Eka vetoharjoitus moneen kuukauteen

Juoksin eilen ensimmäiset vedot sitten tammikuun. Muutenkaan en ole kauheasti vetoharjoituksia sitten viime kesän tehnyt. Nyt kun oli takareidessä/pakarassa joku revähdys tai repeämä, niin en toki pystynyt reippaampaa juoksemaan, mutten toisaalta myöskään loppuvuodesta kovinkaan paljon innostunut niitä juoksemaan. Näin jälkikäteen mietin miksi. Ehkä se määrätavoitteen saavuttaminen viime vuodelle niin tärkeä, että laatu jäi vajaaksi ja kun keväällä oli jo kausi päättynyt pettymykseen, kun keuhkovirus vei kunnon, niin en sitten syttynyt.

Tonnit matolla

Eilen palasin siis vanhojen kunnon tonnin vetojen pariin. Pelkäsin niitä vähän etukäteen, koska en ollut tehnyt mitään vauhtia aikoihin. Toki juoksin toissa viikon perjantaina matolla 8 km at 4.08 min/km ja viime perjantaina 6 km at 4.08 min/km, 1 km at 4.00 min/km ja 1 km at 3.45 min/km. Nuo olivat siis uptempotyyppisiä lenkkejä ja viime kerralla se tuntui jo suhteellisen helpolta, niin lisäsin vauhtia lopuksi. Toki uptempot ovatkin yleensä paljon pidempiä, tyyliin 15 kilsan pituisia settejä, joten siinä mielessä ei ihme, että vauhti ja matka eivät oikein kohdanneet. Toisaalta kun ei ole vauhtikestävyyttä, niin ei ole ja sillä ensimmäisellä kerralla tuntui jo viiden kilsan kohdalla. Nuo treenit kuitenkin rohkaisivat minut kokeilemaan eilen vetoja. Kipuja nimittäin ei ole ollut lähes kahteen viikkoon. Olin päättänyt juosta 8×1000 m 600 m hölkkäpalautuksin. Ajattelin, että juoksisin 3×3.45, 3×38 ja 2×3.32. En tiennyt yhtään kuntoani, mutta tiesin sen, että reilu vuosi sitten ennen keuhkovirusta minulla meni 8x1000m/600m treeni 3.32 vauhdeilla matolla ja vielä sen jälkeen kesällä 5x1000m Eltsussa 2 minuutin palautuksin 3.35 vauhdeilla. Nyt en uskonut vauhtikestävyyttä olevan, joten päätin ottaa rauhassa vauhtien kanssa.

Tuleeko kipu sittenkin takaisin?

Vahingosta viisastuneena olen tehnyt lämmittelyjä nyt paremmin ja tuntui, että olisin valmis. En tehnyt niin huolellista lämmittelyä kuin silloin toissa viikon lopulla, jolloin olin jo hiessä mennessäni juoksumatolle, mutta ihan hyvän kuitenkin kuten olin tehnyt viime perjantainakin. Tunsin olevani valmis juoksemaan. Alle 3 km hölkkää ja sitten hommiin. Ne ensimmäiset kaksi vetoa tuntuivat todella helpoilta, mutta kolmannessa tuntui pakarassa jomotus. Hetken aikaa oli sellainen tunne, että se kipu tulee takaisin. Tein salamannopeasti päätöksen, että juoksenkin vain kuusi vetoa. En halua riskeerata, kun juuri olen toipunut, joten kuormitus pitää pysyä kohtuullisena. Sen lisäksi päätin, että jos kipu pahenee, lopetan heti.

Kipua ei kuitenkaan tullut ja se omituinen jomotuskin katosi aika nopeasti. Neljännessä vedossa sitä ei enää ollut, mutta olin silti päättänyt, etten juokse kuin kuusi, sillä on turha ottaa mitään riskejä nyt. Niinpä juoksin 3×3.45, 2×3.38 ja viimeisen 3.32. Siinä viimeisessä vasta oli sen verran vauhtia, että se tuntui minulle liian kovalta. En varsinaisesti joutunut raastamaan, mutta tuntui, etten ole tottunut juoksemaan niin kovaa. En olisi kyllä montaa vetoa sellaista vauhtia pystynyt juoksemaan.

