Toukokuussa määrää tuli runsaasti

Alkuvuosi oli surkea, kun tammikuussa oli keuhkoputkentulehdus ja helmikuun alussa tuli vamma. Niinpä maaliskuun loppuun mennessä ei ollut kovin paljon juoksua kertynyt. Toisaalta viime vuonna kärsin huhtikuussa keuhkoviruksen, enkä juossut oikeastaan mitään, joten nyt kun juoksin kohtalaisen hyvin huhtikuussa ja todella paljon nyt toukokuussa, niin kokonaissumma on nyt yli viime vuoden tason lähdettäessä kesäkuulle. Siihen täytyy olla tyytyväinen. Nyt on kasassa siis 1731 km, kun viime vuonna oltiin toukokuun lopussa lukemissa 1698 km. Vuodet eivät muuten ole veljeksiä keskenään. Viime vuonna oli 31.5 iltakasilta Kaisaniemessä 24,8C kun taas eilen varsinkin aamulla oli aivan kamala rankkasade, tuuli kovasti ja lämpötila oli vielä aamupäivällä 10 asteen tienoilla, joten päätin juosta kuukauden viimeisen lenkin matolla. Toisaalta on kuukauteen mahtunut paljon hyviäkin kelejä, vaikkei hellettä olekaan koettu. Niinpä lenkkien pituudet ovat kyllä kasvaneet toukokuussa.

Ei ole enää kipuja

Huhtikuun lopussa oli vielä kipuja, toukokuun alussa ne hävisivät ja niinpä oli mahdollista juosta paljon. Voikin sanoa, että tämä olikin kuukausi, joka palautti tavallaan menon normaaliksi tai sillä erotuksella, etten ole oikein vielä uskaltanut tehdä kovempia vauhteja. Siihen on kaksi syytä. Toinen on puhtaasti se, että pelkään vielä ensinnäkin sitä, että pakarassa tai takareidessä kuitenkin olisi kipua ja toiseksi inhottaa mennä treenaamaan, kun tietää, ettei juoksu kulje. Esim. eilen kun sitten juoksin 4x1600m niin oli se aika ankeata, kun kulki niin huonosti. Syke oli maksimissaan selvästi alempi kuin 10 km keskisyke on ollut kisoissa, mutta puhtia ei ollut kovempaan vauhtiin. Siihen pitää tehdä hommia. Toisaalta sain kuukauden aikana parannettua peruslenkkien vauhteja niin, ettei olla enää kaukana normaalista. Siinä tapahtui kuukauden aikana iso kehitys. Samoin lenkkien pituus parani ulkolenkkikauden ansiosta. Huhtikuussa tein todella paljon lyhyitä lenkkejä, toukokuussa puolestaan aika paljon puolipitkiä. Kokonaisuutena kilometrit näyttävät lukemia 448,82, mikä lienee uusi ennätys. Viime vuoden lopussa juoksin 447 km kuukauden, enkä ainakaan muista, että mikään olisi ollut tuota vilkkaampi aiemmin. Tiesin eilen, että 450 km raja on noin lähellä, mutten jaksanut rikkoa sitä. Oli sellainen juoksumatto, joka sammuu tunnin kohdalla, eikä vain huvittanut jatkaa ja käynnistää sitä uudelleen. Määrä oli siitäkin huolimatta loistava mielestäni vaikkei se raja mennytkään. Erityisen tyytyväinen olen siihen, etten ahnehtinut kilometrejä, vaan katsoin ensimmäistä kertaa koko kuukauden aikana kertymää vasta eilisaamuna. Tein fiiliksen mukaan ja se riitti tuohon.

Ennätyskilsat kertyivät 29 lenkistä

Kuukaudessa tuli juostua 29 kertaa, mikä tekee 15,48 km keskipituuden. Siinä on hieman vielä varaa parantaa varsinkin kun ottaa huomioon, etten vielä pyöräillyt maantiepyörällä. Sitten kun ilma lämpenee ja alan pyöräillä, juoksulenkkien määrät vähenevät ja samalla kilsat, jos en pidennä lenkkejäni tai vaihtoehtoisesti tee jotain ihan lyhyitä lisälenkkejä ja tuplapäiviä. Toki Wattbikella ajoin kerran tunnin toukokuun 4. päivä. Se oli toinen niistä päivistä, jolloin en juossut. Toinen oli tämän viikon keskiviikkona, jolloin kävin vain core tunnilla. Kaikkina muina päivinä juoksin. Pitkiksiä kertyi 4 kpl eli 27,2, 28,8, 29,6 ja 36,2. Koko vamman ajan juoksin pitkikset hitaina ja lyhyinä, jos niitä ylipäätänsä juoksin tai no alussahan juoksu oli mahdotonta, mutta sitten kun pystyin taas juoksemaan. Sen takia tuntui viime viikolla, että on pakko repäistä ja tuon takia tein niin pitkän lenkin.

