Hoka Rinconeilla vuoden eka ratatreeni

Heinäkuu on paras aika käydä radalla. Ensinnäkin yleensä on lämmintä, mutta toiseksi ei myöskään seuravuoroja, jalkapalloharjoituksia tai -pelejäkään (pl. Helsinki Cup), eikä koulujen liikuntatunteja. Eli sää suosii monesti ja tilaa on. Itse en ole kuitenkaan ennen eilistä halunnut mennä radalle tänä vuonna kertaakaan. Olen jopa pelännyt sinne menemistä. Syynä tähän oli huono vauhtikestävyys. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt. 2014 kun tuli mystinen sairastuminen ja sen jälkeen vielä käsi meni poikki, niin tuli yhteensä joku 3 vuoden tauko, jolloin en käynyt lainkaan juoksuradalla, kun kunto ei tuntunut olevan raastamista varten olemassa. Nyt kävi kuitenkin niin, että viime viikolla aloin tuntea olevani valmis aloittamaan ratakauden ja niinpä eilen suuntasin Otaniemen kentälle.

Sää meinasi pilata suunnitelmat

Inhoan sellaisia treenejä, jotka pitää tehdä kiireessä. Kun kävelin metroaseman suunnasta urheilukentälle, näin taivaan olevan ihan tumma. Mietin: keskiviikoksihan ennustettiin loistavaa ilmaa. Katsoin kahta eri sadetutkaa ja tuomio oli: ukkosta on tulossa. Aloin miettiä mitä hittoa tekisin. Ajatukseni oli, että menisin treenaamaan mahdollisimman nopeasti ja juoksen vedot, vaikka sataisi kuinka. Vasta jos alkaa salamoida tms., lopettaisin. Niinpä vaihdoin kamat ja lähdin kevyelle lämmittelylenkille. Mietin sitä kun oltiin juteltu Pasin kanssa viime lauantaina siitä, mikä on tarpeeksi lämmittelyä. Kroppa ei toiminut ollenkaan. Olin palellut taas ilmastoinnin takia päivällä ja oli todella väsynyt olo. Joku 5.30 min/km vauhti oli alussa hiton vaikeaa. Ajattelin, etten missään tapauksessa voi juosta nopeasti. Mietin sitä, että tarvitsisin varmasti 5 km lämmittelyn, mutta toisaalta ei olisi aikaa siihen, jos ukkonen on tulossa. Päätin juosta rinkulan Otaniemessä ja on se pituus mikä hyvänsä, niin se saa riittää ja jos ei kulje, niin ei kulje. Tämä olisi kuitenkin ensimmäinen kerta radalla. Ei sinne ole tietenkään kiva mennä niin, että kroppa on ihan nukuksissa, mutta ei sille voi toisaalta mitään. Lopulta lämmittely oli 3,17km at 5.19 min/km.

Tinmanin critical velocity -treeni

Saavuttuani kentälle tein vain lyhyesti lunge matrixia. Säästääkseni aikaa en tehnyt nyt mitään kunnollista lämmittelyä, enkä heilautuksia. Ajatus oli, että juoksisin sen verran rauhallisesti ja varsinkin ehkä alussa tunnustellen, joten ajattelin, että tuo riittää lämmittelyksi. Lisäksi kun otin kuvia tätä varten, juoksin jotain 20 metrin spurtteja 3 kappaletta kunnes sain itseni osumaan suht ok kuvaan. Sen jälkeen päätin, että nyt on aloitettava harjoitus, sillä tihutti vähän vettä. Se oli sellaista, että muutamia pisaroita tippui, mutta ei satanut. Tiesin viime vuodesta, että jos sataa, niin radasta voi tulla kuin luistinrata. Olisi hyvä saada juostua ennen kuin se kastuu oikein kunnolla – varsinkin, jos ukkosta oli tulossa.

