Maratonille ex tempore? Ehkä täysin ”pimeä kilpailu”

Eilen kokeilussa oli kuvassa näkyvä Hoka One One -juoksulippa, jonka ajattelen sopivan maratonille. Toki se sopii muuallekin kuten esimerkiksi vesijuoksuun Uimastadikalle tai muuhun maauimalaan, jossa en käytä aurinkolaseja, mutta haluaisin vähentää auringon häikäisyä. Miksi sitten en käyttäisi maratonilla aurinkolaseja? No aiemmin joskus olen käyttänyt ja joskus en, mutta sanoisin keskeisenä tekijänä olevan sen, että keli vaihtelee kisan aikana ja silloin jos on pilvistä vähänkään, näkee paljon paremmin, jos tummia laseja ei ole. Niiden kanssa pelaaminen ja poisottaminen on todella rasittavaa. Toisaalta jos on todella kirkas auringonpaiste, niin se on hankala juosta ilmankaan. Niinpä kokeilin nyt tuota juoksulippaa. Oikeasti se pitää kokeilla vielä lämpimän kelin pitkiksellä, jotta näkisi kuumottaako se otsasta, mutta ensikokemus oli kyllä positiivinen.

Menisinkö maratonille?

Eilen kävi lenkin jälkeen myöskin niin, että maratonkärpänen puraisi pitkästä aikaa ja aloin katsoa kisoja. Nyt on harkinnassa sellainen ratkaisu, että kävisin juoksemassa lähiaikoina jonkun maratonin nähdäkseni lähtötilanteen ja sen jälkeen lyhyt ylimenokausi, jonka jälkeen alkaisin oikeasti treenata jonkinlaisen ohjelman kanssa. Tähän on oikeastaan kolme syytä. Ensinnäkin viime aikoina monesti lento on katkennut sairastumiseen tai loukkaantumiseen jo ennen kisaa. Toiseksi Valencia on loppuunmyyty. Jos haluaisin tehdä kunnollisen harjoitusjakson nyt tästä lähtökohdasta, niin se menisi hyvin loppusyksyyn, missä olisi nopea Valencian maraton, mutta luin, että sen 25000 kiintiö on mennyt jo täyteen. Huh, miten se kisa on kasvanut. Syytän siitä somea! Kolmas syy on se, että olen ehkä 5 vuodessa unohtanut jo rutiinit ja sen kuinka laitetaan kaikki peliin, itsensä likoon, joten tarvitsisin ihan henkisen puolenkin vuoksi yhden startin ns. kuninkuusmatkalla, jotta voisin sanoa, että olen pelissä mukana ja valmis satsaamaan kunnolla talven yli kevääseen.

Mikä on suunnitelma?

En oikeasti halua tehdä mitään 12 viikon ohjelmaa ja mennä lokakuussa johonkin kisaan, koska se olisi vähän juosten kustu tehty. Teen joko harjoittelun kunnolla tai en ollenkaan. Näin ollen kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jos terveys kestää, tulen todennäköisesti juoksemaan maratonin ilman mitään harjoitusohjelmaa ns. kylmiltään. Sen jälkeen teen analyysin ja suunnitelman jatkoa varten. Se tulee olemaan totaalinen testikisa (siis jos toteutuu, enkä sairastu, enkä loukkaannu), enkä kerro siitä etukäteen ollenkaan. Jälkikäteen tulen toki tapahtuneen analysoimaan. Vaikka katkeaisin totaalisesti ja loppuaika olisi 3,5 h niin ihan sama, kerron sen rehellisesti, mutta en osallistu mihinkään reposteluun tai keskusteluun ennen tapahtumaa.