Tämä oli kevyt harjoitus

En ollut niin poikki kuin normaalisti vetoharjoituksen jälkeen, joten siitäkin voi päätellä tuon olleen kevyehkö harjoitus. Minun ei myöskään tarvinnut juoda lenkin aikana. Juoksin loppuun vielä kevyttä 3 kilsaa, joten kokonaisuutena lenkille tuli mittaa 15 kilsaa ja se tuntui aika kevyeltä. Olen siinä mielessä nyt onnellisessa tilanteessa, että mihinkään ei satu. Jalat tuntuvat muutenkin hyvältä, sillä kun rullailen niitä, niin lihakset tuntuvat hyviltä, eikä jumeja ole. Ehkäpä kuminauhan avulla tehty venyttely on auttanut. Se antaa tavallaan uskoa. Toisaalta en juossut kovinkaan kovaa, mutten ollut myöskään purjeissa eli pk-lenkkeily on jonkinlaisen kuntotason ylläpitämiseen riittänyt. Minulla on painoakin nyt vähän liikaa. Osin se johtuu voimaharjoittelusta, mutta osin puhtaasti siitä, että on tullut harjoituksellisesti aika nollaviikkojakin, jolloin olen silti syönyt ja juonut niin paljon kuin olen jaksanut ja täytyy myöntää, että nyt talvella, kun olen teoriaa väsännyt, on tullut naposteltua kaikenlaista, mitä en yleensä tee. Eli varaa olisi vauhtia kiristää paitsi treenillä, niin pudottamalla hieman painoa.

Hoka Mach 2 voisi toimia maratonilla

Harmitti vähän se, että silloin, kun Mach 2:t tulivat testiin, en kipujen vuoksi voinut kokeilla vauhtia. Arvioin, että matolla voisi ehkä juosta niillä kaikkia vauhteja, mutta en varsinaisesti asiaa ole päässyt kokeilemaan. Kengissä on nyt 225 km, joten teen 250 kilsan kohdalla sellaisen raportin, joka sisältää vetoharjoittelutkin. Kun olen nyt juossut pitkiksiä, uptempoa ja vetoja sekä peruslenkkejä, niin on osoittautunut, että päkiän Hokan tapauksessa kovahko vaimennus ei tee siitä samanlaista pitkien matkojen maratonharjoittelun täsmäasetta, mitä Clayton 2 oli, vaan enemmän kisakengän. Vedot menivät niillä eilen niin hyvin, että aloin ajatella, että tuo kenkä voisi toimia itse asiassa aika hyvin maratonilla. Toki se uusi Carbon X voi olla siihen vielä parempi, mutta toisaalta tämä on kevyempi. 3.32 vauhtikaan ei ollut näille liian haipakkaa eilen, joten jos juoksija juoksee maratonia vaikkapa 4.15 kilsavauhdeilla, niin tossu varmasti pelaa hyvin. Ainoa huono puoli on jyrkät mutkat, joissa tossu voi olla vähän epästabiili, mutta suurilla kaupunkimaratoneilla niitä ei välttämättä olekaan ja täytyy myös sanoa, että tossu on mukautunut jotenkin jalkaan entistä paremmin ja ne saa nauhoitettua nyt jotenkin suhteellisen kireälle, joten voi olla, että kurvitkin sujuvat paremmin kuin mitä alussa niiden luulin onnistuvan.

Aloitan nyt pikkuhiljaa lisätä vauhtitreenejä ja jos lämpötila oikeasti kohoaa, niin sitten voisi ottaa rataharjoittelua mukaan ohjelmaan.

Mainokset