Olin valinnut treeniksi Tom ”Tinman” Schwartzin critical velocity -harjoituksen. Hänen ideanaan on se, että juostaan paitsi tempoja (en ole niitäkään vielä tänä vuonna tehnyt) sitä vauhtia, mitä jaksaa juosta tunnin, mutta sen lisäksi critical velocity -harjoituksia, joissa vauhti on sellainen, mitä jaksaa juosta puoli tuntia. Koska vauhtikestävyyteni on vähän huono tällä hetkellä, eikä kisoja ole yhtään takana, niin en voinut ihan sillä perusteella juoksuvauhtiani päättää, vaan ajattelin ottaa vauhdit ihan lonkalta. Pohjana olisi se 6x1000m, jonka juoksin joku aika sitten, jossa vauhdit olivat 3.45, 3.40, 3.37, 3.32, 3.28 ja 3.20. Silloin ekat olivat olleet leppoisia, joten päätin, että jos juoksen 3.40 vauhtia 90 sekunnin palautuksella, niin se olisi varmasti suht ok. Ajatus oli myös, että juoksisin loppuun 200m vetoja, sillä Tinmanin mallissa treenin loppuun tehdään lyhyitä napakoita vetoja muutama. Ajatukseni oli kuitenkin se, että koska tämä on ensimmäinen ratatreenini, niin en juokse väkisin, vaan kuuntelen kroppaani ja lopetan, jos siltä tuntuu.

Miksi Hoka Rinconit?

Kerroin videossani, etten ottaisi Rinconeita kaikista kovimpiin vauhteihin, joten miksi sitten laitoin ne eilen jalkaani? Siinä oli oikeastaan kaksi syytä. Toinen on se, että pehmeyden vuoksi ei tarvitsisi miettiä alku- ja loppuverraa asfaltilla ja toiseksi, halusin nähdä käytännössä, miten ne toimivat tuollaisella suht pehmeällä alustalla, mitä joku Novotan/tartan-pinta tuollaisella juoksuradalla on.

Treenissä paljon hyvää, hieman kysymysmerkkejä

Päätin, että videoisin harjoituksen sillä tavalla, että kuvaisin kolmesta eri kuvakulmasta kaksi vetoa aina kerrallaan. Se ei kuitenkaan onnistunut. Ensimmäisen setin jälkeen ruudulla luki, että nauhoituksen maksimiaika oli tullut täyteen ja se oli keskeytynyt ennen kuin olin juossut siitä ohi vetoni maaliin. Mietin miten se on mahdollista, kun oli filmattu vain 9,5 minuuttia. Päätin laittaa sen toiseen kuvakulmaan ja ottaa kahdesta seuraavasta vedosta uusi video. Kun olin ne tehnyt, huomasin, ettei se ollut kuvannut ollenkaan, vaan muistikortti oli täynnä. Kun vaihdoin tallennuspaikaksi sisäisen muistin, niin huomasin, ettei sielläkään ole oikein tilaa eli voisin ottaa parit valokuvat ja jotain minipituista videota, joten haaveet videoinnista voisi unohtaa. Niinpä se jäi tällä kertaa.

Vauhdeista sen verran, että niiden parin spurtin jälkeen juoksuvauhtini tuntui helpolta. Kun lähdin ekaa vetoa juoksemaan, starttasin liian kovaa. 400m jälkeen tuntui, etten saa henkeä. Hengitykseni oli kuin olisi hinkuyskä. Katsoin kelloani ja olin juossut 1.23 nelosen, kun tavoite oli 1.28. Hiljensin vauhtiani ja tonni meni aikaan 3.39. Juuri niin kuin pitääkin. Toisessa vedossa hengitys pelasi paremmin, mutta eka nelonen 1.21. Hittolainen, enkö osaa juosta tasaista vauhtia. Hiljensin taas ja tonni tuli 3.40. Kolmannesta vedosta alkaen maltoin startata hiljempaa, jolloin eka nelonen oli kaikissa vedoissa 1.27-1.30. En katsonut koskaan sitä toisen nelosen aikaa, vaan yritin juosta vain rennosti ja jos tuntui, että alku oli ollut hidas kuten viimeisessä vedossa, niin otin sitten vikalla satasella vähän kiriä. Lopputulos oli se, että viisi vetoa menivät 3.39, 3.40, 3.41, 3.43 ja 3.39. Eli suht niin kuin pitkin, toinen kierros taisi olla kuitenkin kaikissa aika hidas. Miksi sitten juoksin vain viisi vetoa? No alun perin piti juosta kuusi ja siihen päälle kakkosia, mutta kun olo oli jotenkin vetelä eilispäivänä, eikä tullut sellaista tunnetta, että pystyn yhtään puristamaan, niin jätin kakkoset pois. Viidennessä vedossa tuntui vähän siltä, että jalat olisivat vetelät. Sen takia lopetin siihen. Olisin voinut juosta sen kuudennen ihan samaan vauhtiin, eikä se olisi pahalta tuntunut, mutta mietin sitä, mitä Juoksufoorumilla oli sanottu harjoituksen kuormittavuudesta ja päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Minusta se oli ollut nyt ensimmäiseksi kerraksi riittävän hyvä harjoitus. Hain kaapista rahaa ja juoksin loppuverraksi Lidliin. Ajattelin, että voin hakea sieltä yhden juotavan ja ostaa aamupalaa samalla. Tulisin sitten metrolla takaisin Otaniemeen. Otin käteeni palautusjuoman ja join sitä juostessani kevyesti Lidliä kohti. Lopulta matkaa kertyi sinne reilu vitonen eli koko illan treeni oli 13,5 km. Ei paljon, mutta ihan sopivasti.

