Maantiepyöräily: 5 ärsyttävintä asiaa

Olen nyt ajanut tällä ajokaudella kahdesti maantiepyörällä. Ensin sunnuntaina 26 km ja eilen vajaat neljäkymppiä. Kausi ei alkanut tänä vuonna kelien, vaan tuon flunssan mukaan. Olin toukokuussa niin innostunut siitä, että pystyin juoksemaan ilman kipuja, joten en alkanut pyöräillä. Vasta nyt kun olin kipeänä, mietin kuinka voisin palata treenin pariin niin, ettei tarvitsisi olla vielä aivan 100% iskussa. Vastaus oli pyöräily. Sunnuntain lenkillä tuli vielä aika huono olo, eilen meni paremmin. Tosin ajaminen ei ollut kummallakaan kerralla kokonaan lystiä, joten kerron nyt 5 asiaa, mitkä ärsyttävät kaikista eniten, kun Helsingissä ja Espoossa ajaa tuollaisella maantiepyörällä.

  • SUUNNISTAMINEN

Suunnistaminen on oikeasti syvältä. Vaikka kuinka katsoisi mihin suuntaan pitäisi mennä, niin seuraavassa risteyksessä tilanne saattaa muuttua. Kyltit on oikeasti monesti käännetty, jolloin ne osoittavat väärään suuntaan ja toisaalta johonkin tiettyyn paikkaan saattaa päästä montaa kautta. Lopputuloksena voi olla sellainen tilanne kuten minulle kävi eilen eli ajaa yksinkertaisesti rundin ja päätyy samaan paikkaan, mistä oli lähtenyt. Minulla oli tarkoitus eilen ajaa Kauniaisten kautta Turuntielle, mutta olinkin hetken päästä uudestaan Kauniaisissa. Toki jos parin sadan metrin välein jokaisessa risteyksessä kaivaisi puhelimen taskustaan ja katsoisi reittiä, niin se auttaisi, mutta ilo häviäisi ajamisesta.

Ratkaisu: minusta tähän olisi yksinkertainen ratkaisu ja se olisi pyöräilyreittien numerointi. Silloin ei tarvitsisi tietää, mikä joku lähiö on ja missä se sijaitsee, vaan riittäisi se tieto, että seuraa fillarireittiä numero 1, jos on johonkin suuntaan menossa. Niinhän autotietkin on merkattu. Jos tämä ei ole mahdollista, niin toki pyöräilijä voi itse yrittää auttaa tilannettaan. Ensimmäinen vaihtoehto olisi hankkia pyörään ajotietokone, jossa on navigointilaite. Toinen vaihtoehto voisi olla langattomat kuulokkeet ja ääniohjauksella toimiva navigointi.

  • RISTEYKSET

Oletteko koskaan miettineet, kuinka paljon kaupungeissa on risteyksiä? Niitä on tyyliin vähintään 100 metrin välein joka suuntaan. Osassa on suojatie, osa on valo-ohjattuja ja mikä parasta autojen aikeita on todella vaikea ennakoida, kun jotkut tuntuvat antavat tietä ja jotkut puolestaan tulevat hirveätä vauhtia jostain kaupan pihasta. Se on todella stressaavaa tuollaisella pyörällä. Kaiken huipuksi kanttarit ovat aina erilaisia. Autot, joissa on paksut renkaat, saavat ajaa pääasiassa tasaisella tiellä, mutta tuollaisilla kapeilla renkailla varustetut kilpapyörät joutuvat tilanteisiin, että välillä pyörätie kulkee ajoradan kautta risteyksessä niin, että välissä on korkeakin kanttarin reuna. Niitä on vaikka kuinka paljon eri tyyppisiä reunoja, eikä sitä kauempaa näe, joten pitää aina jännittää mitä tulee eteen. Minusta siinä pitäisi olla aina sellainen luiska, eikä mitään reunakiveä, mutta niin vain on ihan uusiinkin risteyksiin monessa paikassa laitettu reunakivet.

Ratkaisu: ainoa järkevä ratkaisu tähän on mennä julkisilla jonnekin kauemmas ja ajaa vasta sieltä, mutta se on vähän aikaa vievää. Jos menee vaikkapa metrolla Puotilaan ja lähtee sieltä ajamaan Porvoon suuntaan, niin tuohon kuluu aikaa. Toiseen suuntaan puolestaan metro ei vielä kulje moneen vuoteen Kivenlahteen saakka. No menin eilen Urheilupuistoon ja lähdin sieltä ajamaan, auttoi ehkä vähän, muttei paljon. Jos asuu junaradan varrella, niin sitten lähijunan käyttäminen siihen, että pääsee jonnekin lähelle Bemböleä, voisi olla kätevää.

  • TIETYÖT JA LÄNSIMETRON RAKENTAMINEN

Se on melkein vakiojuttu, että jos löytää jonkun omasta mielestä kivan ajoreitin, niin seuraavana kesänä sitä ei ole olemassa joidenkin rakennustöiden vuoksi. Niin on minullekin nyt käynyt. Viime kesänä minulle muodostui sellainen mukava lenkki Suvisaaristoon ja takaisin, mutta tuota ei ole nyt enää Länsimetron rakentamisen vuoksi. Kaitaalta kohti Matinkylää edetessä tulee sellainen kohta, missä on soratietä, jossa on pakko taluttaa pidempi matka. Samoin Kivenlahdesta tullessa on metrotyömaan vuoksi yksi tie kokonaan suljettu ja reitti ohjaa kiertotielle, mikä kulkee kummallisilla betonilaatoilla päällystetyllä kevyenliikenteen väylälle, jossa on vähän vaikea ajaa. Samoin Bodomjärven ympäri menevä tie oli remontissa, kun kävin keväällä juoksulenkillä. En tiedä koska se remontti valmistuu, mutta oikeasti nämä tietyöt ovat ärsyttävä asia.

