Helsinki Spring Marathon, en itse juoksisi, mutta katsojana se oli ok

dsc_0857-1376x774.jpgKävin tänään katsomassa Pukinmäessä Helsinki Spring Marathonia. Päätös sinne lähtemiseen syntyi eilen ihan ex tempore, kun ajattelin, ettei minulla mitään ihmeellistä ohjelmaa ole ja voisin juosta sieltä kotiin. Näkisin tapahtumaa ja saisin oman kevyen lenkin tehtyä. Univelkaa taisi olla viikolta paljon, sillä illan vietosta ei eilen tullut oikein mitään. Join kaupungilla treenin jälkeen yhden oluen ja söin yhden korvapuustin, mutta kun illalla piti kotona ottaa olutta, niin nukahdin jo parin kulauksen jälkeen. Jäi siis juomatta, mutta heräsin toisaalta sitten aamulla todella hyvien unien jälkeen kello 9.30. Söin aamupalan ja lähdin 11.30 jälkeen ihan liian aikaisin pelipaikoille. Halusin mennä aikaisin, jotta aikaa jäisi pyöriä expossa. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin.

dsc_0829-1376x774.jpgOlin katsonut eilen sen verran, että on jotain pari lähijunaa, jotka eivät pysähdy Pukinmäessä, mutta N-juna ainakin pysähtyy ja lentokentän juna. En asiaa ajatellut sen enempää. Tänään kun saavuin rautatieasemalle, niin huomasin kellon olevan 11.46 ja N-juna lähtisi klo 11.51. Menin ovesta ulos ja ulkopuolella mietin, että entä jos Keravan junassa on skeidajengiä (kuten oli esim. metrossa viime sunnuntaina). Niinpä päätin käydä katsomassa, miten se olikaan se tilanne lentokentän junan kanssa. Joo, eli 11.48 lähtee lentoasemalle ja mietin, että siinähän junassa täytyy olla siistejä matkailijoita, joten koitan ehtiä kyytiin. En osannut ajatella sitä ollenkaan, että kehäradalla on väliä, kumpaan suuntaan menee. Jotenkin ajattelin, että kaikki menisivät Pukinmäkeen asti samaa reittiä. Varsinkin kun lentokentälle mennessä sillä ei ole ollut väliä kumpaan suuntaan matkaan. Juna lähti raiteilta 19, jonne oli aika pitkä matka, mutta arvioin, että minulla on reilusti yli minuutti aikaa, joten ei ongelma. Otin kevyen spurtin, juoksin junaan ja jäi joku vielä 10 sekkaa aikaa yli. Olin tyytyväinen. Etsin vapaan looshin, istuuduin alas ja aloin juoda Red Bullia. Ilmalan jälkeen aloin huolestua, kun ilmoittivat, että seuraava asema on Huopalahti. Ajattelin, että Pukinmäen piti olla 3. tai 4. asema ja Oulunkylänkin piti olla sitä ennen. Silloin tajusin, että niin kehärata, olen väärässä junassa. Päätin jäädä pois Huopalahdessa. Jäin pois ja ihmettelin. Juuri ennen kuin juna lähti menemään, päätin, että hei mähän kierrän koko kehän ja kiirehdin takaisin junaan. Ovi aukesi ja pääsin kyytiin. Junassa tajusin, ettei mulla ole seutulippua ja HSL-sovelluksella ei varmaan Vantaan sisäistä lippua voi hankkia, kun mulla on jo Helsingin sisäinen lippu ostettuna. Uusi yritys, jään taas pois. Seuraava asema oli Pohjois-Haaga. Jäin siellä pois ja huomasin, että pitää venata joku 10 minsaa, että seuraava juna Helsinkiin tulisi.

