Mikä Helsinki Half Marathonilla meni pieleen?

Vesi loppui Suomessa on melkoinen mätäkuun juttu, mutta niin on mediatietojen mukaan Helsinki Half Marathonilla päässyt käymään. Itse olin kisaa katsomassa, enkä huomannut mitään tuollaista, mutta toisaalta en mennyt hitaimpien tahtiin. Se on kuitenkin niin, että jokainen, joka osallistuu tapahtumaan, ansaitsee saada samanlaisen huollon ja muut härpäkkeet, joten ei se niin saa olla, että jos suoriutuu matkasta hitaammin, on vain jotkut rääppiäiset käynnissä, eikä ole tietoa, saako juoksija edes enää juomaa kuumalla. Asiasta pitää oppia, mutta samassa yhteydessä on hyvä käydä keskustelu siitä, miksi näin pääsi käymään.

Poikkeukselliset sääolosuhteet

Korkea lämpötila ja korkea ilmankosteus tekevät kelistä hiostavan, jopa painostavan kuuman ja se on pahin mahdollinen yhdistelmä juoksutapahtumalle Suomessa. On äärettömän harvoin niin, että jos tapahtuma starttaa kello 8.30, että silloin on jo 21,4 astetta. Vielä harvempaa se on niin, että siihen yhdistetään varhaisen aamun todella korkeaksi kohonnut kosteusprosentti. Myöhemmin se laski hieman, mutta oli silti korkealla ja tuplat siihen verrattuna, mitä kosteusprosentti oli ollut vaikkapa keskiviikkona, jolloin mielestäni keli oli hyvinkin miellyttävä, vaikka hellelukemia koettiinkin. Mikäli kilpailu puolestaan olisi ollut tänään sunnuntaina, olisi puoli yhdeksältä ollut sateen jälkeinen enemmän happiraikas keli, 17,6 astetta ja tuulista. Se ei olisi ollut samalla tavalla tukalan tuntuista. Eli järjestäjille kävi huono tuuri sääolosuhteiden kanssa, kun tuli erittäin hieno ilma, niin se oli samalla huono juoksijoiden kannalta. He kokivat läkähtyvänsä ja lappoivat päälleen sen verran paljon vettä, ettei sitä riittänyt kaikille.

Vesitarve laskettiin väärällä menetelmällä

Hesarin tekemässä jutussa järjestäjien edustaja kertoi, että vettä oli tuplamäärä normaaliin verrattuna, mutta kulutus oli niin tolkutonta, että vesi loppui silti. Minusta keskeistä ei olisi pitänyt olla pohtia, paljonko enemmän sitä vettä tarvitaan kuin viileässä kelissä, vaan paljonko kulutus tässä kuumuudessa olisi per juoksija. Kannattaa pitää mielessä se, että ihanneolosuhteissa ei puolikkaalla paljon edes välttämättä juoda, joten kelin vaikutus on todella merkittävä. Itse olen yrittänyt kehottaa ihmisiä välttämään auringonpistosta ja lämpöhalvausta kastelemalla kroppaa. Opin sen tärkeyden juteltuani vuosia sitten ultrajuoksija-Jolkun kanssa Espoon radalla. Hän oli kuumissa olosuhteissa päässyt Spartathlonin maaliin, vaikka useimmat joutuivat keskeyttämään. Tämä johtui siitä, että hän kasteli kehoaan ja esti sen ruumiinlämmön liian suuren nousun. On siis aivan oikein kastella kroppaansa ja silloin pitäisi miettiä, paljonko sitä juomaa tarvitaan per juoksija per juottopiste, eikä tosiaan verrata tarpeeseen jossain toisissa olosuhteissa. Minun nyrkkisääntöni olisi juoksijamäärä x 2 + plus vähän reserviä joka juomapisteelle veden ja vesimukien määrä. Se on vielä ihan ok, vaikkei ihan oikein, jos urheilujuoma jossain loppuu, mutta vesi ei saa loppua missään olosuhteissa, sillä silloin leikitään jo terveydellä. Ylimääräisen veden voi kaataa viemäriin ja käyttämättä jääneet mukit säästää tulevaisuutta varten, joten oikeasti vettä pitäisi varata mieluummin vähän liikaa.

