PUC: Polkujuoksutreenit alkoivat

dsc_0684-1376x774.jpgPUC tarkoittaa polkujuoksua under construction kuten muutama päivä sitten kerroin. Vähän lupailin perehtyväni lajiin totaalisen nollasta. Ajatuksena oli se, että lajia voi kenties harrastaa myös urbaanit leidit ja herrat ilman, että pitää näyttää miltään metsäläiseltä ja ilman, että tarttee mitään verttiä tai imeä jostain repusta letkulla juomaa suuhunsa. On ylämäkeä tai alamäkeä, ihan sama. Tänään oli sitten aika tarttua härkää sarvista ja lähteä poluille. Tein sen noviisin tapaan ilman mitään varusteita. Kännykkä oli toki mukana siltä varalta, jos eksyn niin löydän sijainnin. Muuten mentiin kuten olisi menty tielläkin. Ei ollut sauvoja, ei ollut reppua, ei ollut polkujuoksukenkiä, eikä mitään muutakaan skeneen kuuluvaan. Ainoat asiat mitä oli, olivat hullu pää ja liian suuri itseluottamus.

dsc_0667-774x1376.jpgLähdin sillä tavalla liikkeelle, että ajoin metrolla Vuosaareen, josta juoksin Aurinkolahteen ja sieltä sellaisen lohikeittokahvilan takaa siirryin Uutelan ulkoilualueelle, jossa oli niitä polkuja tarjolla. En ollut ikinä ennen siellä käynyt, joten en etukäteen voinut arvioida, millaista siellä olisi. Luin, että on luontopolku, mutta se voi olla mitä vain. Alussa katsoin, että perhana, että onkin hyvää pehmeätä baanaa, täällä voisi juosta vanhoilla Adioksilla. Vähän ajan päästä se muuttui poluiksi. Välillä se oli vähän haastavampaa, kun oli jopa jäätä ja sitten juurrakkoa ja vähän syvempääkin metsää. Toisaalta myöskin metsäkannasmaastoa, jota oli helppo edetä. Tuntui, että kaikenlaista pintaa löytyi. Rauhassa keskellä metsää yksikseen juokseminen tuntui hyvältä. Pito oli aika hyvä, koska varsinaisia kalliota tms. oli aika vähän. En sillä tavalla kaivannut polkujuoksukenkiä, mutta parissa paikassa oli vähän pelko, että entä jos jotain menee pohjasta läpi. Minulla oli jalassa Skechersin GOrun Ride 7:t. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin se, ettei minulla ole polkujuoksukenkiä ja toiseksi se tosiasia, että polkujuoksun jälkeen oli tarkoitus juosta solidi 18 km assulla himaan.

dsc_0682-1376x774.jpgTäytyy myöntää, että yllätyin. Ensinnäkin tuo Uutela on aivan huikea paikka. Okei, se ei ole niin iso alue kuin joku Nuuksio on, mutta siellä on todella hienoa luontoa ihan meren rannalla ja noin lähellä metroasemaa. Siellä voi tehdä ihan hyvän treenin juoksemalla vaikkapa muutaman kierroksen jotain reittiä. Siinä mielessä alueella asuvilla on kyllä poikkeuksellisen hyvät treenimaastot lähellä. Toinen on se, että yllätyin siitä, kuinka luontevasti se polkujuoksu itseltä sujui. Kun olin jossain umpimetsässä ja etsin paikkaa, mistä ylittää joku vetinen alue ja kilsaan kului 6.17, niin en harmitellut sitä, että se pilaa koko lenkin keskarin, vaan otin rauhallisesti. Pystyin mielestäni myöskin hyppimään ja pomppimaan aika hyvin siellä. Ehkä se reitti ei ollut liian tekninen, mutta joka tapauksessa tuntui, että selviydyin lajidebyytistä aika hyvin. Pidin jopa siitä touhusta.

dsc_0676-1376x774.jpgTuon sijainnin vuoksi tulen todennäköisesti aluksi harrastamaan polkujuoksua juurikin tuolla Uutelassa. Täytyy saada sellainen reppu, johon voi ottaa mukaan toiset kengät. Silloin voin testata myös polkujuoksukenkiä. Nyt kun on ongelmia takareidessä ja pakarassa, niin tarvitsen uusia virikkeitä. Sen takia oli kiva juosta ihan itselle uusilla reiteillä, eikä se 18 km lopun assupätkäkään mennyt huonosti. Okei piti tehdä enemmän töitä kuin normaalisti, takareidessä, pakarassa ja nivusessa jomotti koko ajan ja meinasin mennä nenilleni, kun yritin juosta alle 4.30 min/km vauhtia, kun tuntui, että joku repeää, mutta muuten juoksu oli helpompaa kuin luulin. Sinänsä siis hyvä sunnuntai ja tästä on hyvä jatkaa. Kerron sitten, jos ja kun palaan taas poluille. ”Salainen polkujuoksu” -projekti on nyt käynnissä.

Mainokset