Mahtavaa, Laajasalossa on pururata

dsc_1167-1376x774.jpgOlen vuosia yrittänyt löytää pururataa – onnistumatta. Olen kysellyt Juoksufoorumilla niiden perään ja yrittänyt katsoa netistä informaatiota. Joka paikassa, missä pitäisi olla pururata, onkin metsässä menevä hiekkatie. Se on Stadionin ympäristössä, Meilahdessa, Lauttasaaressa ja monessa muussa paikassa juuri niin, ettei pururataa ole. Se on sääli, sillä pururadoilla on monia hyviä puolia. Tuntuu, ettei moni enää edes tiedä, mikä pururata on, joten määritellään sekin nyt. Pururata tarkoittaa kuntorataa, joka on päällystetty sahan purulla. Silloin se on pehmeämpi kuin hiekkapintaiset ulkoilureitit.

dsc_1164-1376x774.jpgMurtomaahiihtobaanan pohjana pururata on hyvä, sillä se ei vaadi niin paljon lunta, kun siellä voi jo hiihtää. Jos puru vähän paikoitellen paistaa lumen lomasta, niin se ei haittaa, sillä ei se sahanpuru naarmuta suksien pohjia niin kuin hiekka. Lapsuudessa mentiinkin usein vähälumisena talvena tai alkutalvesta 1040m pururadalle hiihtämään, koska suhteellinen lumitilanne oli siellä parempi, vaikka muuten se ei ollut niin kiva siellä hiihdellä, koska ei ollut oikeastaan kuin yksi mäki koko reitillä. Toisaalta kun luisteluhiihto tuli, niin vauhtia tuli sen verran lisää, että se oli kuin kartingrata tuollainen kierros. Valitettavasti kaupungin työntekijät ajoivat kaksi latua rinnakkain, joten oli pakko luistella ikään kuin latujen päällä. Koulun liikuntatunnilla joskus kun oli hiihtoa, niin kyllä siellä täysillä paineltiin ja voitin muita puoli kierrosta.

dsc_1166-1238x2201.jpgMitkä ne pururadan edut ovat sitten juoksijalle? Olennaistahan on juuri se, että se vaimentaa iskua paremmin kuin muut alustat. Siinä on kaksi hyvää puolta. Ensinnäkin jos on vamma tai kipuja, niin pururadalla voi ehkä juosta, vaikkei muualla voisi. Kuntoutuksen aikana siellä on siis hyvä lenkkeillä. Toinen erinomainen käyttötarkoitus on kevyillä kisakengillä juokseminen. Jos käy tekemässä esim. ratatreenin ja siinä vieressä on pururata, niin voi juosta verraa alle ja loppuun sillä pururadalla ilman, että tarvitsee vaihtaa tossuja. Samoin jotkut mielikisakengät, kun niistä vaimennus alkaa loppua, mutta ovat muuten uudenveroiset, kelpaavat vielä pururadalle. Se on aika raskasta juosta siinä purulla, joten joutuu tekemään enemmän töitäkin eli lihaksistollekin se on hyvä. Lisäksi tulee vähän pinnanmuotoja, joten sekin auttaa kehityksessä.

dsc_1158-1376x774.jpgPururatoja ei ole siis löytynyt, mutta eilen löytyi. Menin metrolla ja bussilla Peräjollakseen, josta lähdin juoksemaan takaisin kaupunkiin kiertäen kaikenlaisia lapsuudesta tuttujen paikkojen kautta. Näin venesataman, koulut, tennishallin, Aittasaaren lenkin (jossa käytiin hiihtämässä) sekä tietysti uimarannan, urheilukentän ja pururadan. Oli melkoinen yllätys, kun urheilukenttä alkoi näkyä ja tajusin yht’äkkiä, että siellä piirtyy näkökenttään keltainen viiva eli pururata. En meinannut uskoa asiaa todeksi. Niinpä kun olin juossut ensin pari kierrosta tutulla vanhalla 250m radalla, joka rakennettiin joskus 80-luvulla ja sen jälkeen koulun cooperit ja pikajuoksut olivat siellä, heittäydyin pururadalle. Se oli samalla mahtava, mutta ärsyttävä fiilis. Jos olisin tiennyt, että siellä on edelleen pururata, olisin siellä käynyt jo aiemmin, mutta kun kirjoitin ylioppilaaksi 1992, tarkoittaa se sitä, että ko. kentällä olen viimeksi käynyt varmaan 1991 syksyllä jollain liikuntatunnilla. En voinut tietää, että siellä on pururata, kun ne ovat muualtakin poistuneet. Ehkä olisi pitänyt tajuta kysyä joltain: onko Laajasalossa vielä pururata? Tosin vastaus olisi varmaan ollut kyllä, vaikka se olisi ollut hiekkaa, sillä kuten sanottua, moni ei tänä päivänä tiedä, mikä pururata on.

Juoksufoorumilla sain heti kritiikkiä asiasta, kun kerroin tästä pururatalöydöksestä. Se on muka vanhanaikainen ja kun tuo argumentti ammuttiin alas, väitettiin, että pururadalla kengät kastuvat. Miten ne oikeasti kastuisivat, sillä se vesihän menee sieltä purusta läpi? No okei jossain kohdassa, jos on oja tai muuten alavaa maata, niin sillai voi käydä, mutta tuollaisessa metsäkannasmaastossa radalla, joka menee jossain mäntymetsässä, ei ole yleensä ikinä märkää tai silloin on täytynyt ainakin olla melkoiset rankkasateet. Sellainen ominaisuus pururadoilla toki on, että jyrkissä mäissä puru tuppaa kerääntymään kasoiksi siihen alamäkeen, mutta tuolla radalla ei ole kuin yksi sellainen mäki ja nyt se puru on ilmeisesti tasoitettu hiljattain, joten mitään sellaista ei näkynyt.

dsc_1152-1376x774.jpgTulen jatkossa ehdottomasti käymään tuolla treenaamassa. Vaikka se 250m rata on aika huono, se on jotain tiilimurskaa ja eilen se oli ainakin todella pehmeä, niin kyllä siinä silti voi treenata (onhan se kuitenkin parempikuntoinen kuin Pirkkolan rata) ja juosta verran lisäksi jonkinlaista tempoa pururadalla. Se rata menee kaiken lisäksi uimarannan ohitse, joten hyvällä kesäilmalla voi treenin jälkeen halutessaan käydä uimassa. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kauhean kaukana kaupungista ole. Sinne pääsee autolla suht kätevästi, samoin kuin metrolla ja bussilla vaihtaen Herttoniemessä. Yksi kätevä tapa on mennä julkisilla sinne, tehdä treeni ja juosta kotiin. Fillarillakin voi ajatella menevänsä, ainakin uimarannalla oli runkolukittavat pyörätelineet. Kaupunkipyörälläkin voi tulla vaikkapa Herttoniemen metroasemalta. Toki loppumatkan joutuu juoksemaan, sillä ne asemat ovat vähän kauempana, mutta ei sitä nyt ihan perille saakka tarvitse päästäkään.

dsc_1173-1376x774.jpgTämä oli hyvä löytö ja kuten sanottua niin, aion treenata tuolla kesäkaudella. Tosin ei se kyllä 1040 metriä ole, kuten kaupunki on meille vuosikymmeniä kertonut. Polar näytti kierroksen matkaksi 950 metriä.

Mainokset