dsc_0834-1376x774.jpgJuna tuli ja se oli ihan täynnä, en saanut istumapaikkaa. Harmitti tuo turha ketunlenkki ja ajatus siitä, että pitäisi ajaa takaisin Helsinkiin. Sitten tajusin matkalla, että kaikki junat pysähtyvät Pasilassa, joten päätin jäädä siellä pois. Juna tuli raiteelle 7 ja nyt oikein kuuluttivat, miltä raiteelta lähtee minnekin suuntaan. Kuulutuksessa sanottiin, että Keravan suunnan lähijunat lähtevät raiteelta 2, joten oli helppo siirtyä. Olin ottanut yhden oluen mukaan kisajuomaksi Pukinmäkeen, mutta tämän takaiskun vuoksi päätin juoda sen jo Pasilassa. N-juna tuli kuitenkin heti, joten en ehtinyt juoda mitään. Siinä junassa oli tosiaan vähän erilaista asiakaskuntaa kuin lentoaseman junassa, mutta he olivat hiljaisia. Menin sellaiseen looshiin, jossa oli joku japanilainen pariskunta. En joutunut kuuntelemaan mitään krapulaista keskustelua kuten viime sunnuntaina kun matkasin Vuosaareen niin että Itäkeskukseen asti olin Mellunmäen metrossa ja moni samassa vaunussa oli aika erikoista porukkaa. Asemat vilistivät hyvin nopeasti, eikä ollut aikaakaan kun saavuin Pukinmäkeen. Päätin perillä, että juon silti sen oluen, jotta pääsen vähän positiivisempaan fiilikseen. Samalla piti miettiä, minne lähtisin. Kansainvälisissä kisoissa tilanne on se, että asemalta voi lähteä ihmisvirran mukana, koska kaikki ovat menossa sen kisan lähtöpaikalle. Nyt ei ollut ketään missään, eikä oikeasti mitään kylttiä. Sama juttu oli Vantaan maratonilla. On se kumma, ettei juna-asemalla voi olla kylttiä mihin suuntaan se urheilukenttä on. Minulle se ei ollut suuri ongelma, mutta kisasta hermostuneet kilpailijat, mahdollisesti jopa ulkomailta tulleet, haluavat tietää miten sinne pääsee.

dsc_0837-1376x774.jpgJoin sen oluen ja kun olin lopettelemassa, ohitseni kulki keltaliivejä. Kysyin ovatko maratontoimitsijoita ja he sanoivat kyllä ovat. Heiltä sain sitten vinkin mihin suuntaan pitäisi lähteä. Mietin, että perhana vieköön, jos se on hyvä tapahtuma ja siellä menee monta tuntia katsojana, niin entä jos kävisin ostamassa vielä toisen oluen. Menin Alepaan ja ostin yhden Koffin. Kello oli vähän yli 12 ja valehtelematta jokainen asiakas osti olutta ja muut kuin minä ostivat paljon. Kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän alkoholisoituneilta. En ole vastaavan kaltaista kauppaa nähnyt ikinä. Siis se oli ihan siisti sisältä, mutta niin miehet kuin naisetkin, olivat kaikki keittojengiä. Maassa maan tavalla ajattelin, maksoin oluen ja lähdin ulos. Päätin katsoa vielä matkaa varten kevyen liikenteen reittiopasta, jotta se olisi kätevää juosta. Nyt tiesin suunnan, mutta halusin tietää tarkemmin. Huomasin, että se kenttä on oikeasti todella lähellä, joten lähdin menemään. Hölkkäsin hissukseen ja huomasin, että pakarassa/takareidessä tuntui eilisiltainen punttitreeni. 730 metrin jälkeen olin kuitenkin perillä.

