Yksi tavoite saavutettu

dsc_5289-1376x774.jpgYksi tärkeimmistä tavoitteistani on viime aikoina ollut ystävyyssuhteiden elvyttäminen. Päätin kun täytän 45 vuotta, että jollain aikavälillä panostan siihen todella paljon. Hain jonkinlaista elämänmuutosta, koska en ollut tyytyväinen siihen, miten asiat olivat. Nyt edistystä on tapahtunut. En tiedä miksi niin kävi, että ne ystävyyssuhteet alun perin hiipuivat. Kun toivuin aikanaan sydänlihastulehduksesta, huomasin, etteivät ihmiset tahtoneet enää nähdä. Se oli ilmeisesti niin, että nysväsivät vain tyttöystävien tai vaimojen seurassa tms. Sosiaalinen elämä loppui kuin seinään siihen pumppucaseen. No nyt tilanne on eri. Osa ainakin näyttää haluavan nähdä taas ja sitten on niitäkin, jotka ovat jo ennättäneet erotakin, joten ehkä se suurin into istuskella kotona on ihmisillä poissa.

Eilen oltiin kahden tosi hyvän kaverin kanssa syömässä ja juteltiin todella paljon. Viisi tuntia meni kuin siivillä ja tuntui, että he ovat edelleen samanhenkisiä jätkiä kuin aina ennenkin. Sovittiin samalla seuraava tapaaminen, joka tulee olemaan Helsinki Half Marathonia edeltävänä iltana – pitkän kaavan mukaan. Tuossa on kaksi symbolista merkitystä. Ensinnäkin ystävät ovat nyt tärkeämpiä kuin juoksukilpailu ja toinen on se, että kun jaloissani/pakaroissani on nyt jotain häikkää, niin en lähde kilpailemaan.

Se oli mielenkiintoista, että viime syksynä nimen omaan halusin, että kaverisuhteet elpyvät, niin sitten kun se tilanne tuli ajankohtaiseksi, niin tuntui, etten haluakaan nähdä. Alun perin helmikuussa mulla oli treeniohjelma, jossa ei ollut yhtään välipäiviä. En kokenut voivani lähteä perjantai-iltana mihinkään, kun ohjelmassa on joku 20+ kilsan lenkki. Otettiin aikalisä hiihtolomien yli. Sitten keskeytin treeniohjelmani ja mietin, että haluanko nähdä vai enkö. Ensin en halunnut, kun mietin, että kun eivät ole kerran pitäneet yhteyttä tai lähteneet mihinkään, niin miksi minun pitäisi nyt sitten lähteä. Lopulta kuitenkin mieli muuttui taas ja ajattelin, että haluan saada taas sosiaalista elämää ja nähdä ystäviä. Se oli oikea päätös, koska oli todella hauskaa. Juuri sen tyyppistä hauskanpitoa mistä pidän eli todella loistavia keskusteluja laidasta laitaan ja vanhojen asioidenkin muistelua.

Tänään sain kutsun yhdeltä toiselta ystävältä hänen järjestämiinsä juhliin, joten nyt se todellakin näyttää siltä, että sosiaalinen elämäni tulee elpymään. Siihen olen tyytyväinen. En aio jatkossa enää panostaa mihinkään asiaan sillä tavalla, ettei siihen sisälly sosiaalista elämää.

Mainokset