Uusia lihaksia pyöräilystä?

Kolmen päivän pyöräilyputki päättyi toteamukseen: olen terve jälleen! Niinpä voin siirtyä tänään taas juoksun pariin. Se on hyvä uutinen! Siinä missä sunnuntaina ekalla fillarilenkillä tuli puolivälissä huono olo ja sykkeet olivat koko ajan koholla, niin maanantaina oli jo parempi olo ja eilen normaali. Katsoin sykkeiden olleen siinä missä pitää ollakin ja itseasiassa jo ennen lenkille lähtöä käynnistettyäni mittarin, tajusin ainakin leposykkeen olevan jo normaali, joten se lupasi hyvää ja näin lenkin jälkeen on ilo tosiaan todeta, etten ole enää kipeänä, vaikka nuhaa vielä onkin. Niinpä se juoksutauko oli yhdeksän päivää.

Pyöräily vaatii eri lihaksia

Ajoin kolmeen päivään 112 kilsaa ja täytyy sanoa, että huomasin lajin vaativan eri lihaksia ja kenties niitä löytyikin. Vaikka ajoin aika hidasvauhtisia lenkkejä, niin silti eilen lenkille lähtiessäni takapuoli oli kipeä eli ei auttanut edes se, että käyttää pehmustettuja pyöräilyhousuja, vaan se istuminen otti istumalihaksiin. Nyt aamulla puolestaan portaita kävellessäni huomasin jalkojeni olevan väsyneet eli vaikka olin ajanut kevyitä lenkkejä yhteensä sellaiset viitisen tuntia, niin kyllä se tuntuu, kun vaatimustaso on eri kuin juoksussa. Vaikka pääpaino onkin juoksussa, niin ehkä tällaiset tunnelmat ovat hyviä. Kroppa saa vähän eri ärsykkeitä, mikä on ihan hyvä juttu. Eilen oli muuten tarkoitus ajaa pidempikin lenkki kuin se 46 kilsaa, mitä tuli ajettua. Olin katsonut kartasta mahdollisuutta ajaa Vitträskin lammen ympäri, mutta kun saavuin Masalaan, niin siellä olikin yht’äkkiä soraa joka suuntaan. Menin paikallisen Urheilukentän kupeeseen penkille istumaan ja join mukanani olevaa juomaa. Siinä alkoi vähän ripotella vettä ja tuolloin päätin ajavani sieltä pois. Lähdin kohti Kauklahtea ja yhä Saunalahden suuntaan. Sitten käännyin kohti Länsiväylää ja itään Helsinkiin päin. Koko ajan ripotteli harvakseltaan vettä. Niin vähän, etteivät kadut kastuneet, eikä kura lentänyt, mutta tarpeeksi sitä ajatellen, että mietin koko ajan, että hitto, jos sade yltyy ja teistä tulee liukkaat ja kuraannun totaalisesti. Niinpä kun näin Niittykummun metroaseman, ajaa hurautin tunnelia pitkin suoraan hissille ja metroon. Lenkki jäi siis lyhyemmäksi kuin olin suunnitellut, mutta se oli ihan jees silti.

Lahkeet eivät ole enää löysät

Pari vuotta sitten kun aloitin maantiepyöräilyn, huomasin ajohousujeni lahkeiden suiden lepattavan. Juoksu oli kaventanut merkittävästi reisiäni. Nyt tilanne on toinen. Ne ovat piukeat kuin joskus aikanaan. Syynä on se, että yhtäältä olen nostanut puntteja ja toisaalta muutenkin lihonut, sillä tuon jälkeen on ollut kaksi takareisivammaa ja se viime vuoden keuhkovirus. Ei ole ollut motivaatiota vähentää syömistä noina aikoina ja nyt kun olen istunut kirjastossa kirjoittamassa tieteellistä tekstiä, tilanne on pikemminkin ollut se, että olen syönyt lisäksi herkkuja ja karkkiakin, mitä en yleensä tee. Niinpä kun painan nyt sellaiset 65 kiloa ja pitäisi painaa ehkäpä 61 kiloa, niin en kovin paljon näytä siltä, että olisin valmis juoksukilpailuihin, mutta tällä hetkellä se ei edes harmita. Tämä on pitkäjänteistä työtä ja prioriteetit ovat oikeasti nyt vähän muualla, kuten täällä kirjastossa istumisessa.

Illalla juoksemaan

Tänään tosiaan palataan juoksun pariin, mutta koska luvattiin myrskyä, niin menen salille ensin keskivartalotunnille ja sen jälkeen joku kevyt lenkki matolla. Itseasiassa mietin sellaista, että ehkäpä tänään olisi myöskin sopiva hetki soutaa vähän. Sain innostuksen siihen Juoksufoorumilta, sillä Forrest Gump -nimimerkillä esiintyvä kirjoittaja oli soutanut salilla tunnin. No itse en niin pitkää aikaa aio soutaa, enkä sellaisilla vauhdeilla, mutta jos puoli tuntia soutaisin. Sekin olisi ennätys, sillä olen aiemmin soutanut vain joko 3000 tai 5000 metriä. Pyöräily jää joka tapauksessa nyt ainakin vähäksi ajaksi tauolle, kun terveystilanne sallii taas juoksun.

Mainokset