Kaatuminen ja kunnon vertaaminen edellisvuosiin

Eilen taas kahden lenkin päivä. Aamupäivällä 9 km ja illalla 16 km. Ensimmäisellä lenkillä tapahtui loppumatkasta kaatuminen, kun kevyenliikenteenväylällä oli kanto. En ymmärrä edes miten se on mahdollista. Siitä oli puu sahattu niin, että se oli kuin kynnys ja hiekkaa levitetty sen kannon ulkopuolelta eli se oli tavallaan keskellä ulkoilureittiä, eikä sitä näkynyt siinä ollenkaan. No seurauksena verinen polvi, toinen kämmen auki ja toisessa kädessä kolme sormea aika syvillä haavoilla. Kännykkä naarmuuntunut näytöstä ja sivuilta sekä kylkikipu. Näitä sattuu sanoisi joku, salilla sanoivat: onneksi ei käynyt pahemmin, kun pyysin laastaria infotiskiltä.

Eilen tuli muuten Facebook-muistutus kahden vuoden takaisesta päivityksestä. Olin juossut silloin 25km kevyesti vauhdilla 4.30 min/km ja välissä jonkun kilsan 4.09 ja se oli ollut helppoa. Silloinhan sanoin elokuun alussa tutuille, että alan olla kunnossa, kun laitettuani jalkaan kevyet lenkkarit, en oikein pystynyt juoksemaan yli 4 min/km. Ei mennyt montaa päivää, kun takareisi napsahti ja lento katkesi siihen. Kunto ei ole kyllä lähellekään sitä luokkaa nyt. Juoksin eilen illalla sellaisen lenkin, joka sisälsi 3×3 km pätkät niin että välissä aina 1 km kevyttä. Ensimmäinen kolmonen meni 4.02, 4.22 ja 3.58 kilsoilla. Tuo hitaampi kilsa johtui siitä, että siinä oli vähän ylämäkeä, enkä tajunnut keskittyä vauhtiin. Toinen kolmonen 3.57, 4.02 ja 4.02 sekä kolmas 4.02, 4.00 ja 4.02. Ei millään tavalla rentoa, vaan väkisin puskemista. Jalassa Hoka Rinconit. Sain kuitenkin ihan mukavasti kilsoja, sillä eilinen oli 25 kilsan päivä kokonaisuudessaan, mutta jos on vähänkin enemmän vauhtia, niin juoksu on työlästä. Sitä pitäisi saada paremmaksi juurikin epämukavilla harjoituksilla ja kisoilla. Aika vain loppuu vähän kesken tämän vuoden osalta, joten sen vuoksi olen miettinyt, että kisaisin nyt lähiaikoina ja menee se sitten miten hyvänsä, niin siitä eteenpäin.

Puolikuntoisena kisa voi olla masentava

Jos ei ole kunnossa ja lähtee kisaan, pitää olla oikealla tavalla asennoitunut, jotta se toisi sellaisen hyvän fiiliksen. Kahtena viime vuonna Helsinki Half Marathonilla niin ei ollut. Toissa vuonna oli joku sairastelu just ennen, joka vei kuntoa. Tuli älytön hyytyminen siinä kisassa, aika 1.25 jotain ja meni fiilikset pitkäksi aikaa. Sen jälkeen halusin panostaa todella hyvin, enkä kilpaillut, vaan ajatus oli rakentaa huippukunto lokakuulle. Elokuussa tosiaan meni takareisi. Tuon jälkeen marraskuussa kun sai taas juosta reipasta, huomasin pystyväni juoksemaan puolimaratonin vauhtia ehkä kilometrin. Silloin nostin määriä ja treenasin 5 kk tosi hyvin. Aloin olla valmis kilpailuihin, mutta keuhkovirus vei kunnon ihan nollaan. Sen jälkeen kunto ei tuntunut palautuvan ja menin taas puolikuntoisena HHM:lle, tuloksena 1.26. Se masensi niin paljon, että koko loppuvuosi meni käytännössä hidasta juoksua tehden. En halunnut kilpailla, vaan tulla tälle vuodelle huippukunnossa. Okei kävin syyskuussa juoksemassa kympin 39 ja risat, mutta en sillai harjoitellut kunnon vauhteja. Täksi vuodeksi oli tarkoitus olla viisas ja juosta syksy hitaammin eli en loukkaantuisi, kun en ota tehoja liian aikaisin. No silti meni takareisi helmikuun alussa, toki omaa syytäni. Nyt takamatka on aika pitkä, kun ei ole tullut tosiaan kovempaa juostua, vaan lähinnä vain pk:ta. Silti jos kilpailen nyt, ei sellaista masennusta varmaan tule. Syynä on se, että vaikka se kisa voi tuntua ihan hirveältä, niin minulla on suunnitelma ja nuo tapahtumat palvelevat sen suunnitelman toteuttamisen suhteen. Jokainen lenkki tai kisa on askel eteenpäin. Se on motivoivaa nyt.

Tänään on vuorossa kevyempi lenkki illalla. Huomenna sitten vähän pidempää. Silloin saan lopultakin Cliftoneihin yli 500 km. Piti saada jo sunnuntaina, mutta otinkin Rinconit painon vuoksi. Aika hyvin muuten tullut kilsoja uusiin Hokiin tässä viime aikoina. Macheissa on 310 km, Cliftoneissa 469 km ja Rinconeissa 197 km. Joo eli Cliftoneista tulossa raportti pian.

Mainokset