi. Jos mietitään kuinka lahjakas esim. Wilma Murto on, niin ei hänkään ole vielä saavuttanut mitään aikuisten mitaleita. Jos edes finaalipaikkoja saadaan, niin sekin on hyvä, eikä se lyhyellä tähtäimellä minusta ole olennaista, kuinka monta mitalia tulee, vaan kehityksen suunta. On saatava yleisurheilua eteenpäin ja tehdä lajista nuorten parissa houkuttelevampi. Minusta joku 8 vuotta on selvästi realistisempi aikajänne, jonka aikana mitaleita voisi odottaa.

Mielenkiintoinen hanke joka tapauksessa. Toivotaan onnea ja aika näyttää, mihin se johtaa. Ei dumata, eikä ylistetä vielä tässä vaiheessa.