Vauhtia ei vielä ohjelmassa

Kolme kuukautta ilman reipasta juoksua ja nyt sitten toukokuussa kiristin tahtia aika nihkeästi. Ei yhtään tempojuoksua vielä, sillä en kestäisi sitä vauhtia. Kahdesti juoksin uptempoa. Heti 2.5 kertyi 8km at 4.08 min/km. Seuraavan viikon perjantaina Hoka Cliftoneita testatessa 6 km samaista vauhtia ja pari kilsaa nopeampaa eli 4.00 ja 3.45 kilsat. Seuraavalla viikolla tein yhdet vedot, 6x1000m jossa 3×3.45, 2×3.38 ja 1×3.32 kilsat. Viime viikolla vauhtia ei sitten ollutkaan, mutta juoksin yhden kerran 8 km at 4.22 min/km. Sen lisäksi juoksin 10x100m stridet kerran kuten olin juossut edellisellä viikollakin. Eilen sitten puolestaan 4×1600 m at 3.45 min/km. Täytyy myöntää, että kaikki reippaampi on rankkaa, kun tuntuu, ettei kulje ollenkaan. Se on kuitenkin sitä, mitä pitää nyt tehdä ja kehittää. Kestävyyspohja on nimittäin olemassa ja jatkossa pitää juosta lujempaa.

Pieni ikävä vaiva tuli

Yhtenä aamuna satutin nivustani kaupunkipyörällä. Ohitin pysäköityä autoa kapeasta raosta ja jotain tapahtui. Rengas osui sivusta kanttariin hiljaisessa vauhdissa ja pyörä lähti sortamaan jotenkin sillä tavalla, että meinasin mennä kyljelleni. Siinä tapahtui tärähdys ja menetin tasapainoani, mutten kaatunut. Oikea nivunen jotenkin revähti tai venähti siinä äkkinäisessä liikkeessä. Siinä ei ole varsinaisia kipuja, mutta coretunnilla olen huomannut, että se naksuu jotenkin, jos yritän liikuttaa jalkaa suurella ympyrällä. Samoin jos teen lämmittelyssä heilautuksia sivulle, niin se ei oikein suju. Se nivunen jomottaa, muttei ole kipeä. Se ei haittaa juoksua, joten olen ajatellut, että asia saa olla. Jos alkaa jotain ongelmia ilmautumaan, niin sitten tilanne on eri. Olen kyllä päättänyt, etten nyt kaupungissa vähään aikaan niin paljon pyöräile. Itseasiassa reiluun viikkoon en ole ajanut kertaakaan metriäkään.

Miten tästä eteenpäin?

Coretunnilla tuli käytyä neljä kertaa ja yläkropan salia tehtyä about kerran viikossa. Viime viikolla tein jalat kerran. Taidan ottaa nyt niin, että teen jalat joka toinen viikko ainakin alkuun ja pyrin tekemään corea jatkossakin kerran viikossa. Juoksun suhteen määrää tästä ei tosiaan tarvitse lisätä millään tavalla, mutta vauhtia täytyy lisätä. Kesäkuu näyttänee jo paljon suuntaa. Nyt kun vauhtikestävyyttä ei ole, niin en kritiikistä huolimatta hingu kilpailemaan. En ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa suhtauttaa asioita. Minä peilaan kaikkea tavoitteisiin. Olen juossut nyt viimeisen 1,5 vuotta lähes 50% enemmän kuin sitä ennen parhaimmillaan. Tämä johtuu siitä, että haluan kehittyä juoksijaksi, joka pystyy juoksemaan alle 2.50. Entisillä keinoilla eli pienillä määrillä ja kovilla vauhdeilla ei olisi menty kuin johonkin max 2.55 tasolle. Sitten ihmiset puhuvat jostain kolmesta tunnista. En minä kävisi näin paljon lenkillä, jos haluaisin juosta maratonin kolmeen tuntiin. Jos haluaisin juosta sen kolmeen tuntiin, kävisin lenkillä vähän ja kävisin juoksemassa jonkun tapahtuman. Nyt minä rakennan sellaista kuntoa, että voin juosta kovempaa, mutta pitäisi pysyä vammoitta. Lämmittelyssä on siinä iso rooli. Eilen teki mieli taas skipata väsyneenä lämmittely, mutta onneksi tein sentään jotain liikkeitä.

Ei tämä nyt ihan huonolta näytä, keväällä oli paljon surkeampi tilanne. Kiva juosta, kun ei ole kipuja.

Mainokset