Juoksumatkailu, osa 3: Nostalgiapläjäys Kivenlahdessa

Laitoin eilen ylleni adidaksen juoksupaidan, jonka rintamuksessa lukee Espoo Rantamaraton Esbo Strandmaraton 20.09.2009. En tehnyt niin tarkoituksella, vaan tuo valkoinen paita on sellainen, jota käytän muutenkin kesäisin ja eilen se sattui vuoroon sattumalta. Se on vähän turhan isokokoinen, joten en pidä sitä salilla, mutta materiaaliltaan tuo on erittäin pehmeä ja mukava paita, joten pidän sitä mielelläni lämpimällä kelillä juostessani pitkistä. Eilisestä pitkiksestä tulikin nostalginen siinä mielessä, etten pelkästään käyttänyt tuota paitaa, vaan kävin ensimmäistä kertaa yhdessä paikassa sitten tuon kilpailun. Samalla se toi mieleen ajatuksia siitä, miten kuntoni on kehittynyt 10 vuodessa.

2009 vs. 2019 kunto

2009 minulla oli takanani parin vuoden tauko liikunnasta sydänlihastulehduksen jälkeen. Sitä ennen lähtötaso oli sellainen, että olin lenkkeilyt n. vuoden ja olin ehkäpä 3.30 maratonkunnossa. Tosin pumppu petti kuukausi ennen maratonia, joten emme saa koskaan tietää, miten olisi mennyt. 2009 keväällä aloin sitten treenata ja muistaakseni vähän ex tempore menin maratonille mukaan. Tavoite oli seuraavassa keväässä, mutta minulla oli sellainen käsitys, että voisin jo jonkinlaisen ajan tehdä syksyllä. En juossut kuin ehkä 500 kilometriä, sillä kroppa ei ottanut kovin helposti kilometrejä vastaan. Edellisestä maratonista oli aikaa yli 9 vuotta, eikä muistissa yhtään miten tankataan jne. Niinpä se kisa meni aivan poskelleen. Valmistautuminen oli kaiken puolin aika huono. Edellisenä päivänä tuli saunottua ja uitua, tankkasin huonosti ja kaiken kukkuraksi nukuin huonosti. En varmaan edes juonut riittävästi ja kun kisan aikana laiminlöin juomisen, niin juoksin 34 km kohdalla totaalisesti seinään. Viimeiset 5 km olivat karmeata taivalta, kun siihen meni 40 minuuttia, eivätkä silmäni tahtoneet pysyä auki. Lopputuloksena oli 4.09 aika, kun tavoittelin 3.45 tulosta. Siitä jäi aika huono fiilis talveen lähtiessäni, mutta keväällä kaikki kirkastui, kun juoksin Rotterdamissa 3.33.

Nyt pystyn juoksemaan tuollaisen 500 kilometrin halutessani kuukaudessa ja rutiinipitkislenkkivauhdeillani maraton kulkee johonkin 3.20-3.25 väliin. Lisäksi jalkani eivät tuollaisella pk-lenkillä edes kipeiksi, vaikka matkaa tulisi taivallettua pidempikin siivu kuten eilen 30 km ja pari viikkoa aiemmin 36 kilsaa. Kehitystä on siis tapahtunut huikeasti. Monesti sitä kritisoi itseään, kun ei ole tyytyväinen suorituskykyynsä, mutta toisaalta kun asioita katsotaan pidemmällä aikaperspektiivillä, voidaan havaita, että onhan kuntoni kehittynyt 10 vuodessa huikeasti. Jos otetaan tuolta joku random-kaduntallaaja, niin tuskin hän pystyy juoksemaan samalla vauhdilla pitkiä pk-lenkkejä. Siinä mielessä täytyy olla tyytyväinen ja onhan se, että on hyvässä fyysisessä kunnossa, yksi asia, mikä jossain määrin lämmittää mieltä.

Mitä MET teki Kivenlahdessa?

Rantamaratonin reitti oli tosiaan siihen aikaan sellainen, että lähtö oli Tapiolan urheilupuistossa. Sieltä se kulki aika pitkälti hiekkapintaisia reittejä varmaan jossain Espoon Keskuspuistossa kohti Kivenlahtea. Juoksin eilen osin varmaan samoilla seuduilla, mutten toki varmasti täsmälleen samoja reittejä. Kivenlahdessa tulin kuitenkin kohtaan, joka oli täsmälleen sama, enkä siellä ole käynyt 10 vuoteen. Siinä mutkitellaan talojen edessä merenrannassa sellaista katukivetystä. Muistan kisan aikana miettineeni, että siinä rannassa jossain rivarissa asuivat Sauli Niinistö ja Tanja Karpela silloin, kun seurustelivat. Sitten tuli mutka ja joku juoksi ohitseni ottaen samalla kuvia tapahtumasta. Myöhemmin Juoksufoorumilla paljastui, että kyseessä oli nimimerkki MET, joka kommentoi tuon kisan jälkeen, että he, jotka eivät juokse alle kolmeen tuntiin, eivät ole mistään kotoisin. Mietin silloin, että onpa mulkunoloinen jätkä, mutta myöhemmin aloin miettiä, että niinhän se tavallaan on. Jos juoksee 4 tuntiin, ei harrasta juoksua, koska itsekin aikanaan menin aivan kylmiltään mitään treenaamatta maratonille ja tuloksena oli joku 4 tuntia. Ei silloin ole lajin harrastaja. Sen sijaan 3 tuntiin pitää jo ulkoiluttaa tossuja, jolloin kyse on juoksijasta.

Motivaatio lisääntyi

Tuolla eilisellä lenkillä oli selkeä vaikutus minuun. Tuli hyvä fiilis siitä kunnosta, mutta toisaalta samanaikaisesti tiedostin sen, että minulla on vauhdin suhteen tällä hetkellä puutteita. Niinpä mietin olisiko aika lopettaa ns. matkailutyyppinen juokseminen ja alkaa tehdä assulla kovempivauhtisia lenkkejä, jolloin en keskittyisi suunnistamiseen, vaan vauhdin ylläpitoon. Nyt on joka tapauksessa aika mukavasti motivaatiota ja uskon, että pystyn kyllä parissa kuukaudessa nostamaan tasoani, jos saan harjoitella terveenä. Eilen oli jopa toinen sukka vahingossa väärinpäin, eikä sekään vaikuttanut mitään, joten tilanne on aika hyvä. Pieniä asioita ei juostessa edes huomaa. Tänään on kyllä vähän kurkku kipeä ja muutenkin väsynyt olo. Yö olikin viileämpi kuin luulin, joten kun nukuin ikkuna auki, niin heräsin siihen, kun oli kylmä. Toivottavasti en tule nyt kipeäksi.

Juoksumatkailu on kyllä hyvä tapa oppia tuntemaan eri asuinalueita. Olen juossut tämän vuoden aikana valtavasti eri paikoissa. Nyt alkaa olla jo aika hyvä käsitys pääkaupunkiseudusta, millaista ennen ei ollut, kun tuli pyörittyä pitkälti samoilla mestoilla aina. Se on tietyllä tavalla kiva tietää, millaista missäkin on. Loppujen lopuksi vaikka kyse on isoista kaupungeista, niin onhan täällä aika monipuolista, kun löytyy monenlaista maisemaa. On merenrantaa, peltoa ja metsää, jokaisella varmasti siis jotakin itseä miellyttävää.