dsc_0841-1376x774.jpgSaavuin sinne, eikä perillä ollut ketään. Joku äijä puhui jossain asuntovaunussa mikrofoniin, oli maalivaate, pöytä täynnä pokaaleita jne., muttei ketään missään. Ei yhtään juoksijaa missään. Mietin, että onko se näin, että ihmiset tulevat paikan päälle ihan viime hetkellä ja onko se niin, ettei täällä ole mitään expoa. Aidan takana oli punatiilinen rakennus ja joku meni siitä aidanraosta. Mietin voiko olla niin vaikeata, että sieltä pitää hivuttautua läpi ja siellä punaisen rakennuksen toisella puolella olisi joku varsinainen urheiluhalli, minne kaikki happeningi olisi laitettu. Ajattelin, etten viitsi siitä raosta lähteä itseäni tunkemaan. Niinpä ihmettelin ehkä 5 minuuttia kunnes lähdin kävelemään takaisinpäin toiseen suuntaan. Huomasin, että siellä oli sellainen ihmeellinen harmaa rakennus, jonka edessä palloili juoksijoita. Päätin mennä katsomaan mitä siellä on. Se paikka oli ihan täynnä jengiä, eikä siellä ollut kuin joku ahdas käytävä, eikä mitään muuta. Ei mitään expoa ollenkaan. WC ja pukuhuoneet, ei expoa. Ajattelin, että tämä on paskin tapahtuma ikinä missään.

dsc_0842-1376x774.jpgPäätin lähteä lähtöpaikalla. Ulkopuolella oli yksi tuttu, jonka kanssa juttelin. Sitten menin lähtöpaikalle ja päätin etsiä sieltä tuttuja. Yllättävän vähän siellä oli jengiä, enkä löytänyt ketään heistä, joiden tiesin osallistuvan kilpailuun. Sitten näin yhden tyypin, jolla oli Superdryn paita ja se herätti mielenkiintoni. Kun kävelin vähän lähempää, niin huomasin tuolla herrasmiehellä olevan Vaporfly 4% Flyknitit crimson-värityksessä jaloissaan. Menin juttelemaan hänelle, hän oli asiallinen äijä.

dsc_0851_crop_600x387.jpg

Tuon jälkeen ei ollutkaan enää montaa minuuttia starttiin, joten päätin mennä lähemmäs lähtöviivaa. Näin Juoksufoorumin Sepon ja toivotin hänelle onnea kisaan. Hetken päästä juoksijat lähtivätkin jo matkaan. Sen jälkeen mietin, mitä hittoa oikein teen. Siinä menee joku 40 minsaa kierroksella, eikä ole expoa kuten Vantaalla, jossa voisi hengata. Päätin ottaa selvää, missä voisin kohdata juoksijat ennen kuin he ovat kiertäneet koko kierroksen. Nettisivuilla oleva kartta oli kuitenkin surkea. Se viiva oli vedetty niin, ettei katujen nimiä nähnyt. Näin Enkelmanin ja juttelin hänen kanssaan. Sanoin, etten tänne jää, vaan etsin jonkun muun paikan. Päätin juosta takaisin asemalle ja etsiä sieltä reittiä. Niin teinkin. Menin asemalle ja siellä vertasin nettisivujen reittikarttaa Reittioppaaseen. Löysin sellaisen tien, jossa oli merkintä juoksusta. Se oli hyvä tieto, koska nyt oli mahdollista lähteä kiertämään reittiä toiseen suuntaan kuin mihin suuntaan kilpailussa juostaan. Hieman ennen McDonald’sia oli epäselvä kohta, jossa ei nähnyt, mihin suuntaan pitää mennä. Siinä oli kuitenkin toimitsijoita, joten kysyin, mikä suunta ja kun sain siihen vastauksen niin kysyin paljonko on tässä kohdassa reittiä takana. Vastaus oli 8 km. Päätin, että hei, kohtahan voin pysähtyä ja kilpailijat tulevat vastaan.