Suihkut tai sienet olisivat auttaneet

Omasta mielestäni sienet ovat paras tapa viilentää, mutta ne ovat kustannustekijä ja vaikea järjestää nopealla aikataululla. Sen sijaan suihkut olisivat olleet paikallaan, vaikken olekaan niiden ylin ystävä. Aikanaan on tullut juostua helteessä Tukholman maratoneja ja siellä on tosiaan ollut ne suihkut. En ole oikein kokenut, että ne pahemmin auttaisivat – ainakaan jos siitä vauhdikkaasti juoksee, mutta sellainen henkilö, jolla on tukala olo, voi jäädä suihkun alle vaikkapa pidemmäksi ajaksi, mikä olisi ollut iso apu. Olisin laittanut ensimmäisen suihkun Pohjoisrantaan siihen about 9,5 km kohdalle, toisen 12,5 km jälkeen, jotta se olisi ennen juoma-asemaa. Jos nimittäin ihmiset juoksevat suihkun läpi hieman ennen juottopistettä, niin vettä kuluu siellä vähemmän. Kolmas samalla tavalla Teollisuuskadulle ennen juomapistettä ja vielä yksi radanvarteen esim. 1,5 km ennen maalia. Tämä olisi maksanut tietysti, mutta näin hazardiolosuhteissa ehkäpä se ainoa oikea ratkaisu. Jos neljä olisi ollut liikaa tai liian kallista, niin minimissään kaksi.

Helteeseen täytyy totutella

Minusta osasyy on juoksijoissa itsessään. Tästä on puhuttu aikaisemminkin, sillä yhtenä vuonna Porissa oli maratonilla hellettä jo huhtikuun lopussa, viime vuonna HCM:llä oli kuuma toukokuussa jne. Mahdollisuus on siis olemassa ja siihen voi yrittää totuttautua. Minä olen puhunut vuosia sen puolesta, että keväisin kannattaa treenata pitämällä liikaa vaatteita. Jos alkaa juosta lyhyissä, kun on 12 astetta, niin miten pärjää sitten kun on 24 astetta tai vielä enemmän. Niinpä olen saattanut tehdä keväisin pitkiksiä musta, paksu hiihtopuku päällä ja muutenkin juoksen rutiininomaisesti aika reilusti päällä. Vielä viime viikolla minulla oli pitkät trikoot ja yläkropassa kelistä riippuen 2-3 kerrosta vaatetta. Vasta tämän viikon tiistaina siirryin juoksemaan lyhyissä. Minusta on turha palella harjoituksissa ja pyrkiä esiintymään sillä tavalla kovana jätkänä, että pystyy juoksemaan shortseissa ja karaistaa itseään. Paljon fiksumpaa on pitää vaatetta päällä ja totuttautua kesään. Myöskin juoksumatolla kuumissa olosuhteissa juokseminen auttaa tähän. Ei se siinä mielessä kokonaan auta, koska kisavauhdissa kroppa tuottaa tuplamäärän lämpöä ja lämmin ukostava ilma on tukahduttava kelle hyvänsä, mutta kesäkeleihin hyvissä ajoissa totuttautunut juoksija on silti huomattavasti paremmin varustautunut kuin joku, joka tulee ihan hoomoilasena lämpimän kelin tapahtumaan. Siihen liittyen suosittelen myöskin hihatonta kisapaitaa, joka on selästä mahdollisimman verkkomaista materiaalia. Kun paita tuntuu kevyeltä, se helpottaa muutakin oloa.

Mitä opimme tästä?

Massiivinen PR-katastrofi taas yhdelle suomalaiselle juoksutapahtumalle. Ikinä ei kerrota, jos joku meni hyvin, mutta jos Iivo juoksee harhaan tai reitti on alimittainen tai juoma loppui kesken tai ukonilma kaatoi puita juoksureitille, kaikki lehdet ovat täynnä tarinoita siitä. Negatiivista mainetta tulee, mutta nyt onkin kysymys siitä, kuinka se huono tilanne käännetään voitoksi. Hellekisa on haastava niin kilpailijoille kuin järjestäjillekin, joten minusta oikea tapa toimia olisi se, että ensin katastrofiin reagoidaan oikealla tavalla eli pahoitellaan ja tarjotaan niille loppupään juoksijoille ensi vuodeksi halpa osanotto tyyliin vaikkapa 21 euroa. Tuon jälkeen tiimin pitäisi juhlia sitä epäonnistumista. Tehtiin asiat pääasiassa hyvin, mutta joku tärkeä asia ei onnistunut niin kuin olisi pitänyt onnistua. Ensi vuonna paremmin. Pitää muistaa, että tuo on kuitenkin parhaita tapahtumia Suomessa ja tänä vuonna siellä oli minusta paljon aiempaa enemmän kansainvälisiä juoksijoita mukana. Se on asia, mitä ei pidä aliarvioida. Teen erikseen vielä jutun siitä, mikä tuossa tapahtumassa oli hyvää, sillä mediaahan se ei kiinnosta.

Mainokset