Kahden lenkin päivä oli menestys

Eilen illalla mennessäni saunaan tunsin itseni Janne Holméniksi, tuntui ensimmäistä kertaa ikinä siltä, että olisin astunut pro-kategoriaan. Syynä tähän oli se, että olin tehnyt kahden lenkin päivän ja se meni hyvin. En ole koskaan aiemmin nimittäin juossut kahdesti päivässä. Olen saattanut joskus juosta niin, että illalla on treenattu ja jälleen aamulla, mutten ikinä niin, että olisin mennyt illalla lenkille, jos olen käynyt aamulla. Ei, vaan lenkki on ollut joko aamulla, päivällä tai illalla, mutta vain kerran päivässä. Eilen siis juoksin kahdesti ja kilometrejä kertyi yli 29. Holmén taisi juosta aikanaan 40 kilsaa päivässä, mutta ei tämäkään ollut huonosti

Palauttava lenkki aamupäivällä, ei aamulla

Olen huomannut, etten saa aikaiseksi lähteä aamulenkille esimerkiksi seitsemältä. Monesti väsyttää ja vaikkei olisikaan niin, haluan silti herättyäni käydä suihkussa, syödä aamupalan ja lähteä liikkeelle. Olla aikaisin koneen ääressä ja tehdä hommia. Tuo on rytmi, mistä pidän arkisin. Niinpä aamulenkit ovat osoittautuneet vähän mahdottomiksi, mutta olen keksinyt siihen nyt ainakin eilen toimineen ratkaisun. Eli tulin kahdeksalta koneelle ja tein reilut 2,5h hommia ja lähdin vasta sitten lenkille. Näin ollen lenkin sai tehtyä ennen lounasta ja söin hyvällä ruokahalulla.

Kulku oli yllättävän vaivatonta. Olin laittanut päälleni sellaiset löysät korisvaatteet ja omasta mielestäni hitaimmat kenkäni eli n. 900 km juostut Skechersit, mutta piti jarrutella silti. Keskariksi tuli 5.09 min/km, vaikka yksi lipsahtikin vähän turhankin reippaaksi eli 4.52 min/km. Juoksin lähes koko lenkin maapohjaisella alustalla ja jopa pitkospuita osui reitille. Se oli erittäin hyvä lenkki mukavassa kesäpäivässä. Bruttoaika oli selvästi enemmän kuin lenkin pituus oikeasti, sillä tein kaikki tämän postauksen kuvaukset samalla.

Palautumisaikaa alle 6 h

Fakta, että juoksin vasta aamupäivällä ja se, että kuvasin paljon, jolloin reissusta tuli pidempi, johti sellaiseen lopputulokseen, että lähtiessäni illalla juoksemaan oli edellisestä lenkistä kulunut alle 6 tuntia. Ajattelin, ettei sillä ole mitään väliä, sillä ensimmäinen lenkki oli ollut palauttava vauhdiltaan. Olin väärässä, jalkani tuntuivat todella painavilta erityisesti alussa. Nyt oli jonkinlaista sivutuulta, jolloin juokseminen oli ehkä normaalia työläämpää, mutta silti oli sellainen tunne, että koko ajan pitää tehdä tosissaan töitä. Viime perjantai-iltana juoksin todella kevyesti ns. käsijarru päällä samoilla kengillä eli Hoka Cliftoneilla n. 18 km 4.48 min/km keskarilla ja silloin olisin voinut juosta paljon kovempaakin. Nyt juoksin 20 km ja kaikki alle vitosen kilsavauhtia juostut kilsat vaativat töitä. Ensimmäiset 11 km sisälsivätkin 7 nelosella alkavaa kilsaa, mutta loppu 9 km puolestaan olivat yli. En halunnut enää siinä vaiheessa puskea, vaan mennä mukavuusalueella. Keskivauhti tuolla illan lenkillä oli 5.03 min/km. Lämpötila oli illallakin se 23-24 astetta, mikä oli ollut päivälläkin, mutta kun tuuli niin ei se sillai kuumalta tuntunut. Itseasiassa eilen oli oikein lämmintä vain silloin, jos istui auringossa jossain ”betoniviidakon” poterossa, missä tuuli ei pääse vilvoittamaan.