Ratkaisu: tähän ei ole oikeasti mitään muuta ratkaisua kuin odottaa, että Länsimetro ja muutenkin Espoon rakennushankkeet valmistuvat. Kai se kokonaisuus tulee olemaan parempi, mutta nyt on vähän sellainen välivaihe menossa. Ehkä jonkinlainen puskaradio voisi toimia informoimaan, minne ei kannata mennä.

  • MUUT ULKOILIJAT

Happy days! Koiranulkoiluttajat, useampi rinnakkain kävelijät, epämääräisesti sivulta sivulle hortoileva jopoilijat jne. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tuntuu, että moni kevyenliikenteen väylää käyttävä ei mieti yhtään, että muillekin pitäisi jättää tilaa. Ne ottavat häikäilemättömästi koko väylän leveyden käyttöönsä ja vaikka siinä yrittäisi olla kuinka varovainen niin monesti tulee ongelmia. Se on stressaavaa ajaa, kun tietää, että vähän väliä tulee joku tilanne päälle. Toki jossain paikoissa on sen verran pieni ja harvaliikenteinen se ajorata, että sinne voi mennä, mutta siinäkin on aina se riski, että joku autoilija kimmastuu siitä, että pyöräilijä on siellä. Minun on päälleni on yritetty ajaa ja ikkunasta on huudeltu rivouksia jne.

Ratkaisu: kai siihen ohjaustankoon pitäisi laittaa joku räikkä, josta lähtee sellainen sireeni, joka kuuluu kilometrin päähän.

  • LASINSIRUT JA MUU VASTAAVA

Onneksi lasipulloja ei enää juurikaan käytetä, joten lasinsirua on vähemmän kuin ennen. On sitä silti jossain paikoissa, eikä pelkästään pulloista, vaan aika monesti näkyy esim. rikottuja bussipysäkkejä. Sen lisäksi on sellaisia pieniä tietyökohtia, jossa katu on kaivettu auki, fiksattu, eikä ole uutta päällystettä laitettu. Niissä voi olla teräviä kiviä. Tuon lisäksi voi olla nauloja, nastoja tai jotain muuta terävää tien pinnassa. Aina on se rengasrikon mahdollisuus. Toki minulla on varasisäkumi mukana, mutta kun en ole koskaan sellaista vaihtanut maantiepyörään (toki kaupunkipyörääni olen), niin en tiedä kauanko siihen operaatioon menee. Eturengas on varmaan helppo ottaa pois, mutta entä taka ja toinen juttu on sitten se, että kuinka nopeasti sellaisella minipumpulla pumppaa renkaan tai tuleeko siitä ylipäätänsä mitään. Viikonloppuna se ei olisi mikään ongelma, mutta myöhään arki-ilta alkaisi tulla varmaan tukka kipeäksi, kun pitäisi olla jossain tien poskessa. Eilenkin ajoin vain 40km, niin silti olin kotona vasta klo 22.

Ratkaisu: jos pysyttelee metro- tai junaradan varressa, niin voi tulla rengasrikon sattuessa julkisilla kotiin. Toki siinäkin on se, että noissakin tapauksissa kävelymatkaa kertyy aika paljon ennen kuin on seuraavalla asemalla. Miksei voisi olla sellaisia busseja, mihin saisi ottaa pyörän

Yhteenveto

Sunnuntaina pyöräily tuntui todella ärsyttävältä, oli sellainen tunne, että olisin halunnut vain juosta. Monet asiat ärsyttivät, mutta ehkä ykkösenä niistä oli kuitenkin se, että tunsin oloni kipeäksi. Eilen illalla asiat olivat toisin, fiilikseni oli paljon positiivisempi ja olonikin oli parempi terveyden suhteen. Ei toki siinä mielessä normaali, että syke oli koholla varsinkin leposykkeen kohdalla ja piti niistää yhä. Kurkustakin irtosi limaa, mutta kokonaisuutena tunnelmat olivat paremmat. Fillaroinnissa on paljon hyviä puolia, mutta toisaalta myöskin paljon kaupunkiolosuhteissa ärsyttäviä asioita. Minusta yritin ajaa eilen rennon vauhdikkaasti, mutta ei se keskari ollut kuin 23 km/h. Välillä oli suunnistusvaikeuksia. Jouduin mm. yhden Mikkelä-nimisen omakotitaloalueen ajamaan sillä tavalla, että menin jokaista tietä siellä ja aina se oli umpikuja. Lopulta pääsin pois sieltä ajamalla metsässä menevää jotain hiekkatietä ja taluttamalla jonkun pystysuoran sorapintaisen mäen. Kokonaisuutena fillarointi on kuitenkin kivaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. On se myös aika kevyttä liikuntaa, ei ainakaan itselleni ole tullut nyt noilla kahdella lenkillä edes hiki.

Mainokset