dsc_0878-1280x960.jpgTulin Mäkin kohdalle ja ajattelin, että tässä on hyvä paikka, voisin ostaa juustohampurilaisen. Mietin ehdinkö hakea sen burgerin vai enkö. Katsoin kelloa ja se oli jo aika paljon. Päätin, että tähän on jäätävä. Ei mennyt kuin muutama hetki ja poliisimoottoripyörän valot alkoivat vilkkua, kärkijuoksija olisi tulossa. Sieltä tuli ensin kaksi moottoripyörää, minkä jälkeen fillari ja tuon perässä kärkijuoksija. Hänelläkin oli sellaiset samanlaiset Vaporflyt. Tapahtumassa oli siis kahdella sellaiset kengät. Huusin hänelle tsemiä ja mies reagoi tervehtimällä. Pikkuhiljaa sieltä alkoi tulla myös muita juoksijoita ja sen jälkeen kun Seppo oli mennyt, päätin hakea sen burgerin. Sain sen melko nopeasti ja palasin reitin varteen. Olin harmitellut sitä, että sen hemmetin olut on mukana, koska eihän siellä ollut mitään expoa, missä olisi voinut viettää tuntitolkulla aikaa jutellen. Nyt kuitenkin tuli hyvä hetki juoda olut samalla kun söisin hampurilaisen. Näin tein. Sitten sieltä tuli vielä juoksufoorumilta tuttu Grigorikin. Kannustin häntäkin kuten olin kannustanut Seppoakin. Tuon jälkeen katselin hieman vielä meininkiä, mutten varsinaisesti seurannut keitä siitä menee ohitse. Join oluen loppuun, vein burgeripaperin roskikseen ja aloin miettiä, mihin jättäisin sen tölkin, jotta joku veisi sen kauppaan. Minulla oli myöskin yksi 0,33 l vesipullo, josta olin juonut vain pari kulausta. Join senkin loppuun, kävelin parkkiksella ja huomasin kauempana kiiltävän jotain. Kävelin sinne ja huomasin, että siellähän oli kevyen liikenteen väylän kupeessa yksi tyhjä oluttölkki. Päätin jättää oluttölkkini ja vesipulloni siihen, niin joku saisi vähän enemmän kauppaan vietävää samasta kohdasta. Samassa joku sanoi takanani Baltsu ja siinä oli taas yksi tuttu juoksija, joka kertoi olleensa Mäkissä syömässä. Hän oli itse juossut lenkkinsä jo aamulla, mutta hänen vaimonsa oli kisaamassa. Juttelin hänen kanssaan ja sanoin lähteväni itse juosten kaupunkiin. Ei minusta olisi mitään mieltä enää mennä toista kertaa sinne kisapaikalle, kun siellä ei oikeasti ollut oikein mitään.

dsc_0888-1376x774.jpgKun juoksin Tikkurilasta Vantaan maratonilta kotiin, reitti oli ollut vähän ankea. Niinpä mietin, olisiko jotain vaihtoehtoa, voisinko kiertää esimerkiksi Vantaanjokea mukaillen. Kun näin sen joen, päätin lähteä sitä pitkin. Se näytti oikeasti samanlaiselta kuin Malmilla, että siitä pitää mennä oikealle, enkä edes ajatellut, että kiemurteleva joki näyttää eri kohdissa erilaiselta. Lähdin sinne oikealle ja se oli todella mukava reitti. Joenvarressa meni molemmilla puolilla mukavat hiekkatiet. Tuli mieleen opiskeluajat, jolloin oli vähän tuon näköistä Tonavan varrella, kun asuin sielläpäin vuoden. Mietin minkä pirun takia olin silloin viimeksi juossut niin ankeata reittiä. Meni joku 3 kilsaa ja tajusin yhdestä kyltistä, että olen ehkä mennyt väärään suuntaan. Tulin yhden sillan ali ja näin siellä ylempänä tiemerkinnän Helsinki eli siinä oli kaupungin raja. Olin Vantaalla. Piti katsoa tilanne kartasta ja totta se oli. Olin käytännössä jo Tammistossa. Ajattelin, ettei se mitään, tuli nyt sitten juostua vähän pidempi palauttava lenkki kuin olin suunnitellut. Päätin juosta samaa matkaa takaisin jokea toiseen suuntaan. Tullessani toiseen suuntaa mietin, että sillä alueella asuvilla on kyllä hyvät reitit juosta siinä joen tuntumassa ainakin näinä sulina vuodenaikoina. Ei ole niin kova alusta kuin assu ja sopivan leveää, rauhallista baanaa mennä.