Miksi ja mitä hyötyä?

Kun tulin tuolta toiselta lenkiltä, tuli sellainen tunne, että sain nyt aika helpolla 29 kilsaa kasaan. Okei vauhti ei päätä huimannut, mutta ei sen ollutkaan tarkoitus olla reipas päivä, koska olin juossut edellisenä iltana vedot. Tässä olikin muita syitä taustalla. Näen ainakin kolme asiaa, mitkä ovat minulle nyt tällä hetkellä olennaisia. Ensinnäkin tuolla tavalla pystyy juoksemaan enemmän kilometrejä kuin jos aina treenaisi vain kerran päivässä. Varsinkin kun olen pitänyt monena maanantaina nyt lepoa, niin se vaikuttaa kilsamäärään. Toinen syy on se, että elimistö saa erilaisia ärsykkeitä. Siitä on jotain hyötyä, kun juoksee ainakin välillä kahdesti päivässä, koska kroppa on töissä ikään kuin useammin. Kolmas hyöty on se, että tulee lenkkejä oikeasti väsyneillä jaloilla kuten illalla tapahtui. Uskon, että siitäkin on hyötyä maratonia silmällä pitäen. Ehkäpä kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että pystyin kokeilemaan tietynlaista mallia, mikä voisi itselleni sopia ja todeta, että se onnistuu eli tämä aamupäivä ja ilta -yhdistelmä on mahdollinen. Voisin ihan hyvin jatkossa ottaa aina joskus kahden lenkin päivän. Jos menisin hieman myöhemmin lenkille eli sellaisena iltana, jolloin ei ole saunaa, niin lenkkien väli voisi olla pidempi. Samoin se voisi olla pidempi myös silloin, jos juoksen aamulla hieman aikaisemmin, enkä pidä kuvaustaukoja.

Tupla-tupla, toinen päivä oli helpompi

Perjantaina juoksin toista kertaa kaksi lenkkiä ja se meni paremmin. Ensinnäkin samoihin aikoihin päivälenkki kuin torstaina, tällä kertaa n. 8,5 km at 5.12 min/km. Hyvin helppoa juoksua, vaikka kommelluksiakin sattui. Ensinnäkin astuin upottavaan mutaan. Luulin kyseessä olevan uuden hiekkatien, mutta se olikin sellaista pohjaa, mikä alkoi upottaa, kun sinne astui. Kengät siis aivan mudassa. Tuon jälkeen onnistuin yhdellä suoralla kompastumaan. Pysyin lähes pystyssä, joten kellahtaminen aiheutti vain pienen haavan käteeni. Illan lenkki puolestaan nyt hieman myöhemmin vasta klo 19, jolloin palautumisaikaa tuli edellislenkin päättyessä lähes 6,5 tuntia. Nyt tuntui paljon paremmalta kuin torstaina, mutta se ei ollut palautumisesta kiinni, vaan sanoisin tällä kokemuksella, että torstain tukkoisuus johtui keskiviikon vedoista. Juoksin tosin vain n. 12,3 km kahdesta syystä. Ensinnäkin vaikka oli ollut lämmin päivä, niin 20 jälkeen alkoi viiletä ja toiseksi kun oli perjantai-ilta, niin halusin kotiin. Olin kuvannut, joten se lenkki oli kestänyt aika pitkään. Niinpä saavuttuani Kulosaaren metroaseman kohdalle, lähdin sieltä metrolla pois.

Yhteenveto

Kyllä minä taidan kestää kahta lenkkiä päivässä, kun vauhdit ovat kevyet. Haastavaa tulee sitten, kun lisään vauhteja. Nyt täytyy miettiä miten sen tekisi, mutta esimerkiksi kerran viikossa voisi juosta kahdesti. Täytyy suunnitella.