Mattojuoksu: ei tuntunut yhtään kipua

dsc_2242-948x1264.jpgEilen satoi rankasti, joten päätin mennä juoksemaan matolle. Moni muukin oli päättänyt tehdä niin, sillä kaikki matot olivat varatut. Sillä ei ollut väliä, sillä minulla ei ollut kiire. Kävin ensin rullaamassa jalat ja ihmettelin, kun mihinkään ei sattunut, missään ei ollut jumeja. Rullaus oli siis vähän jopa turhaa. No toisaalta viime viikolla juoksin lihaskuntotreenien takia yli 30% vähemmän kuin edellisellä viikolla ja nyt vapun takia tälläkään viikolla ei ollut tullut kuin yhteensä 19 km kevyttä lenkkiä. Sen jälkeen tein pohkeet ja sitten lähdin lämmittelemään juoksua varten. Jos jotain olen nimittäin nyt oppinut virheistä, niin se on se, että lämmitellä täytyy. Ei pelkästään sen takia, että olisi terävimmillään, vaan myös siksi, ettei tule vammoja.

Tein vähän drillejä ja heiluttelin sekä jalat että yläkropan. Lopuksi otin jopa jonkinlaisia spurtteja salin lattialla. Sanoisin, että siihen meni joku 15-20 minuuttia ja sain lopulta jopa hien päälle. Edelleen kaikki matot olivat varatut, kun olin valmiina aloittamaan treenini. Eivät siellä toki enää kaikki samat olleet, vaan juoksijoita oli lähtenyt ja uusia tullut tilalle. Hypin vielä joku 10 kertaa paikallani korkealle ilmaan kuvitteellisen aidan yli. Sitten olin valmis. Jouduin odottamaan ehkä 2-3 minuuttia kunnes pääsin matolle. Kun olin tehnyt jo lämmittelyn, minun ei tarvinnut aloittaa lenkkiäni höpöhölkällä, vaan laitoin suorana 5 min/km vauhdiksi. Ajatus oli juosta sitä vauhtia kolme kilsaa, mutta kun se juoksu tuntui niin hyvältä, niin päätin juosta vain 2 kilsaa tuota vauhtia.

Varsinaiseksi treeniksi olin suunnitellut 8 kilsaa 4.08 min/km vauhdilla. Minulla oli etukäteen kaksi vaihtoehtoista skenaariota, joita pidin todennäköisimpinä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi se, että pakaraan sattuisi ja lenkki olisi sen takia vaikea. Toinen vaihtoehto puolestaan olisi sellainen tilanne, että juoksu tuntuu alussa helpolta, mutta parin kolmen kilsan jälkeen puuttuva vauhtikestävyys astuu peliin kuten kävi syksyllä ensimmäisissä tempojuoksuissa. Okei silloin vauhti oli 3.55 min/km, mutta idea sama. En ollut nyt juossut kolmeen kuukauteen reipasta, joten ajattelin, että olisin vaikeuksissa jopa tällaisessa uptempovauhdissa. Suurin todennäköisyys olisi kuitenkin sille, että kärsin kivuista.

dsc_2240-948x1264.jpgKaikki meni ihan eri tavalla kuin luulin. Salilla oli oikeasti todella kuuma, joten lenkin aikana lensi hiki aika huolella ja tuntui jopa siltä, että kädet olisivat tulessa, kun ne olivat niin kuumat. En silti juonut tai mitään vastaavaa, vaan jatkoin juoksua. Jaksotin treeniä sillä tavalla, että otin sykkeitä aika ajoin. Ensimmäisen kilsan aikana syke oli 153, kolme kilsaa myöhemmin 159, taas kolme kilsaa ja 163 ja lopuksi 169. Viisi kilsaa kahdeksasta meni itse asiassa ihan hyvin. Sen jälkeen se alkoi olla henkisesti hankalampaa. Huomasi, etten ole tottunut, mutta se ei kumma kyllä hengityksen, eikä jalkojenkaan osalta tuntunut kovinkaan hankalalta. Kyllä silti tuli sellainen epäuskoinen fiilis sen suhteen, että miettikääpä jos pitäisi lähteä maratonia juoksemaan nyt kun on juossut 3 kuukautta pelkkää hidasta pk:ta.

Sain lopulta sen 8 km tehtyä, jonka jälkeen juoksin vielä sitä 5 min/km vauhtia 3 kilsaa. Hokan Mach 2:t toimivat erinomaisesti. Ne ovat todella hyvät kengät matolle. Tuntuu, että pystyn juoksemaan niillä oikeastaan mitä vauhteja vain, vaikkakin on todettava, että ihan hidasta hölkkää niillä ei mielellään tee. Vaatii jonkinlaisen vauhdin päälle, että tuntuu, että ne kengät vievät askelta eteenpäin, mutta yleisesti ottaen niillä voi tehdä oikeastaan kaikki mattolenkit. Erikoisinta eilisessä lenkissä oli kuitenkin se, etten tuntenut minkäänlaista kipua. Niinpä herää kysymys, että onko pakarassa ja takareidessä ollut ongelma nyt historiaa. Tänäänhän sen nyt sitten näkee siitä, että onko kipuja tullut. Kun rullailen illalla salilla, näen tuntuuko missään ja sitten kun juoksen taas matolla, voin samalla tavalla arvioida tilanne. Merkit ovat kuitenkin nyt hyvin lupaavat. Saattaa olla, että vamma on poissa ja voin aloittaa harjoittelun. Ajattelin, etten tekisi nyt alussa kuitenkaan mitään vetoja, vaan juoksisin vain aiempaa kovempaa juuri esimerkiksi sillä tavalla kuin eilen ja lisäksi voisin tehdä ulkona vähän fartlek-tyyppisiä treenejä. Kun kelit taas paranevat, niin Baltsu 8K ja Favelan 2,4 km segmenteillä voisin käydä rypistämässä ja sitten kun vauhtikestävyys on parempi, voidaan ajatella vetoja.

Hyvä fiilis mahdollisen kuntoutumisen vuoksi.