dsc_0890-1376x774.jpgTultuani reilut kolme kilometriä takaisinpäin suurin piirtein siihen, mistä olin lähtenyt, havaitsin, että se joki toiseen suuntaan ei ehkä olekaan niin hyvä reitti. Näin oikealle kääntyvän kyltin, jossa luki Keskusta 9 ja päätin lähteä sinne. Se ei olisi yhtä kaunista reittiä kuin mitä joen varressa saattaa olla, mutta ajattelin: ihan sama. Juoksin sinnepäin ja tulin Oulunkylään. Huomasin, että olen sitä reittiä juossut joulukuussa 2017, kun juoksin Paloheinästä kotiin lähtemällä Torpparinmäen suuntaan ja tullen juurikin nimenomaan Oulunkylän kautta. Juoksin siitä eteenpäin, mutta kun risteyksessä kääntyi vasemmalle Veturitielle, päätin, etten menisi sinne kuten viimeksi, koska se oli ollut todella ikävä reitti juosta. Jatkoin eteenpäin ja käännyin sKeskuspuistoon. Se oli paljon kivempi juosta sitä kautta. Oli myöskin rennompaa juosta, kun tiesin missä olen, joten juoksin kevyesti himaan asti. Lopulta matkaa kertyi yli 21 kilometriä, mikä oli paljon enemmän kuin tälle päivälle olin ajatellut.

dsc_0887-1376x774.jpgMitkä olivat sitten yleisfiilikset? En oikeasti pitänyt siitä tapahtumasta. Oli kiva tavata ihmisiä ja jutella vähän. Oli myös kivaa juosta paikoissa, joissa en ole aiemmin juossut. Aina oppii ja näkee uutta. Voi viettää mukavaa lauantai-iltapäivää, kerätä kilometrejä, tulla kotiin, käydä suihkussa ja alkaa syödä lounasta. Sen jälkeen tulee tunne: olen tehnyt tänään jotain. Siitä saa hyvän fiiliksen. En kuitenkaan ikimaailmassa juoksisi siellä maratonia tai edes puolikasta. Tulee mieleen erään puoluejohtajan tv-mainos, jossa hän bussikuskina tulee paikalle ja sanoo: meillä taitaa olla sama suunta. Minusta minulla ja tuolla tapahtumalla on aivan samalla tavalla kun minulla ja sillä puoluejohtajalla ihan eri suunta. Arvostan suuren urheilujuhlan tuntua, meininkiä ja happeningia. Paljon ihmisiä ja kunnon karnevaalia. En tuollaista pystyyn kuollutta hiljaista tunnelmaa ja lyhyenlännän lenkin kiertämistä jossain keskellä ei mitään neljä kertaa. Kyllä siellä kympin voisi raastaa ihan hyvin, jos olisi muita mukana kirittämässä, mutta en todellakaan puolikasta – puhumattakaan maratonista tuollaisessa tapahtumassa juoksisi. Lisäksi ärsytti tosi paljon se, ettei siellä ollut mitään expoa ja samoin se kuinka ahdas se rakennus oli. Ei vessaan ollut mitään mahdollisuutta päästä. En tajua miksei siihen pihalle oltu laitettu sellaisia bajamajoja, jotka ovat sellaisia pisuaareja. Nyt piti miettiä koko ajan, minne hemmettiin sitä voisi mennä kuselle. Se ei ole helppoa kun ei ole lehtiä puissa, eikä pensaissa ja ollaan kuitenkin asutusalueella. Lopulta ennen Mäkkiä löysin jonkinlaisen muuntajarakennuksen, joten se tönö sai toimia näkösuojana ja menin sen taakse metsään.

Kun en ollut koskaan tuolla käynyt, niin olihan tapahtuma ihan kiva nähdä, mutta en sille kyllä parempaa arvosanaa antaisi kuin 7-. Toimitsijat tuntuivat olevan ystävällisiä ja asiallisia, mutta liikaa siellä on sellainen kylähölkän meininki. Ei siellä pitäisi olla kymppiä, puolikasta tai maratonia, vaan joku 15,6 km randomhölkkä juhannusaattona.