Tilanne nyt

Kynnykset ovat lähellä toisiaan. Minulla on todella hyvä peruskunto viimeisen parin vuoden kevyen juoksun vuoksi, mutta sitten kun pitäisi mennä, niin ei tapahdukaan mitään. Se on erityisesti jaloista kiinni, koska sykkeet pysyvät maltillisina. Jos pysyn terveenä, harjoittelu ja kilpaileminen parantavat tuota tilannetta ja olen pähkäillyt asian niin, että maratonkin sopisi tähän kuvioon. Jos en kisaa nyt, käy sillä tavalla, että olen kunnossa joskus tammi-helmikuussa, jolloin ei ole tapahtumia. Niinpä se olisi silti mielestäni parempi vaihtoehto mennä vain jonnekin mukaan, vaikkei vauhtikestävyyttä kisaamiseen nyt olisikaan. Se ei edes harmittaisi, kun sen tiedostaisi etukäteen. Ei joku Ruuskanen tai Pitkämäkikään heitä heti tauon jälkeen 90 metriä. Kisaan mennään, tehdään sellainen tulos kuin sinä päivänä on mahdollista ja sitten mennään eteenpäin.

Kenkävalinta vielä hakusessa

Olen ollut montaa kisaa katsomassa. Varmaan 5-6 tapahtumassa reitin varrella ja ottamassa valokuvia, kun muut ovat kilpailleet. Se on ollut ihan ok tavallaan, mutta tavallaan ei. Sitä haluaisi olla kuitenkin kilpailemassa ja toisaalta myöskin se on vähän niinkin, ettei kisakengistä voi täysin vakuuttavasti puhua, vaikka niitä käyttäisi kuinka erilaisissa harjoituksissa, jos ei kilpaile. Niinpä olen ajatellut viime viikkoina, että olisi oikeasti mielenkiintoista startata jo kenkienkin vuoksi. Erityisesti se kipinä syttyi silloin kun sain Hoka Carbon X:t. Sitten kun saamani pari olikin liian pieni, enkä ole juossut niillä metriäkään, niin ajatus vähän lässähti. Meni niin monta päivää pelkästään speksien analysointiin, että tuntui, ettei siinä ole tolkkua, mutta nyt kun tämä kisavietti heräsi, niin olen ottanut ne uudestaan laatikosta ja katsonut vähän sillä silmällä, mitkä tossujen ominaisuudet ovat. Eli jos saisi tilalle nyt sopivan koon ajoissa, niin täytyy sanoa, että tuo olisi ykkösvaihtoehto, mutta toisaalta mielessä on myös vaihtoehto. Tämä asia on nyt toistaiseksi auki.

Saas nähdä

Tarvitsen varmaan pari päivää vielä asian työstämiseen, mutta mikäli tämä oikeasti konkretisoituu eli en muuta ajatustani, kisan olen nimittäin alustavasti katsonut, niin silloin hyvin suurella todennäköisyydellä kisaan ennen kuin syntymäpäiväni koittaa (eli tämän päivän ja syyskuun 13. välillä, en paljasta tarkemmin). On jotenkin sellainen hyvä fiilinki päällä nyt jo pelkästään siitä ajatuksesta, että on joku päämäärä. Sitä ei ole ollut juoksun saralla aikoihin. Tai onhan sekin päämäärä, että haluaa kehittyä juoksijana, mutta kalenterin suhteen niin ei ole ollut. 2017 tähtäsin Frankfurtin maratonille, mutta silloin meni takareisi. Viime vuonna oli tarkoitus kisata Paavo Nurmi Maratonilla, mutta silloin keuhkovirus pilasi kuviot jo ennen harjoitusohjelman alkua, joten sellainen selkeä konkreettinen päivämäärä on kahden vuoden takaa. Toki olin suunnitellut tänäkin vuonna juoksevani HCM:n, mutta löin talvella jo liinat kiinni ennen kuin se oli varsinaisesti edennyt pidemmälle. Niinpä tässä on nyt ihan erilainen konkretia läsnä. Haluan juosta maratonin! Kaksi vuotta sittenhän suunnittelin, että tänä vuonna 2019 olisi tullut se kaivattu tavoitetulos, mutta se meni mönkään. Olisi kiva juosta edes joku kisa sentään.

Mainokset