Miten Rinconit toimivat?

Kyllä se, mitä videossanikin kerroin, pitää paikkansa. Hoka Rinconeilla on todella helppo juosta, mutta ne eivät ole nopean oloiset. Niillä voi siis juosta vetojakin, mutta ne ovat vähän liian pehmeät silloin, jos lähdetään tosissaan juoksemaan. Nyt kun en juossut urku auki, niin se oli ihan jees, mutta toisaalta jos halusin ottaa vähän loppuspurttia kuten viimeisessä vedossa, niin mitään ei oikein sitten tapahtunutkaan, joten en sitten oikein kunnolla edes yrittänytkään eli ne sopivat hyvin eilisiltaan, kun kropassa tuntuma ei ollut sellainen, että olisin voinut juosta omaan tasooni nähden todella kovaa. Ne ovat siinä mielessä vähän sellaiset käsijarrukengät eli niillä voi tehdä kaikkia lenkkejä kunhan ei nyt ihan hassuttele kovien vauhtien merkeissä. Kun olin treenini tehnyt, radalle tuli joku naispersonal trainer asiakkaansa kanssa. Tällä PT:llä oli sininen paita, jossa luki edessä isolla Hoka One One ja selässä Time to Fly. Hänellä oli jaloissaan Mach 2:t. Mietin siinä, että ehkä Machit olisivat olleet hieman nopeammat, mutta itsehän olen juossut niillä vain juoksumatolla. Saattaa olla, että joku kerta vertaan näitä kahta paria toisiinsa tuolla urheilukentällä.

Jos lähtisin jonnekin lomalle vaikkapa etelään, minne voi ottaa vain yhdet tossut mukaan, niin ne olisivat ehdottomasti Rinconit. Sopivat hyvin kuumaan keliin, vievät matkalaukussa vain vähän tilaa ja painavat ainoastaan sen 215 g. Siihen päälle tuo, että ko. tossuilla voi tehdä oikeastaan kaikki lenkit jollain tasolla, ihan jostain ratavedoista pitkiksiin saakka, joten valinta olisi kyllä helppo tuollaisessa tapauksessa.

Huomenna lisää juttua treeneistä

Tämä oli tällainen harjoitus. Lopulta sääkin oli hyvä. Ensimmäisen vedon jälkeen ei tippunut vettä, vaan oli aurinkoista ja aika tuuletonta. Tänään on kahden lenkin päivä ja huomenna kerron, miten se onnistui ja miltä kroppa tuntui. Nyt kun ei ole vammoja tai kipuja, blogikin keskittyy enemmän harjoitteluun. Tein yhden tosirankan noin 10 minuutin mentaaliharjoituksenkin toissa yönä. Siitä voisin kertoa huomenna myöskin. Olin sen jälkeen aivan takki tyhjä ja päivällä oli todella tyhjä olo. Sain toki asioita hoidetuksi. Kävin parturissa ja tein hommia koneella, mutta olo oli tyhjä. Yhdessä vaiheessa oli jopa sellainen fiilis, että tekisi mieli lopettaa koko juokseminen, kun oli sen verran mieli tyhjä ja kaikki tuntui vähän vastenmieliseltä. Siitä enemmän huomenna. Kerron huomenna myös miksi vähensin sosiaalisen median käyttöä.